Kirkon seinät eivät ole mitkä tahansa seinät. Niissä on tunnetta ja tunnelmaa, muistoja ja merkitystä.
Uusi asunto on ensin pelkkä tyhjä tila. Sen tunnelma ja sieltä aukeavat näkymät. Ne aistii parhaiten silloin, kun asunto on vielä kalustamaton, ja aistit ovat uutuudesta herkillä. Siintääkö ikkunassa metsä, edes yksi puu, vai onko vastassa toinen talo tai taloja. Näkyykö lähelle vai kauas. Näkyykö tie, polku, pelto tai vesi. Onko mäkistä vai tasaista. Ajan kanssa aistit tasaantuvat, tottuvat. Näkymät ja tunnelmat haalenevat.
Kun asuntoon asettuu taloksi, siitä tulee koti. Itselle tärkeät asiat ja tavarat puhaltavat asuntoon hengen. Ei toki aina. Asuin eräässä asunnossa puolitoista vuotta ennen kuin suostuin laittamaan tauluja seinille – asunnossa oli niin epämiellyttävä tunnelma, että en halunnut kotiutua. En, vaikka asuin siinä lopulta vuosia. Eräs toinen asunto oli majapaikkani vain muutaman kuukauden, vaikka siinä ei ollut muuta vikaa kuin tunnelma.
Kirkkoa ja sen hallintoa arvostellaan mielellään kiinteistöjensä omistamisesta ja rakastamisesta. Että seinät ovat muodostuneet tärkeämmiksi kuin ihmiset. Että seinien sisältä ei uskalleta tai viitsitä lähteä ihmisten ilmoille. Kritiikki on toki aiheellista, mutta kirkon seinät eivät silti ole mitkä tahansa seinät. Niissä on tunnetta ja tunnelmaa, muistoja ja merkitystä. Muillekin kuin kirkon työntekijöille.
Viikonloppuna tulipalossa tuhoutunut Kiihtelysvaaran kirkko Joensuussa ehti katsella maailmaa ympärillään 250 vuotta. Siinä ajassa se ehti olla monenlaisten tunteiden näyttämö. Kirkossa kastettiin ja konfirmoitiin, vihittiin avioliittoon ja siunattiin haudan lepoon. Isiä ja isoisiä, veljiä ja siskoja, tyttäriä, naapureita ja kyläläisiä. Siellä saarnattiin ja veisattiin, itkettiin ikävää ja iloa.
Kirkko ei ole yhteisölleen koskaan pelkkä rakennus. Se edustaa turvaa ja pysyvyyttä silloinkin, kun sitä ei missään muualla ole. Maan tasalle palanut kirkko jättää tyhjän jäljen maisemaan, mutta se jättää jäljen myös yhteisöön. Sen merkityksen huomaa vasta kun se puuttuu. Yhteisöä tulipalo ei kuitenkaan vienyt, sillä on tapana vaikeuksien hetkellä vain vahvistua.
Jaa artikkeli: