Muusikot tekivät tutusta virrestä uuden sovituksen ja videon, eikä toukokuinen räntäsadekaan haitannut.
Kuvassa: Jyväskylä Sinfonian viulistit Kaisa Ivars ja Siiri-Sofia Kanerva soittivat Suvivirsi-videota varten Jyväskylän satamassa, Eemeli Nättinen videoi.
”Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.”
Tuttu ja monelle rakas Suvivirsi herättää voimakkaita tunteita, mielikuvia ja muistoja kouluvuosien keväisistä päättäjäisistä, kun todistukset jaettiin ja päästiin vihdoin kesälomalle. Edessä siinsivät loputtomat aurinkoiset päivät ja huumaava vapaus.
– Suvivirsi on aina merkinnyt minulle ovien aukeamista kesään, kertoo Jyväskylän seurakunnan musiikin asiantuntija Petri Lintunen.
Suvivirsi aloittaa kesän tänäkin vuonna, vaikka sitä ei päästä koronatilanteen vuoksi kajauttamaan suurella joukolla. Suvivirrestä julkaistaan video, jossa on mukana Vox Aurea -kuoron nuoria laulajia sekä Jyväskylän seurakunnan kirkkomuusikoita. Mukana soivat Jyväskylä Sinfonian kvintetin jousisoittimet ja huilu.
Video syntyy Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän seurakunnan ja Jyväskylä Sinfonian yhteisenä kevättervehdyksenä kaupunkilaisille. Se julkaistaan toukokuun lopulla, ja videota jaetaan esimerkiksi seurakunnan, koulujen ja päiväkotien omilla kanavilla, videopalveluilla toteutettavissa päättäjäisissä, sekä hoivakodeissa. Myös kodeissa ja yksityisissä perhejuhlissa voidaan laulaa kesä alkaneeksi – kaikesta huolimatta!
Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja linnut laulavat Hänen ylistystään.
Suvivirsi saapui Suomeen Ruotsista jo 1700-luvun alussa, ja sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut sen omakseen. Virttä on laulettu niin koulujen päättäjäisissä, juhannuskirkossa, häissä kuin kesän muissakin juhlahetkissä. Siitä on tullut osa suomalaisuutta, meitä kaikkia yhdistävää sielunmaisemaa.
Virren vahvasta asemasta kertoo sekin, että siitä on haluttu tehdä myös uskontoneutraaleja versioita tai jopa kieltää sen laulaminen kouluissa kokonaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita, eikä yksittäinen virsi tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.
– Keskustelu Suvivirrestä on merkki siitä, kuinka vankka instituutio virsi oikeasti on. Maallisten versioiden kehittäminen kertoo mielestäni pyrkimyksestä kohti arvovapaata yhteiskuntaa, ja se heijastaa ymmärtämättömyyttä oman kulttuuriperintömme edessä – sen edessä, mistä aineksista suomalaiset on tehty, Lintunen luonnehtii.
Yleisimmin virrestä lauletaan kolme ensimmäistä säkeistöä, joiden kieli on runollista ja hieman vanhahtavaa, mutta silti tänäkin päivänä ymmärrettävää. Runollisen kuvailevat sanat kuten suvi, armas ja laiho kuulostavat kauniin soljuvilta, ja niiden sanoma tavoittaa nuorimmankin laulajan: Laulussa ihmetellään luonnon kauneutta, jopa hurmaannutaan siitä. Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja linnut laulavat Hänen ylistystään.
Lintunen on kanttorin työssään esittänyt Suvivirren lukemattomia kertoja, mutta löytää siihen yhä uusia näkökulmia. Tasatahtinen sävelmä liikkuu duurissa sopivan suppealla alueella, jonka vuoksi virsi on helppo laulaa. Se soljuu kaarensa läpi laskevien ja nousevien sävelkulkujen mukaan. Sävelmän alkuperästä tiedetään vain, että se on painettu Ruotsissa 1600-luvun lopussa.
Tiesitkö:
- Suvivirtenä tunnettu virsi 571 on käännös ruotsalaisesta virrestä vuodelta 1695. Suwi Wirsi oli mukana vuoden 1701 virsikirjassa.
- Virttä on laulettu koulujen kevätjuhlissa 1800-luvun lopulta alkaen, yleisemmin 1900-luvun alusta.
- Suvivirren sunnuntaita vietetään 24.5.2020.