Virret muuttuvat yhteiskunnan mukana. Uudet virret kertovat arkikielellä asioista, jotka ovat tämän päivän ihmisille tärkeitä, sanoo virsirunoilija Leena Ravantti.
Leena Ravantin lapsuudenkodissa lappeenrantalaisessa pappilassa veisattiin ahkerasti virsiä, sillä pappila oli myös seurakuntalaisten kokoontumispaikka. Lapsuudenkodissa musisoitiin muutenkin paljon, joten monet virret tulivat tutuiksi pienestä pitäen.
– Olen jo kolmivuotiaana osannut laulaa virsiä. Olenkin sanonut, että olen virsissä marinoitu, kirjailija, virsirunoilija Leena Ravantti nauraa.
– Virret ovatkin minulle erityisen rakkaita. Niiden tuttuus ja syvällisyys ovat tuoneet elämään turvaa ja vahvistaneet kristityn kutsumuksessa.
Ravantin perheessä jo isä Herkko Kivekäs ja veli Pekka Kivekäs ovat tulleet tunnetuiksi lahjakkaina virsirunoilijoina. Omien runojen kirjoittamisesta Leena Ravantti innostui jo lapsena.
– Taisin olla 8–9-vuotias, kun löysin tien runojen maailmaan.
Sittemmin runoharrastus on tuottanut useita lastenrunokirjoja, runoleikkejä sekä laulu- ja virsitekstejä. Ravantti on myös kääntänyt useita virsiä suomeksi.
Virsikirjan uusi lisävihko otettiin käyttöön neljä vuotta sitten. Lisävihkoon koottiin jo olemassa olevia tuttuja kotimaisia ja kansainvälisiä sävelmiä ja hengellisiä lauluja sekä kokonaan uusia virsiä. Ajankohtaisempien tekstien ja sävelmien haluttiin vastaavan paremmin ihmisten tarpeisiin, iloihin, toiveisiin ja kipuihin.
Ravantin mielestä on tärkeää, että virret muuttuvat yhteiskunnan ja ihmisten mukana, jotta evankeliumin sanoma avautuisi ihmisille paremmin.
– Toiveena oli, että uudet virret puhuisivat selkeästi niistä asioista, jotka ovat tässä hetkessä tärkeitä ja mieltä askarruttavia.
– Ennen virret käsittelivät paljon agraariyhteiskunnan asioita, mutta tarvitaan myös kaupunkilaisten elämään liittyviä kuvia ja sanoja.
Lisävihkossa on neljä Leena Ravantin tekemään virttä. Lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy kahdessa käännöstekstissä.
Ravantille tärkeitä virsien aiheita ovat tässä ajassa pinnalla olevat asiat: kilpailu, kiire, stressaava elämä, ilmastonmuutos ja muut uhkakuvat. Virressä 962 Ravantti puhuu luonnon vaalimisen ja varjelemisen puolesta sekä virressä 911 talven merkityksestä.
– Ilmastonmuutos on todellinen uhka. Luontoon liittyvät kysymykset ovat minulle erityisen tärkeitä, jotta oppisimme vaalimaan kaikkea elämää.
– Joskus minua pyydetään kirjoittamaan tietystä aiheesta. Esimerkiksi talvesta kaivattiin virttä lisävihkoon. Tässä virressä halusin kirjoittaa niistä iloista, joita tähän vuodenaikaan liittyy, Ravantti kertaa.
Joskus hyvä virren aihe voi löytyä ihan arkisesta elämästä tai Raamatun teksteistä.
Hyvä teksti syntyy Ravantin mukaan kielellä, jota ihmiset ymmärtävät.
– Virren pitäisi olla tämän ajan kieltä, jossa ei käytetä vaikeita ilmaisuja. Tekstejä tehdessäni yritän etsiä ihan tavallisia sanoja, joilla puhua uskon kysymyksistä. Käytän mielelläni arkikieltä, jolla me nykyisin puhumme ja keskustelemme.
– Uusia virsiä työstäessäni oli kivakin kokeilla, millaisia sanoja virsiin voi tuoda. Virressäni 964 taidetaan ensimmäistä kertaa mainita sanat kauppakeskus, tori ja katu, Ravantti sanoo.
Jeesus, ristinpolkuasi
kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi
mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin.
Astu teille kaupungin,
kadun kulmiin, toreillemme,
ruuhkaan kauppakeskustemme.
Virsi 964: 1
Arkikielestä huolimatta tekstin pitää Ravantin mukaan olla myös hyvää runoutta.
– Kielen pitää soida, jotta tekstiä on helppo laulaa. Tuntuu ihanalta löytää runollinen ilmaisu, joka on myös ymmärrettävä.
Vaativimmillaan uuden virren työstäminen on kuin palapelin tekoa. Kielen ja sanojen rytmin on osuttava täsmällisesti yhteen sävelen kanssa.
Vahvasta virsitaustasta on ollut Ravantille apua virsien kirjoittamisessa.
– Toisinaan teen tekstin jonkin tutun virren sävelmään. Se helpottaa tekstin tekemistä, vaikka lopullinen sävel onkin aivan toinen.
Uusia virsiä Ravantilta kysytään aika ajoin. Viimeisimpänä työnä on ollut Jyväskylän Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi, jonka on säveltänyt Jyväskylän seurakunnan pitkäaikainen kanttori Risto Valtasaari.
Pyyntö oli Ravantille mieluinen, sillä kirkko on hänelle tuttu ja läheinen. Ravantti ehti työskennellä yli kymmenen vuotta silloisen Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pastorina.
– Päällimmäisenä ajatuksena tässä virressä on omasta kirkosta iloitseminen. Virsi sopii pääosin minkä tahansa kirkon vuosijuhlavirreksi, mutta erityisesti yksi säkeistö viittaa suoraan Kaupunginkirkkoon, Ravantti kertoo.
Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi on julkaistu myös virsivideona. Se vie katsojan ja kuulijan musiikilliselle seikkailulle erilaisiin musiikkityyleihin ja kirkon nykytodellisuuteen. Samalla katsoja voi ihailla Kaupunginkirkon elämänmakuisia tunnelmia ja perinteikästä arkkitehtuuria. Video on katsottavissa seurakunnan nettisivulla, Henki & elämän Youtube-kanavalla ja muilla somekanavilla.
Virsi on kuin ruisleipää
Virsi on laulu, ja samalla paljon enemmän.
– Virren tehtävänä on olla seurakunnan yhteistä rukousta ja ylistystä. Olennaista myös on, että virsi valottaa kristinuskon sanomaa monipuolisesti ja elävästi, virsirunoilija Leena Ravantti sanoo.
– Virsi ei siis ole sisällöltään ja säveleltään mitä tahansa höttöä, vaan se on paremminkin kuin ruisleipää, joka ravitsee ja lohduttaa silloin, kun on vaikeaa. Kristittynä eläminenkään ei ole aina iloista liitoa, vaan elämä voi olla monella tavalla kauhean koettelevaa. Silloin kovin kepeät hengelliset laulut eivät anna niin paljon kuin virsi, joka puhuu Jumalasta pohjimmaisena turvana, Ravantti muistuttaa.
– Virren tehtävänä on puhua niistä asioista, joiden varaan Jeesus kutsui meitä rakentamaan elämämme: uskosta, toivosta, rakkaudesta, heikkojen ja kärsivien puoltamisesta ja rinnalla kulkemisesta.
Kysymykseen lempivirrestä Ravantti ei osaa vastata. Iloa, toivoa ja rohkaisua tuovia virsiä löytyy niin vanhojen kuin uudempienkin virsien joukosta.
– Rakkaita virsiä on niin paljon. Pappina työskennellessäni aloitin työpäiväni usein laulamalla virttä Tule kanssani, Herra Jeesus. Monissa elämänvaiheissa turvaa on tuonut myös virsi Mua siipeis suojaan kätke, Ravantti kertoo.