Eivor Pitkäsen mittava papin työura tulee täyteen työteliään koronakevään jälkeen. Hän muistuttaa, että tasa-arvo ja demokratia pysyvät kirkossakin vain, jos niitä vaalitaan.
Kuvassa: Yhteisen seurakuntatyön johtaja, rovasti Eivor Pitkänen taittaa matkaa mielellään pyöräillen. Syntyperäiselle jyväskyläläiselle Harjun maisemat ovat tuttuja.
Miksi sinusta tuli pappi?
Koin siihen selvän kutsumuksen. Ensin luulin, että nyt on ekonomi tullut hulluksi, mutta muutamille minut paremmin tunteville se ei ollut mikään yllätys. Kutsumuksen saadessani olin kouluttautunut ja ollut muissa töissä jo vuosia.
Mikä on ollut työsi ydintä?
Raamatun tutkiminen, siitä opettaminen ja saarnaaminen. Olen kova saarnaamaan myös muissa asioissa. Messu ja sen viettäminen yhdessä seurakuntalaisten kanssa sisältää kaiken sen, mikä on kristinuskossa olennaista. Messusta lähdetään arkeen elämään kristittyinä, muun muassa toteuttamaan lähimmäisen rakkautta.
Mikä Raamatun kohta on sinulle läheisin?
Riippuu elämänvaiheesta. Yksi kestohitti on psalmi 84: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot…” Tutustuin siihen laulaessani aikanaan kuorossa. Kevätaurinkoisella jäällä hiihtäessä nuo sanat ja Brahmsin suloiset sävelet nousevat aina mieleen. Ja mikä herkkyys sisältyykään sanoihin: ”Sinun alttarisi luota pääskynenkin on löytänyt kodin, pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” Oman paikan löytymisestä elämässä kertoo lisäksi: ”Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi!”
Mikä on ollut haastavinta papin työssä?
Ajankäyttö. Jälkeenpäin ajateltuna voin sanoa, että innostus työhön on ollut pois perheen yhteisestä ajasta, etenkin kun lapset olivat pieniä.
Kuinka kauan olet ollut pappina Jyväskylässä?
Lähes koko urani ajan eli liki 25 vuotta. Ensimmäiset 7 kuukautta olin pappina Suolahdessa, mitä vieläkin muistan lämmöllä.
Mikä oli toimivin saamasi ohje papin työhön?
”Keep it simple” eli pidä asiat yksinkertaisina. Toimii joka asiassa. Ohjeen heitti ohimennen mieheni veli, en muista missä tilanteessa, mutta seurakunnan elämään liittyen kuitenkin.
Minkä neuvon antaisit papin ammattia harkitsevalle?
Jos hommaan ei ole paloa, leipänsä tienaa helpommin muualla. Pitää olla oma itsensä. Isäni oli papin pojanpoika. Lapsena hän koki pappisperheiden vanhoillisuuden ja kaksoisstandardit. Itse olen saanut hyvässä mielessä avarakatseisen kasvatuksen. Kun isäni kuuli suunnitelmistani, hän kauhistui: ”Älä rupea papiksi, kaikki haukkuvat pappeja!” Pitää paikkansa tänäkin päivänä.
Miten kuvailisit Jyväskylän seurakuntaa?
Ei täydellinen, mutta ihan hyvä seurakunnaksi. Täydellisessä seurakunnassa on aina jotain mätää.
Ovatko naiset ja miehet tasavertaisia tämän päivän kirkossa?
Tästä aiheesta aina paasaan. Tasa-arvo, kuten demokratia, ovat asioita, jotka eivät pysy, ellei niitä vaali. Minua ottaa päähän, kun ihmiset eivät äänestä vaaleissa. Taistelu äänioikeudestakin on ollut kova. Naiset eivät ole vieläkään samalla viivalla Suomen kirkossa. Rivien väleissä on paljon ajattelua, joka estää naisia nousemasta johtaviin tehtäviin. Valitettavasti se johtuu siitä, että ihmiset eivät viitsi ilmaista kantaansa äänestämällä esimerkiksi seurakuntavaaleissa. Yhdysvaltojen ensimmäinen naispuolinen ulkoministeri Madeleine Albright on sanonut: ”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan”.
Olit pitkään Keltinmäen aluekappalainen. Mitä siitä ajasta jäi erityisesti mieleen?
Mahtava sekalainen seurakuntalaisten joukko sekä innovatiivinen ja keskusteleva työyhteisö ja alueneuvosto. Rikas ja hengellisesti ravitseva jumalanpalveluselämä, joka syntyy yhdessä tekemällä. Minulla oli unelma seurakuntaelämästä, jota haluaisin elää. Minulle se on toteutunut Keltinmäessä.
Mihin suuntaan kirkon pitäisi kehittyä?
Hoidetaan perustehtävä hyvin keskellä nykyaikaa nykyajan ihmisille. Evankeliumia ei muualla kuule.
Mikä on työn merkitys ihmiselle?
Parhaimmillaan työ on itsensä toteuttamista, kokemusta, että tekee jotain merkityksellistä. Toisaalta, työ voi olla todella yksitoikkoistakin, jos vapaa-aikana pääsee toteuttamaan itseään.
Mitkä asiat tuovat elämääsi iloa?
Lapsenlapset, luonnossa liikkuminen ja sen tarkkailu, lukeminen, verkkojen soutaminen, musiikki.