Vaajakosken kirkon ympäristössä pääsee pian etsimään aarteita. Elämyspolku rakentuu kaikkien paikalle saapuvien iloksi.
Kuvassa: Nuorisotyönohjaaja Jonna Göös (vas.), Miia Hytönen ja Wilma Rovio suunnittelevat muotoja kivien pintaan. Valmista syntyy ripeään tahtiin.
Vaajakosken kirkolla alakerran eteisen lattia lainehtii kenkiä. Iloinen puheensorina kantautuu biljardipöydän ja Playstation-pelin luota. Osa nuorista vaihtaa kuulumisiaan iltapalan äärellä. Jossakin soitetaan kitaraa ja tapaillaan laulun sanoja.
Perimmäisen ison pöydän ääressä syntyy taidetta kivistä. Soma leppäkerttuperhe komeilee jo valmiina. Tuolla on tekeillä piikikäs siili ja hieno pöllö, kuin suoraa telkkarin Myyrä-ohjelmasta. Muutamat kivet ovat kuin isoja M&M-karkkeja. Wilma Rovio on saanut valmiiksi pari kivisammakkoa ja hahmottelee nyt siniselle pohjalle valkoisia lonkeroita.
– Sammakko on lempieläimeni, joten tietysti maalasin niitä. Tästä tulee nyt meduusa, hän kertoo.
Aiheet maalauksille saavat tulla omasta mielikuvituksesta, mutta paikalle on varattu myös muutamia ideakuvia. Uskonnollisiakin aiheita löytyy. Miia Hytönen on maalannut kauniilla väreillä kiven pintaan ristin. Toinen kivi esittelee värien harmoniaa.
Parasta täällä on tuttu kaveriporukka.
17-vuotiaat tytöt tuntevat toisensa rippikouluajoista lähtien. Molemmat kävivät oman riparinsa jälkeen isoskoulutuksen ja ovat olleet siitä asti mukana Vaajakosken kirkolla nuorten tapahtumissa, vaikka kumpikin asuu jo muualla.
– Keskussairaalan mäeltä pääsee tänne yhdellä bussilla, eikä matka haittaa. Olen käynyt kirkon kerhoissa ja tapahtumissa pienestä pitäen, enkä osaa olla poiskaan. Tänne on muodostunut kuin toinen perhe, Hytönen sanoo.
Rovio saapuu tapaamisiin Kuokkalasta.
– Parasta täällä on tuttu kaveriporukka. Mukana saa olla omien kykyjen ja jaksamisen mukaan. Mitään ei vaadita, saa vain olla, jos niin haluaa, hän sanoo.
Nuortenilloissa pelataan erilaisia pelejä, pidetään hartauksia ja tietovisoja ja lauletaan yhteislauluja. Nuoret järjestävät itse monenlaista ohjelmaa. Kivien maalaamisen ideoi nuorisotyönohjaaja Jonna Göös.
Jatkossa saattaa pensaan alta kurkistaa leppäkerttuperhe.
– Kirkon ympärillä käy paljon vanhempia ihmisiä ja lapsiperheitä ulkoilemassa. Meistä on mukava ajatus keksiä piristystä matkan varrelle. Jatkossa saattaa pensaan alta kurkistaa värikäs leppäkerttuperhe tai kirkon muurin päällä makoilla kivikissa, Göös kuvailee.
Valmiista kivistä sommitellaan pysyvä elämyspolku kirkon seutuville kaikkien siellä kulkevien iloksi. Talven lumikaan ei haittaa, koska kivet saavat päälleen säältä suojaavan lakkakerroksen.
Lapset voivat jatkossa etsiä yllätyksiä kirkon ympäristöstä. Yhteystietonsa jättäneille saattaa tulla paluupostissa pieni muistaminen.
– Toivon mukaan saamme polun valmiiksi syyskuun aikana, ja mikkelinpäivän perhemessussa pidetään avajaiset, Göös suunnittelee.
Jaa artikkeli: