Schildtin lukiossa opiskelijahuolto tarkoittaa myös yhteisiä kahvihetkiä. Kuulumisten vaihto kahvikupin ääressä voi paljastaa mieltä painavia asioita.
Schildtin lukion Voionmaan toimipisteen kakkoskerroksen aulassa odotellaan. Opiskelijoita kerääntyy sohville ja pöytien ympärille. Osa istahtaa tv-nurkkaan seuraamaan urheilulähetystä. Jotkut nostavat läppärin eteensä tai selailevat puhelintaan. Enimmäkseen jutellaan kavereiden kanssa pienissä ryhmissä. On perjantai ja perjantaikahvien aika.
Oppilaitosdiakoni Elina Lintulahti kiirehtii reppuineen paikalle. Tervehdyksiä satelee, joku nostaa kädet ylös ja huudahtaa jee! Lintulahti nappaa muutaman innokkaan kantoavuksi koulun keittiöön, ja hetkessä päästään kahville ja keksille suurimman pyöreän pöydän ääreen.
Lintulahti tervehtii ja jututtaa kahvikannujen vieressä jokaista tulijaa.
– Mikä on päivän kysymys, tiedustelee ensimmäinen kahvijonossa.
Tänään jokainen saa keksiä itsestään kaksi hyvää ominaisuutta ja kirjoittaa ne Elinan fiilisvihkoon. Joidenkin mielestä kysymykseen on vaikea vastata, mutta Elina kannustaa miettimään. Jokaisesta löytyy hyviä puolia. Kaverit auttavat, jos ei itse millään keksi. Kahvijono on välillä pitkä, mutta kaikille riittää ja santsatakin saa.
Kahvihetki on viikon kohokohta
Perjantaikahvit tai toiselta nimellään yhteisökahvit on odotettu viikoittainen tapahtuma.
– Ihan paras juttu. Olemme käyneet lukion ykkösestä asti säännöllisesti tässä kahvilla. Elina on pirteä ja mukava, yksi meistä. Me jutellaan sen kanssa kaikesta, sanovat Assi Jämsen ja Marika Aho.
Koulukaveri Kia Kemellin mielestä kahveille kokoontuminen on viikon kohokohta.
– Parasta täällä on hyvä fiilis. Elina tuo meidät kaikki yhteen. Elina on se juttu, ei pelkästään kahvi!
Perjantaikahvit ovat tärkeä osa koulun toimintaa
– Perjantaikahvit ovat tärkeä osa koulun toimintaa ja opiskelijahuoltolain mukaista yhteisöllistä opiskelijahuoltoa. Yksi parhaista toimintamuodoista, sanoo Schildtin lukion apulaisrehtori Mika Rantala.
– Tavoitteena on edistää myönteistä vuorovaikutusta ja keskinäisen huolenpidon ilmapiiriä sekä puuttua tarvittaessa ongelmiin. Meillä on velvollisuus yhdessä huolehtia nuorista. Samoista nuorista on kyse koulussa, kotona, harrastuksissa tai seurakunnan toiminnassa. Mitä paremmin voimme tehdä yhdessä nuorisotyötä, sen parempi. Täällä kahvikupposen äärellä päästään juttelemaan myös tärkeistä asioista, kuten hyvinvoinnista, jaksamisesta ja pärjäämisestä.
– Perjantaikahveja on järjestetty noin kahden vuoden ajan. Hetki viikon päätteeksi on ollut todella suosittu tapahtuma, jota kaivataan, jos se joskus peruuntuu. Kohtaaminen nuorten kanssa on vapaamuotoista ja nuorten näköistä, Rantala sanoo.
Tapa tehdä työtä piti kehitellä itse
Elina Lintulahti on Jyväskylän ainoa oppilaitosdiakoni ja ainoa lukiotyötä tekevä diakoni koko maassa. Oppilaitostyötä tekevät myös papit ja nuorisotyönohjaajat. Tapa tehdä työtä piti kehitellä itse.
– Juttelin oppilaitospappiemme kanssa ja kysyin kokemuksia muilta paikkakunnilta. Kävin tutustumassa Oulun ja Tampereen toimintatapoihin. Paras vinkki oli, että työtä tehdään prosessina, joka vie aikaa, eikä välttämättä koskaan valmistu. Ensin on tehtävä uudet työtavat tutuiksi, Lintulahti toteaa.
Lintulahden työaika jakaantuu puoliksi oppilaitostyöhön ja keskustan alueen diakoniatyöhön. Hän tapaa opiskelijoita Voionmaan lisäksi Lyseon lukiolla ja Viitaniemessä. Oppilaitosdiakoni on paikalla opiskelijoita ja koulun henkilökuntaa varten.
Ei pidä jäädä toimistoon odottamaan, vaan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat
– Diakonian ydin on ihmisten kohtaaminen ja rinnalla kulkeminen. Ei kannata jäädä toimistoon odottamaan, vaan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat. Tulin tänne opiskelijoiden luokse. Tarkkailin, kuuntelin ja keskustelin. Siinä sohvalla istuessani idea kahveihin syntyi, Lintulahti muistelee.
Lintulahti arvostaa koulujen halua yhteistyöhön
– Ajatus perjantaikahveista otettiin hienosti vastaan ja sovimme toimintatavat yhdessä. Olen mukana opiskelijahuoltoryhmässä kehittämässä koulun toimintaa, ja yhteystietoni löytyvät koulun sivuilta. Tiedonkulku on isossa talossa toisinaan haasteellista, mutta kuljen avoimin korvin ja kyselen paljon.
Lintulahti menee mukaan koulujen tapahtumiin aina kun pyydetään. Syyskauden alussa Lintulahti kiertää mielellään lukioiden toimipisteissä kertomassa toiminnastaan ensimmäisen vuoden lukiolaisille.
– Kannustan opiskelijoita tarttumaan hihasta. Kanssani voi tulla juttelemaan kun yksinäisyys, stressi, ahdistus tai talousasiat painavat tai on vaikeuksia perheessä tai kavereiden kanssa. Mistä tahansa askarruttavasta asiasta voi puhua, Lintulahti toteaa.
Fiilisvihko auttaa avaamaan keskustelua
– Olen täällä yhtenä aikuisena, kuuntelen ja kyselen kuulumisia. Fiilisvihkolla ja päivän kysymyksellä pyrin avaamaan keskustelua enemmänkin. Kun aistin, että nuori huokailee huolistaan, ehdotan kahdenkeskistä tapaamista, koska kavereiden kuullen harva tilittää syvemmin asioitaan. Oma työtila oppilaitoksessa olisi siinä tilanteessa tarpeen. Ongelmat eivät välttämättä ole isoja, on vain tarve puhua jonkun kanssa luottamuksellisesti. Toivoisin, että nuoret uskaltaisivat enemmän tulla juttelemaan kahden kesken.
Lintulahti pukeutuu työssään diakonin pantapaitaan. Toisinaan opiskelijat haluavat jutella myös hengellisistä asioista. Joku saattaa kysyä, miksi kannattaa olla kirkon jäsen tai miettii elämän tarkoitusta. Joskus kerrataan riparimuistoja. Asioita pohditaan yhdessä, koska yksiselitteisiä vastauksia harvoin löytyy.
Schildtin lukiolla on syksyllä edessä muutto uudistettuihin tiloihin Viitaniemeen. Saman katon alle tulee 1 200 opiskelijaa.
– Perjantaikahvit ovat luontevaa ja arkista toimintaa opiskelijoiden kanssa ja iso viihtyvyystekijä. Yhteistyö Elinan kanssa on juuri sitä mitä pitää olla. Näin on varmasti myös tulevaisuudessa uudessa toimintaympäristössä, Mika Rantala sanoo.
Jaa artikkeli: