Nuorten illassa kohdataan yli sukupolvirajojen. Nuorisotyönohjaajat haluavat luoda läsnäolevan ja kuuntelevan ilmapiirin kohtaamisiin.
On torstai ja Sepän Kipinässä nuorten ilta, jota vetävät nuorisotyönohjaajat Maria Hurme ja Leila Jokiniemi. Paikalle saapuu neljän tytön porukka, ja samalla äänitaajuuden täyttävät iloiset tervehdykset.
– Onpas täällä kivannäköistä. Mukava nähdä. Mitäpä oikein kuuluu?
Heta Koskinen, Ninni Issakainen, Siiri Muhonen ja Nea Ekman ovat kaikki 18-vuotiaita Lyseon lukion oppilaita ja Huhtasuolta kotoisin. Siksi puhe kääntyy kauppakeskus Sepässä oleviin seurakunnan uusiin tiloihin, Sepän Kipinään.
– Onhan se haikeaa, kun ei ole enää tuttuja Huhtasuon nuorisotiloja, ja vähän ikäväkin niitä on. Henkiset siteet jäivät sinne, Siiri Muhonen sanoo.
– Erityisesti ikävöin sitä littanaa sohvaa, joka oli surkein ikinä. Ja ihanan ahdasta keittiötä, Ninni Issakainen nauraa.
Kaverukset paljastuvat aktiivisiksi seurakuntanuoriksi. He ovat tulleet tapaamaan tuttuja nuorisotyönohjaajia vuosien ajalta. Keskustelu kääntyy riparimuistoihin ja syykin on selvä. Tytöt ovat kokeneita isosia, ja leirejä on suunniteltu yhdessä Hurmeen ja Jokiniemen kanssa.
– Mulle oli ihan selvää, että lähden riparin jälkeen isoseksi. Leireiltä sai paljon uusia kokemuksia, hauskoja muistoja ja tapasi uusia ihmisiä, Muhonen sanoo.
– Isosena pääsi esimerkiksi laskettelemaan Rukalle ja matkustamaan Viroon, Issakainen listaa.
Ylioppilaskirjoitukset ovat tänä keväänä. Mitä sen jälkeen? Suunnitelmat vaihtelevat. Yksi haluaa opiskella englantia, toinen mediaa ja markkinointia, kolmas sosiaali- ja terveysalaa. Neljäs aikoo mennä armeijaan.
Nuorisotyönohjaajien ja nuorten välistä vuorovaikutusta seuratessa yksi asia käy nopeasti ilmi. Tällaiset kohtaamiset ovat hyvin tärkeitä sekä nuorten että aikuisten kannalta.
Keskustelujen ei tarvitse aina olla mitenkään syvällisiä. Tavalliset keskustelut tai hyvin pienetkin asiat voivat olla kovinkin merkityksellisiä.
– Muistan, kuinka nuorisotyöntekijä oli tärkeä itselle, joten siksi hakeuduin alun perin alalle, Maria Hurme paljastaa.
– Sitä yrittää luoda tilanteita niin, että jokainen uskaltaisi puhua omista asioista, Leila Jokiniemi jatkaa.
Parasta työssä ovat molempien mukaan ihmisten persoonat.
– Ne on valloittavia, Jokiniemi sanoo.
– Joskus sitä miettii, mistä näitä hyviä tyyppejä tulee, Hurme komppaa.
Nuorisotyöntekijät tuntevat monen koululaisen pitkältä ajalta. Hurmeella on nuorisotyötä takana vuodesta 2007, Jokiniemellä vuodesta 1986 lähtien. Oma persoona on vahvasti pelissä työssä.
– Nuoret tajuaa, jos sä feikkaat jotain muuta kuin oikeasti olet, Hurme vakuuttaa.
Nuorisotyöntekijä näkee nuorten kasvun usein aikuiseksi. Yksi työn suola on päästä seuraamaan tätä kehitystä.
– On hienoa nähdä heidän tarinansa. Se kasvamisen vaihe, miten he löytävät uusia puolia itsestään ja tulevat sinuiksi itsensä kanssa, Jokiniemi sanoo.
Lopuksi hän kertoo hauskan tarinan sukupolvisuudesta.
– Eräs äiti toi poikansa jokin aika sitten isoskoulutukseen ja paljastui, että hän oli ollut itse nuorena myös minulla isosena.
Jaa artikkeli: