Mikael Niemen kirjat vievät lukijansa usein Pajalan maisemiin, Tornionjokilaaksoon. Mies, joka kuoli kuin lohi -kirjassa Tukholmasta murhatutkimuksiin saapuva naisetsivä hämmästelee paikallista ruokatarjontaa. Kyläraitilta ei löydy edes sushibaaria. (Silti hotelliravintolan poronkäristys maistuu etsivällekin erittäin hyvin.)
Uusia ruokatrendejä tulee heti kun yhdestä on päästy. Yritin minäkin vuosia sitten olla trendikäs. Aloitin tuhdilla Keittotaidon akatemia -teoksella ja Kastikekirjalla, ne löytyivät sattumalta alennuslaarista.
Oli kuitenkin kaksi ongelmaa. Resepteissä lueteltuja raaka-aineita ei ensinnäkään löytynyt kaupan hyllyltä. Toisekseen näillä ohjeilla keittiössä olisi varmasti vierähtänyt kokonainen päivä. Intoni lopahti heti kättelyssä. Päätin jättää muodikkaat ruokataiteilut suosiolla nuoremmalle polvelle. Hehän ainakin television kokkausohjelmien perusteella hallitsevat lajin jo teini-iässä.
Naputtelen tätä kirjoitusta, kun toimistomme nuorisosiipi lähti kebabille. Pizzat ja kebabit on jo niin nähty. Samoin nepalilaiset, intialaiset, thaimaalaiset ja kiinalaiset ruoat.
Olen huomannut, että iän karttuessa perinteisemmät ruoat maistuvat taas parhaiten. Lounaspaikan valinta on helppoa, jos listalta löytyy jokin seuraavista: hernekeitto (ja pannukakku), lihakeitto, maksapihvit tai jauhemaksapihvit, paistetut muikut, silakkapihvit, kaalikääryleet.
Onhan niitä paljon muitakin, mutta näillä on menty viime aikoina. Vaikeuksia tuottaa, jos lounaslistalta löytyy kaksi noista edellä mainituista. Kerran en osannut päättää kumman valitsisin, siksi otin kalliimman buffet-vaihtoehdon saadakseni molemmat. Onkohan buffet vielä trendikästä?
Jaa artikkeli: