Vuoden pyhäkoulunohjaajaksi valittu Marja-Leena Kujanpää-Hirsilä uskoo, että lapsena opitut arvot kannattelevat vanhempanakin.
Kun Kuokkalan kirkon pienet pyhäkoululaiset kävelevät sunnuntaina messun aluksi kirkkosalin eteen laulamaan ja leikkimään Jumalan kämmenellä, moni aikuinen kirkonpenkissä hymyilee tai liikuttuu.
– Pienten lasten aitous herkistää, ja monelle tulee varmaan mieleen muistoja omastakin pyhäkouluajasta, arvelee Jyväskylän Kirkkopäivillä 18.5. Vuoden pyhäkoulunohjaaja -tunnustuksen pokannut Marja-Leena Kujanpää-Hirsilä.
Jo 15 vuotta vapaaehtoisena pyhäkoulunohjaajana Jyväskylässä toiminut Kujanpää-Hirsilä luotsaa lasten kirkkohetkiä ilolla ja innolla. Laulujen lisäksi ohjelmassa tapaa olla kirkonkelloja kuvaava triangelin soitto, kynttilän sytytys sekä rukous.
Päivän teemaan liittyvä tarina nousee Raamatusta tai kirkkovuodesta, ja lopuksi käydään ehtoollispöydässä, askarrellaan, leikitään ja herkutellaan mehulla ja keksillä.
– Pyhäkoulu on tavallaan lasten oma messu. Kun lapsi tulee sunnuntaiaamuna kirkkorakennukseen, hänelle on pyhäkoulussa tarjolla omannäköistä toimintaa, josta välittyy kirkon iloinen sanoma.
Itsekin aikanaan pyhäkoulua käynyt Kujanpää-Hirsilä arvioi, että nykypyhis on aikaisempaa toiminnallisempi. Perinteisten kangastaulujen eli flanellojen lisäksi käytössä on myös aivan uudenlaisia menetelmiä, joilla voi havainnollistaa Raamatun värikkäitä kertomuksia.
– Yritän valmistautua kertomiseen mahdollisimman hyvin. Lapset aistivat todella nopeasti, jos ei itse ole sisäistänyt sanomaansa.
Pyhäkoulu on osa kristillistä kasvatusta, jonka Kujanpää-Hirsilä uskoo tuovan lapselle turvaa ja oivaa evästä elämään.
– Esimerkiksi Raamatun kertomukset kirkastavat ymmärrystä elämän tärkeistä arvoista, joihin voi tukeutua vanhempanakin, hän pohtii.
Päivätyökseen luokanopettajana toimiva Kujanpää-Hirsilä pitää pyhäkoulun ohjaamista antoisana. Voimaa antaa mainio ohjaajatiimi, jonka Whatsapp-ryhmässä pyhäkoulukuulumiset vaihdetaan aina tuoreeltaan. Myös seurakunta pitää huolta ja kannustaa vapaaehtoisiaan monin tavoin.
– Mutta ennen kaikkea lasten kohtaaminen, keskustelut ja pyhäkouluhetken tunnelma saa minut luottamaan siihen, että tämä on tärkeää työtä. Kun lapset ja vanhemmat lähtevät kotiin hymyssä suin, siitä jää itsellekin tosi hyvä ja kiitollinen mieli.
Jaa artikkeli: