Luonetjärven sotilaskotiyhdistyksen toiminta alkoi virallisesti talvisodan alkua edeltävänä päivänä. Melkein neljännesvuosisadan yhdistyksessä toiminut Leena Viinikainen on yksi aktiivisista vapaaehtoisista, joita ilman sotilaskotitoimintaa ei voisi pyörittää.
Leena Viinikainen, mitä kuuluu 80-vuotiaalle yhdistykselle?
Hyvää kuuluu ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Varuskunta on vain voimistunut, kun Kauhavan ilmasotakoulun henkilöstö siirtyi tänne viisi vuotta sitten.
Miten juhlitte merkkivuotta?
Työn merkeissä. Olemme olleet mukana maanpuolustus- ja valatilaisuudessa Saarijärvellä sekä veteraaneille järjestetyissä tilaisuuksissa. Yhtä juhlaa on ollut jo useamman vuoden. Ensin oli Suomi 100, viime vuonna Ilmavoimat 100, ja tänä vuonna Sotilaskotiliitto täytti 100 vuotta. Loppukuusta on myös uuden sotilaskotiauton luovutusjuhla. Elisabethiksi nimetyn auton suojelijana toimii Elisabeth Rehn.
Paljonko yhdistyksessä on mukana ihmisiä?
Sisaria on noin sata, joista kolmisenkymmentä on aktiivisesti mukana toiminnassa. Vapaaehtoisia kaivataan lisää, erityisesti nuoria, ja miehet ovat myös tervetulleita mukaan. Lisätietoa liittymisestä löydät nettisivuiltamme (luonetjarvensotilaskoti.fi).
Miten itse päädyit mukaan?
Olen ollut yhdistyksessä mukana lähes 25 vuotta. Varuskuntaan muutimme alun perin mieheni työn vuoksi. Minä hakeuduin myös puolustusvoimien palvelukseen ja työskentelin virkaurani taloushallinnon tehtävissä. Kävimme joskus iltaisin sotilaskodissa asiakkaina. Jo silloin ajattelin, että yhdistyksessä toimiminen voisi olla mukava harrastus. Lapsiperheen ruuhkavuodet mutkistivat tilannetta. Sitten kun lopulta lähdin mukaan, se olikin sitten menoa kertalaakista.
Työsi parhaat puolet?
Olen voinut palvella monin eri tavoin vapaaehtoisena ja saanut kokea varusmiesten vilpittömän kiitollisuuden. Olen mukana myös liikkuvassa sotilaskodissa sekä hengellisessä jaostossa. Monet kerrat olen ollut mukana varusmiehen kaste- ja konfirmaatiotilaisuuksissa. Ne ovat olleet erityisen herkkiä hetkiä. Myös sotilaskodin puolella syntyy välillä henkeviä keskusteluja. Taustalla voi olla koti-ikävää tai muita syitä. Se on tämän työn suola, kun voi omalta osaltaan olla läsnä kuuntelemalla.
Onko Sotku paikkana joskus nimensä veroinen?
Olemme käyttäneet jo pitkään sotilaskodista nimeä Sode. Sotku on nimenä jo aikansa elänyt, eikä viittaa mitenkään sotkuisuuteen.
Kuinka tärkeä paikka sotilaskoti on varusmiehelle?
Se on sotilaan koti ja erittäin tärkeä paikka. Täällä voi myös harrastaa monenlaista ja pelata vaikka pleikkaria ja lautapelejä tai soittaa pianoa. Tämä on ainut paikka, jossa voi tavata vierailulla olevia läheisiään. Viikonloppuisin moni viettää täällä koko sen kaksituntisen, jonka paikka on auki.
Löytyykö munkille haastajaa?
Munkki eri muodoissaan on ehdoton ykkönen. Normipäivänä paistamme niitä vähintään sata, valapäivinä jopa 2 500 kappaletta. Myös mokkapalat ovat kaikkien suosikki, silloin kun niitä on tarjolla. Nykyään valikoimasta löytyy makean lisäksi myös suolaista, josta olemme saaneet hyvää palautetta. Olimme aika täpinöissämme, kun meidän mörkömunkit ylittivät keväällä valtakunnallisen uutiskynnyksen. Juttuja kuvineen oli aika monessa lehdessä.
Ovatko varusmiehet muuttuneet sinun aikanasi?
Tämän ajan varusmiehet ovat entistä valveutuneempia. Myös hyvä käytös ja kohteliaisuus ovat huippuluokkaa.
Hauska sattumus vuosien varrelta?
Sodevaunulla tai autolla liikkuessa sattuu aina pikku kommelluksia. Kerran vaunusta meni rengas matkalla valatilaisuuteen Kannonkoskelle. Autonvaihtoa odotellessa purettiin kaikki tarvikkeet autosta. Pistettiin tienvarsikahvila pystyyn hinnastoineen päivineen. Ei siihen kukaan pysähtynyt ja autoilijat katselivat meitä ihmeissään. Mutta tulipahan osoitettua, että olemme aina valmiusasetelmissa.