Karavaanari löytää samanhenkistä seuraa leirintäalueilta, mutta kaikkien kaveri ei tarvitse kuitenkaan olla.
Matkailuautolla voi yöpyä leirintäalueilla tai ”puskaparkeissa”, joita voi etsiä karttasovelluksen avulla.
– Täällä on kaikki tarvittava, koti tien päällä, esittelevät Miia ja Vesa Moisio retkeilyautoaan.
Autossa taitetaan matkaa, mutta myös nukutaan, syödään ja vietetään aikaa – aivan kuten kotonakin, mutta pienemmässä tilassa. Elokuvia tai urheilua voi katsella tabletilta, jos sille päälle sattuu. Useimmiten tekemistä ja koettavaa riittää matkan varrella muutenkin.
– Jos keli vain salli, olemme ulkona. Kävellään, retkeillään, pyöräillään tai pelaillaan, Moisiot kertovat.
Polkupyörät, mölkky, sulkapallomailat ja frisbeekiekot kulkevat mukana, ja monilla leirintäalueilla löytyy lainattavia tai vuokrattavia välineitä suppilaudoista lumikenkiin.
Yllättävän hyvin on mennyt ilman riitoja.
Fiat Globecar vuosimallia 2010 valikoitui heille viitisen vuotta sitten. Isoa sijoitusta mietittiin tarkkaan, ja tämä yksilö täytti molempien vaatimukset. Vesalle oli tärkeää, että autolla on vielä runsaasti ajokilometrejä edessään ja ettei sillä jää liikenteessä jalkoihin. Miia taas toivoi raikkaan vaaleaa sisustusta.
Kompaktiin tilaan mahtuu keittiö koneineen, ruokailutila, nukkumapaikat, vessa ja pienet kaapit säilytykseen. Moisoilla sopu on säilynyt ahtaissakin oloissa.
– Toki on huomioitava muut ja välillä huhuiltava, että nyt tulen täältä. Yllättävän hyvin on mennyt ilman riitoja, he vakuuttavat.
Ruuanlaitto sujuu, kun oppii tietyt käytännöt ja osaa suunnitella työnsä etukäteen.
– Salaatti kannattaa tehdä ensin, koska sitten pöytätila jää vapaaksi muuta kokkailua varten, Miia vinkkaa.
Matkan varrella syödään usein kotona etukäteen valmistettuja laatikkoruokia, joista saa nopeasti lämmitettyä annokset mikrossa. Grillissä kypsyvät kasvikset, lihat ja makkarat. Letut paistellaan mieluiten leirintäalueen keittiössä, missä hoituvat kätevästi muutkin käryä tai höyryä tuottavat kokkailut.
– Koitetaan syödä terveellisesti ja monipuolisesti, ja käydään myös ravintoloissa fiiliksen mukaan.
Kaipa me karavaanareita ollaan, maksammehan SF-Caravanin jäsenmaksua.
Vessassa on myös suihku, mutta Moisiot hyödyntävät yleensä leirintäalueiden peseytymistiloja. Suihkuletkun saa vedettyä auton ikkunasta ulos, ja toisinaan he ovat rakentaneet auton seinustalle verhon taakse pienen suihkutilan. Mökkisuihkulla puolestaan saa virtaavaa vettä vaikkapa järvestä.
Kysyttäessä pariskunta jää miettimään, liekö tyypillistä karavaanaria edes olemassa. Heihin kun mahtuu useita alakulttuureita, jotka verkostoituvat esimerkiksi Facebookissa. Naiskaravaanarit tai eri vaunu- ja automerkkeihin tykästyneet vaihtavat kokemuksia keskenään.
Retroilijat erikoistuvat vanhoihin kulkupeleihin, joita he tuunaavat antaumuksella. Tien päällä näkee esimerkiksi entisistä linja-autoista muunneltuja täysin varusteltuja liikkuvia koteja. Moisiot kuuluvat luonnollisesti retkeilyautoilijoiden ryhmään.
– Kaipa me karavaanareita ollaan, maksammehan SF-Caravanin jäsenmaksua, Vesa Moisio myöntää.
Karavaanareihin liitetään monesti sosiaalisuus. He tervehtivät liikenteessä toisiaan, ja leirintäalueille muodostuu helposti toisilleen tuttuja yhteisöjä, jotka järjestävät yhteistä ohjelmaa, kuten teemailtoja, tansseja tai karaokea. Vakituisella vaunupaikalla saatetaan viettää koko kesä.
Moisiot ovat hommanneet vuosipaikan Keuruun Isosta Kirjasta, koska alue on riittävän iso ja siellä on hyvät palvelut ja ulkoilumahdollisuudet. Se on myös siisti ja rauhallinen.
– Meillä oli siellä jo ennestään tuttavia ja myös uusia ystäviä on löytynyt.
Kaikkien kaveri ei silti tarvitse olla, ja siksi karavaanariharrastus sopii Miian mielestä aivan kaikille.
– Jos haluaa omaa rauhaa, voi hakeutua paikkoihin, missä on vähemmän ihmisiä ja enemmän tilaa.
Meille ei tarvitse sijata vieraspetejä, kun nukkumapaikka kulkee mukana.
Hän kertoo, että muualle kuin leirintäalueille seisahtuminen on nimeltään puskaparkki – joillekin ainoa oikea tapa matkustaa ja pysähtyä yöksi kauniiseen paikkaan. Tällöin välttyy leirintäaluemaksuista, mutta myös jää ilman palveluja.
– Suostun yöpymään puskassa enintään kolme yötä peräkkäin. Sitten on päästävät kunnolla pesulle, Miia sanoo.
Pariskunnan mielestä parasta retkeilyautoilussa on vapaus, kun auto on aina valmiina uutta reissua varten.
– Perjantai-illalla voi laittaa aivot narikkaan. Ei muuta kuin jääkaappi päälle ja kaupan kautta reissuun!
Yleensä he viettävät viikonloppuja vuosipaikallaan Keuruulla tai tekevät reissuja kotimaassa. Talvisin lasketellaan Lapissa. Auto on kätevä tukikohta kansallispuistovaelluksilla, mutta myös kaupunkilomilla ja sukulaisvierailuilla.
– Meille ei tarvitse sijata vieraspetejä, kun nukkumapaikka kulkee mukana.
Tien päällä on saatu upeita elämyksiä ja nähty hienoja auringonnousuja ja -laskuja. Kun auton voi ajaa lähelle rantaa, pääsee vaikka pulahtamaan yöuinnille.
– Aika usein saamme juoda aamukahvit kaikessa rauhassa silmää hivelevissä maisemissa, Miia hehkuttaa.
Kommelluksiltakaan ei ole vältytty. Pakkanen on yllättänyt kesädieselillä ajaneet, ja autoa on sulateltu käyntiin hiustenkuivaajalla. Jääkaappi on hajonnut kesähelteellä, ja kerran on palattu hinausautolla kotiin. Autoon on myös yritetty murtautua keskellä yötä.
Harrastuksen huonoja puolia Vesa luettelee ainoastaan auton hankintakustannukset ja dieselin hinnan.
Hetken tuumattuaan myös Miia hoksaa miinuspuolen:
– Retkeilyautolla tehdään lyhyet kauppareissutkin, ja silloin kaikki tavarat on pakattava paikoilleen. Se teettää jonkin verran hommaa.
Unelmissa siintää vähintään parin viikon matka Norjan Lofooteille, mutta Suomessakin riittää vielä nähtävää ja koettavaa. Molempien mielestä reissun kohokohtiin kuuluu myös kotiinpaluu.
– Kotiin on aina kiva palata. Ihanaa, kun on taas tilaa!
Jaa artikkeli: