Harri Kiiskinen, mikä maailmankaikkeuden tarkkailussa kiehtoo?
Öinen tähtitaivas on todella kaunis ja saa miettimään avaruuden valtavia mittasuhteita, ihmiskunnan ainutlaatuisuutta ja myös sitä, että jossain muuallakin voi olla elämää. Taivaalla on kaikenlaisia yllättäviä kohteita, kuten vaikkapa tulipalloja ja komeettoja.
Oletko lapsuudesta saakka tähyillyt tähtiin?
Olen, mutta vakavammin ryhdyin harrastamaan tähtien tarkkailua aikuisiällä. Olen myös kuvannut tähtitaivaan himmeitä kohteita, kuten erilaisia tähtisumuja. Valokuvaus on haastavaa, mutta toki helpottunut digikameroiden kehityksen myötä.
Missä Jyväskylässä voi bongailla avaruutta?
Kuuta ja planeettoja voi bongailla vaikka kaupungin keskustassa, mutta kaikessa komeudessaan yötaivas näyttäytyy pimeissä paikoissa hieman kauempana kaupungin keskustasta. Esimerkiksi Jyväskylän Siriuksen Nyrölän observatorio on oikein hyvä paikka yötaivaan havainnointiin.
Mikä on upein kokemuksesi tähtitaivaan parissa?
Tänä keväänä näin ensimmäistä kertaa täydellisen auringonpimennyksen. Se oli kyllä vaikuttava kokemus. Myös monet havainnot ja valokuvat ovat tarjonneet onnistumisen iloa. Oman nimen saaminen tähtitieteellisen julkaisun kirjoittajaksi ensimmäistä kertaa oli sekin hienoa.
Onko tähtiharrastus yhteisöllistä vai yksinäistä puuhaa?
Havaintojen tekeminen on monesti melko itsenäistä, mutta observatorioiden ylläpito, uusien havaintolaitteiden rakennus ja merkittävien havaintojen julkaisu vaativat monien harrastajien panosta ja usein tähtitieteen ammattilaisten tukea. Ne ovat tiimityötä parhaimmillaan.
Mitä muuta teet kuin tähyilet taivasta?
Käyn päivätöissä ja pyrin pitämään kuntoani yllä muun muassa pyöräilemällä töihin päivittäin, myös talvella. Olen Jyväskylän Sirius ry:n hallituksen jäsen ja tähtiharrastukseen kuuluu myös erilaisia tilaisuuksia, talkoita, tähtinäytäntöjen pitämistä ja niin edelleen.
Sait hiljattain tähtitieteellisen Ursa ry:n palkinnon ensimmäisestä harrastajien tekemästä aurinkokunnan ulkopuolisen tähdenlennon havaitsemisesta. Missä teit havainnon?
Se tapahtui Nyrölän observatorioon rakentamallani automaattisella meteorikameralla. Visuaalisesti en nähnyt meteoria. Monesti aamuisin tarkastan edellisen yön kuvat ja tuona aamuna kuvasaaliissa oli poikkeuksellisen pitkä viiru, jonka ainutlaatuisuus selvisi vasta myöhemmin Ursan tulipallotyöryhmän tutkimuksissa.
Miltä tuon Stella Arcti -palkinnon saaminen tuntui?
Yllättävältä ja arvokkaalta. Vuosien varrella se on myönnetty monille tunnetuille tähtitieteen harrastajille, ja tuntui hämmentävältä päästä palkittujen joukkoon.
Mikä olisi upein juttu, minkä toivoisit kaukoputkessa näkyvän?
Hienoa olisi löytää jotain, mitä kukaan muu ei ole vielä löytänyt. Nykyisin harrastajien on kuitenkin haastavaa löytää uusia kohteita, sillä maailmalla on paljon automaattisia havaintolaitteita, jotka kuvaavat koko taivaan joka yö. Upeaa olisi päästä johonkin oikein pimeään paikkaan havaitsemaan visuaalisesti isolla kaukoputkella monia eri kohteita. Pallomaiset tähtijoukot ovat esimerkiksi todella kauniita, kuin timantteja.