Jari Ojala aloitti historian opintonsa Jyväskylän yliopistossa 1987. Hänelle ovat jääneet erityisesti mieleen sen ajan suuret opettajapersoonat.
Sinut valittiin rehtoriksi Jyväskylän yliopiston sisältä. Mikä oli aiempi tehtäväsi?
Olin vertailevan liiketoimintahistorian professori ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani. Olen toiminut myös varadekaanina sekä historian ja etnologian laitoksen johtajana. Urapolku saattaa näyttää suoraviivaiselta, mutta mukana on ollut myös sattumaa.
Mikä rehtorin työssä kutsui?
Työhöni on kuulunut hallinnollisia tehtäviä opettajan ja tutkijan toimien ohessa pitkään, ja minulla on halu kehittää yliopistoa. Pulmakohtia havaitessani pyrin vaikuttamaan mieluummin kuin odotan jonkun muun korjaavan asioita.
Mitä muutoksia tuot mukanasi?
Huomattavia muutoksia tuskin on heti luvassa, mutta jotain toki myös muuttuu matkan varrella. Strategisia valintoja on pakko tehdä, mutta tällä hetkellä painopisteemme toimivat hyvin.
Pyritkö vaikuttamaan yhteiskuntaan?
Vaikuttaminen on oleellinen osa rehtorin työnkuvaa. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulee näkyä. Opettajat ja tutkijat tekevät upeaa työtä, ja oma tehtäväni on edistää heitä siinä. Mielestäni yliopiston tärkeintä vaikuttavuutta on kouluttaa maistereita ja tohtoreita työelämään. Myös jokainen meiltä valmistuva tutkimus rakentaa osaltaan yhteiskuntaa.
Mitä tavoitteita asetat rehtorikaudellesi?
Suurin tavoitteeni on säilyttää Jyväskylän yliopisto vetovoimaisena hyvälle henkilöstölle ja opiskelijoille. Etenkin pienenevät ikäluokat kasvattavat kilpailua opiskelijoista.
Mitkä ovat Jyväskylän yliopiston suurimmat haasteet?
Isoimmat haasteet liittyvät talouteen. Niukkenevat määrärahat pakottavat etsimään tapoja selviytyä niin, että normaali työnteko talossa häiriintyisi mahdollisimman vähän. Myöskään henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista ei pidä tinkiä.
Onko rahoitukseen löydettävissä uusia keinoja?
Yhteistyötä tiivistetään yksityisen ja myös julkisen sektorin suuntaan. Hyvä esimerkki ovat tänä vuonna neuvotellut yhteisprofessuurit hyvinvointialueen kanssa. Yliopistojen rahoituksesta yhä suurempi osuus painottuu tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin.
Miten käy perustutkimuksen?
Meidän on pidettävä siitä huolta, koska muut eivät sitä tee. Kaikki innovaatio ja yritysyhteistyö kumpuaa kuitenkin koulutuksesta ja perustutkimuksesta.
Tulit Jyväskylän yliopistoon 1987 opiskelemaan historiaa. Mikä siinä kiehtoi?
Historia kiinnosti jo koulussa, ja halusin historian opettajaksi. Olin kesätöissä paikallislehdessä ja olisin voinut jatkaa pitempään ja lähteä sitten armeijaan. Tulin kuitenkin valituksi Jyväskylän yliopistoon ja jäin paikkakunnalle, vaikka alun perin ei ollut sellainen tarkoitus.
Millainen opiskelija olit?
Aika tavanomainen. Tein opintojen ohessa töitä, olin musiikkihommissa mukana ja toki myös biletin, mutta opinnot otin aina tosissani.
Yliopistolla toimii myös oppilaitospappi. Miten näet hänen roolinsa?
Hänellä on merkittävä rooli tukea osaltaan opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia. Yliopistopappi on monelle tärkeä tuki, ja kuuntelijoita tarvitaan. Talossa on 3 000 henkilöä töissä ja 14 000 opiskelijaa eli paljon tapoja ajatella. Niille kaikille löytyy tilaa.
Miltä tutkitun tiedon kyseenalaistaminen tuntuu?
Polarisaatio, tiedon vastaisuus ja jopa tutkijoiden maalittaminen huolestuttavat. Pahimmassa tapauksessa tutkijat alkavat välttää yhteiskunnallista keskustelua, vaikka heillä olisi tutkimusperusteista sanottavaa. Se on hyvin surullinen kehityssuunta.
Terveisesi opintonsa aloittaville?
Muistakaa, että elämä on muutakin kuin opiskelua.