Niina Oivon (pääkuvassa) rakkain joulukoriste on pieni enkeli. Sitä ihailee myös hänen 4-vuotias tyttärensä Taika.
– Tämä joulukoriste on minulle rakkain, koska se on ollut minulla lapsuudesta asti. Se on aina ollut olemassa, Oivo kertoo.
– Isovanhempani toivat enkelin mukanaan muuttaessaan Suomeen Kanadasta 1960-luvun alkupuolella. Koriste on 50-luvulta peräisin.
Jouluisin enkeli laitetaan muiden koristeiden sekaan, viimeisenä paikalleen, yleensä seimen läheisyyteen. Varsinaista vakiopaikkaa koristeella ei ole, sillä enkeli on esillä vain jouluisin. Koriste on säilynyt ehjänä kaikki vuodet.
Piteniuksella joulun tunnelmaa luovat monenlaiset joulukoristeet. Rakkaimman joulukoristeen valinta on vaikea, mutta lopulta Matti Pitenius päätyy pellavakankaiseen joulukorttitelineeseen. Irma-vaimon tekemä seinävaate on ollut käytössä yli 40 vuoden ajan. Joka joulu saapuneet joulukortit ripustetaan pienillä pyykkipojilla kankaassa roikkuviin punaisiin nauhoihin.
Piteniusten kodin seinävaate täyttyy korteista ääriään myöten ennen joulua. Joulukortit ovat esillä aina loppiaiseen asti. Silloin kortit otetaan talteen ja luetaan läpi vielä kerran.
Matti Piteniuksen mielestä perinteinen joulukortti on yhä se oikea tapa lähettää jouluterveisiä. Jokainen kortti valitaan huolella saajan mukaan, osa korteista tehdään itse.
– Korttia kirjoittaessa lämpimät ajatukset lentävät kortin saajan luokse, Pitenius sanoo.
Jyväskyläläisen Eine Mäkisen rakkain joulukoriste on tonttu. Mäkinen sai toistaiseksi vielä nimeämättömän joulutontun lahjaksi äidiltään seitsemän vuotta sitten.
– Se on kohta kouluunlähtöiässä, Mäkinen sanoo ja heiluttaa hauskannäköistä, varsin isokokoista tonttua käsissään.
Punanutulla on ollut tärkeä paikka joulun tuojana Mäkisen kotona jo seitsemän vuoden ajan.
– Kyllä se tekee joulun, Mäkinen kertoo.
Tonttu kaivetaan esiin joulukuun alkupuolella vaatekaapin ylähyllyltä, jossa se nukkuu kesäunta. Ulkovarastoon tonttua ei sovi viedä talteen, vaan se nukkuu sisätiloissa silloin, kun ei ole joulu.
Tonttu viihtyy Mäkisen mukaan hyvin sohvalla.
Patrik Reinin, 6, rakkain joulukoriste on isosilmäinen pöllö, jolla on kaulassa punainen kaulaliina. Äiti on muutaman kerran joutunut korjaamaan kaulaliinaa, kun se on lähtenyt irti. Pöllö hankittiin muutama vuosi sitten ja aluksi se oli keittiön pöydällä. Poika tykkäsi siitä niin paljon, että se päätyi hänen sänkynsä viereen yöpöydälle, siitä sen näkee yölläkin. Adventtina se etsitään esille aina ensimmäisenä kaikista joulukoristeista.
– Sillä on niin suloiset silmät ja se on niin söpön näköinen ja pieni. Olen nukkunut joskus se vieressäni, Patrik Reini kertoo.
Sirpa Herve on aina pitänyt enkeleistä. Enkeleitä on kotiin kertynyt enemmänkin, mutta yksi niistä on muodostunut erityisen tärkeäksi. Paperinen, kullanhohtoinen enkelihahmo kuuluu Herven rakkaimpiin joulukoristeisiin. Sillä on erityinen paikka joulukodin piirongin päällä.
Herve ei enää muista, mistä enkeli on ostettu, mutta mukana elämässä se on kulkenut jo parikymmentä vuotta. Enkeli on Herven mielestä keskeisiä joulun symboleita.
– Ilmoittivathan enkelit ensimmäisenä Kristuksen syntymästä.
Kaunis paperienkeli muistuttaa Herveä paitsi joulun sanomasta, myös edesmenneestä isästä.
– Kun isäni joutui sairaalaan jouluna 2001, vein enkelin hänen sairasvuoteelleen. Kun isäni kuoli viattomien lasten päivänä, taivas kirkastui ja auringonsäteet paistoivat enkelin siipien läpi hänen vuoteelleen. Se on minulle erityinen muisto.
Raija Nylundin kotoa löytyy paljon hänen itsensä sekä perheensä tekemiä taideteoksia. On tauluja seinillä, kukka-asetelmia ikkunalaudalla ja muutama varta vasten esiin otettu joulukoriste olohuoneen pöydällä.
Käsitöistä nauttiva Nylund esittelee näistä kaksi: villaisen tontun, jonka hänen tyttärensä teki nuorempana ja hänen itsensä tekemän keltaisen paukkukarkin. Rakkaan paukkukarkista tekevät muistot, joita on vuosien varrella kertynyt, ja kuuseen se ripustetaan tänäkin jouluna, vaikkakin ilman karkkia.
– Ei sinne enää ole karkkia laitettu ja se on varmaan vuosien varrella jo haurastunutkin jonkin verran, Nylund naurahtaa.
Gloria Lapitanin jouluun kuuluu olennaisena osana joulutähti. Lapitan esittelee värikästä, taidokkaasti simpukasta valmistettua tähteä, joka toimii samalla myös lyhtynä. Se on tuotu tuliaisina pari vuotta sitten Filippiineiltä.
– Joulutähti symboloi minulle toivoa ja valoa, Lapitan kertoo.
Tähti on Filippiineillä tärkeä joulukoriste, joka ripustetaan esille jo joulukuun ensimmäisenä päivänä yleensä etuoven yläpuolelle. Tähtiä valmistetaan erilaisista materiaaleista, muun muassa bambusta, japaninpaperista ja simpukasta.
Lapitanin kotia joulutähti koristaa loppiaiseen asti. Tähti muistuttaa 25 vuotta sitten Suomeen muuttanutta Lapitania kaikista läheisistä Filippiineillä.
Outi Ramula nostaa varovasti pöydälle itsetekemänsä joulupallon. Hän sanoo itseään koristehulluksi, ja pieneen palloon onkin mahdutettu monenlaista kiiltävää. Pallon ytimenä on kukkakaupoista tuttu Oasis-sieni, johon on pistelty satoja nappeja ja helmiä, neuloja, niittejä ja nauloja. Koko komeus pysyy koossa kimalleliimalla.
Teos on syntynyt televisiota katsellessa ilman varsinaista ennakkosuunnitelmaa.
– Valmiiksi se ei taida tulla koskaan, Ramula tuumaa ikuisuusprojektia katsellessaan.
Rakkaaksi joulupallon tekee omatekoisuus ja se, että osan helmistä hän sai pieneltä siskonpojaltaan lahjaksi.