Olympialaiset ovat monen penkkiurheilijan unelma-aikaa. Kauko Mursula suhtautuu intohimolla kisoihin ja on valmistautunut tulevaan univajeeseen nukkumalla päiväunia jo ennakkoon.
Jyväskyläläisen Kauko Mursulan perheessä on erikoinen televisio, siitä ei näy muuta kuin urheilua. Ei ainakaan olympialaisten ja muiden suurten urheilutapahtumien aikaan.
Tänä vuonna yhdeksänkymmentä täyttävä Mursula on intohimoinen penkkiurheilija. Maksulliset urheilukanavat on ollut pakko ottaa käyttöön, ja se mitä ei ehdi nähdä suorana, tallennetaan ja katsotaan myöhemmin.
– Kyllä olympialaiset ja olympiahenki on syöpynyt niin syvälle, että ne nousevat kisoista ykköseksi.
Perinteiset talvilajit ja erityisesti hiihto ovat Mursulan suosikkeja. Kisamuotona väliaikalähtö on mieluisin ja tekee seuraamisen jännittäväksi.
– Todelliset kyvyt punnitaan kuninkuusmatkoilla, miesten viidelläkympillä ja naisten kolmellakympillä.
Ennen kisoja urheilijoilla on herkistelyvaihe, jonka tavoitteena on saada parhaat ominaisuudet esiin kisasuorituksessa. Myös Mursula on valmistautunut kahden viikon kisaurakkaa varten.
– Kisa-aikataulu on otettu talteen ja olen nukkunut päiväunia varastoon, mutta sillähän ei koko kisoja selvitä.
Sisänrakennettu kello huolehtii herätyksestä
Kiinnostavat lajit Mursula herää katsomaan, oli vuorokaudenaika mikä tahansa.
– En tarvitse herätyskelloa, minulla on kehoon sisäänrakennettuna tämä kello.
Kisojen kynnyksellä esiin nousivat jälleen kerran urheilijoiden tavallisuudesta poikkeavat veriarvot. Harvemmin vastaavaan asiaan on kiinnitetty huomiota penkkiurheilijan kohdalla. Mursula tunnustaa aiemmin ahmineensa joka käänteessä kuivattuja ruislastuja. Niiden sisältämä suolamäärä heijastui nopeasti veriarvoihin. Nyt kisaeväät ovat muuttuneet terveellisemmiksi.
– Tilalle tulivat vähäsuolaiset kuivarinkelit.
Kisoja seuratessa Mursulan keskittymiskyky ei vähästä herpaannu. Muiden kommentit jäävät silloin kuulematta. Ei edes kesken oleva ateria voi olla este, jos taustalla pauhaava televisio antaa yllättäen merkkejä lähestyvästä huippuhetkestä.
Mursula ennakoi suomalaisurheilijoille nihkeää mitalisaalista. Hänelle riittäisi kolme mitalia. Kaikki sen yli menevä on plussaa.
– Jos tulee hyvä suoritus, meillä on tapana keittää kahvit. Kultamitalin tullessa tuodaan jo kakkuakin pöytään.
Joskus kisakatsomoa täydentävät puoliso Elsa sekä sukulaiset ja ystävät. Myös jälkikasvua saattaa ilmaantua paikalle.
– Meillä vanhuksilla on kuulolaitteet ja meteli on joskus aikamoista. Naapureille täytyy antaa kiitosta, kun ovat kestäneet meitä, Elsa Mursula täydentää.
Entäpä palautuminen kisoista, mahtaako kokeneella penkkiurheilijalla olla siihen tarjolla hyvää keinoa?
– No, sittenhän alkavat kohta jo kesäkisat, Kauko Mursula naurahtaa.
Radion äärestä se alkoi
Kauko Mursula oli nuorena itsekin innokas urheilija. Omimpia lajeja olivat talvella hiihto ja kesällä pikamatkat juoksussa sekä pituushyppy.
Urheilu oli luonteva osa kodin perintöä. Hiihtoretket nuotiolla nautittuine eväineen saattoivat venyttää ulkoilun koko päivän mittaisiksi.
Mursulan ensimmäiset muistot hiihtokisoista ajoittuvat aikaan, kun hän oli vasta parivuotias. Kuortaneen Hynnilässä myymälänhoitajaisän kaupan tontille tekemää latua kierrettiin vanhempien sisarusten kanssa numerolaput rinnassa.
Kun tuohon aikaan radioita oli vain harvalla, kyläläiset kokoontuivat usein Mursulan lapsuudenkotiin kuuntelemaan kisalähetyksiä. Isä piti tarkkaa kirjanpitoa väliajoista, ja kun niitä luettiin radiosta, vaadittiin ehdotonta hiljaisuutta ja keskittymistä.
Isän perintönä myös Kauko Mursula piti aiemmin kirjanpitoa kilpailijoista ja näiden väliajoista. Kun tv-lähetysten väliaika- ja tulospalvelu kehittyivät, oma kirjanpito kävi tarpeettomaksi. Mursula saa nyt keskittyä kisakatsomon tunnelmaan.
Jaa artikkeli: