Netta Simpanen nauttii erityisesti metsässä kävelemisestä ja lenkkeilystä. Sen vastapainona ei ole hassumpaa välillä rojahtaa sohvalle löhöilemään tai katselemaan telkkaria. Musiikin kuuntelu on myös hyvä tapa rentoutua opintojen ohessa.
Olen Netta Simpanen, 23. Syntyperäisenä jyväskyläläisenä olen asunut ja käynyt kouluni Vaajakoskella. Lukion jälkeen pidin välivuoden, josta noin puolet olin työharjoittelijana päiväkodissa.
Lapset ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Harjoittelujakson aikana vahvistui ajatus, että heidän kanssaan olisi kiva tehdä töitä. Ehdin opiskella lastenohjaajaksi puolitoista vuotta, kun sain tiedon pääsystä ammattikorkeakouluun. Nyt opiskelen Lahdessa sosionomiksi ja erikoistun lapsiin ja nuoriin.
Pieni paniikinpoikanen nosti päätään, kun sosionomiopinnot olivat puolessa välissä. Olenko sittenkään oikealla alalla? Päiväkoti työpaikkana ei enää tuntunutkaan niin selkeältä ja omimmalta vaihtoehdolta.
Olen lohduttautunut sillä, että opiskeluja on vielä puolet jäljellä, eikä nyt tehtyihin valintoihin tarvitse sitoutua loppuelämäksi. Sosionomin tutkinto antaa pätevyyden työskennellä varsin laajalla alueella.
Syyskuussa aloitin harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa. Jakson aikana työskentelen erityisesti matalan kynnyksen palveluissa, jotka on tarkoitettu nuorille ja heidän perheilleen.
Hieman ujona ihmisenä huomasin alussa tarkkailevani tilanteita mieluummin sivusta. Nyt olen saanut lisää rohkeutta ja uskon, että nuoretkin ovat kokeneet olonsa helpommaksi, kun ovat saaneet puhua asioistaan jollekin.
Harjoittelujakso on opettanut, että elämä voi olla välillä aika raadollista. Sitä ei helpota yhtään nykyinen maailmanmeno. Trump twiittailee ihmeellisiä, ja ilmastomuutos luo uhkia maapallon tulevaisuudelle. Ihmisistä on tullut vihaisempia ja itsekkäämpiä, eikä asioista osata puhua rakentavasti ja toista kunnioittavasti.
Kaiken epävarmuuden keskellä olen kuitenkin tyytyväinen elämääni ja suhtaudun positiivisella mielellä tulevaisuuteen. Arvostan kovasti seurakunnassa tehtävää nuorisotyötä.
Ohjaajani ovat aikamoisia velikultia ja persoonia, heiltä olen oppinut paljon. Ehkä minustakin kuoriutuu vielä vuosien saatossa vastaava tyyppi, joka tekee työtä vahvasti omalla persoonallaan.
Jaa artikkeli: