Sana diakonia merkitsee palvelua ja se on yksi kirkon ydintehtävistä. Henki & elämä seurasi syksyisellä viikolla Jyväskylän seurakunnan diakoniatyön arkea.
Diakonissa Päivi Itkonen vaihtoi kuulumisia Leena Myllymäen kanssa Palokan kirkon Aamupalapysäkillä.
Keskiviikkoaamu lähenee kello yhdeksää, ja Palokan kirkon alakerrassa katetaan pöytää Aamupalapysäkkiä varten. Diakoni Elina Romar tapaa tuttuja sekä ensikertalaisia kävijöitä, ja diakonissa Päivi Itkonen avaa työhuoneensa diakoniapäivystystä varten.
Päivystykseen tai ajan varaamalla voi tulla juttelemaan mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Apu on maksutonta eikä kirkon jäsenyyttä kysellä.
Seurakunnan diakoniatyöntekijän päivä voi sisältää monenlaisia tehtäviä, ja Itkosen mielestä se on osa työn mielekkyyttä. Työtä voi tehdä itsenäisesti, vaikka paljon tehdään verkostoissa ja yhdessä.
– Kahta samanlaista päivää ei tule. Parasta on, kun voi olla toiselle ihmiselle avuksi, tueksi ja hyödyksi, hän summaa.
Vastaanotolla tai kotikäynneillä voidaan jutella arjen asioista tai etsitään ratkaisuja hankalaan elämäntilanteeseen. Kartoitetaan, mitä tukea kulloinkin on saatavilla ja ohjataan avun piiriin. Soitetaan vaikkapa yhdessä terveys- tai sosiaalipalveluihin tai täytetään lomakkeita. Kun tilanne kartoitetaan, saatetaan kirjoittaa ruokaseteli Ruoka-apu Lyydiaan, ja myös tilapäinen taloudellinen apu voi olla tarpeen.
Joskus pelkästään kuunteleminen auttaa. Toiset haluavat jutella hengellisistä asioista, rukoilla ja laulaa virsiä. Toisaalta apu voi olla hyvinkin konkreettista, kuten verhojen ripustamista tai sängyn alle pudonneiden silmälasien etsimistä.
Aika ajoin vastaan tulee ihminen, jonka huolet, haasteet ja vastoinkäymiset ovat kasvaneet suuriksi.
– Silloin saatan tuntea auttajana ja rinnalla kulkijana riittämättömyyttä.
Aseman Pysäkillä on arkisena maanantaina meneillään tietokilpailu, kuten on ollut tapana jo vuosien ajan. Helena-vapaaehtoinen esittää kysymykset, joihin tietäjät tietävät ja muut arvaavat vastaukset.
Diakonissa Anne-Marie Lehto kuuntelee tyytyväisenä iloista puheensorinaa ja vaihtaa muutaman sanan paikan päälle saapuneiden kanssa.
Kaikki ovat tervetulleita. Lämpöä, rakkautta ja hyväksyntää on tärkeää välittää erityisesti elämän kolhimille.
– Toiminta pyörii suurelta osin ihanien vapaaehtoisten voimin. Itse voin keskittyä suunnitteluun, koordinointiin ja ihmisten kohtaamiseen, hän kertoo.
Aseman Pysäkki on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonne voi tulla nauttimaan kahvit voileipien kera ilmaiseksi ja hyvässä seurassa. Kerran viikossa tarjoillaan myös puuroaamiainen. Keskimäärin Pysäkillä käy yli 60 vierailijaa aukiolokertaa kohden. Joukkoon mahtuu muun muassa eläkeläisiä, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä maahanmuuttajia.
– Kaikki ovat tervetulleita. Lämpöä, rakkautta ja hyväksyntää on tärkeää välittää erityisesti elämän kolhimille, Lehto painottaa.
Päiväohjelmaan kuuluu hartaus, ja myös pappi on tavattavissa säännöllisesti. Lehdon mukaan hengellisyys luo turvallisen alustan, vaikka kenenkään vakaumusta ei kysytä.
– Ajattelen, että Taivaan Isä itse johdattaa Pysäkin toimintaa ja rukouksissani pyydän häntä lähettämään sopivan määrän vapaaehtoisia meille jatkossakin.
Parasta ovat monenlaiset kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa.
Diakoni Sami Junttilan työviikko käynnistyi Valtiontalon Silmun toimistossa sähköpostien purkamisella ja soittopyyntöihin vastaamisella, kunnes oli aika käynnistää Silmun olkkari eli lapsiperheiden ja ikäihmisten yhteinen aamuhetki.
– Parasta ovat monenlaiset kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa ja pidän erittäin paljon myös hartauksien pitämisestä, kun saa ottaa kitaran mukaan ja laulattaa ihmisiä, hän sanoo.
Päivä jatkui diakoniapäivystyksen kahdenkeskisillä keskusteluilla.
Välillä tulee vastaan myös haastavia tilanteita.
– Joskus ihmisten ongelmat ja vaikeudet ovat niin suuria ja moniulotteisia, että meinaa keinot ja oma tietämys loppua.
Iltapäivällä Silmussa hiljenee. Junttila keskittyy kuulokkeet päässään verkkopalaveriin, jossa suunnitellaan viikoittaisten vankilavierailujen sisältöjä. Yhteydenpito voi jatkua myös vankilajakson jälkeen, jotta siirtyminen siviiliin sujuisi hyvin.
– Jututan miehiä Jyväskylän vankilan eri osastoilla. Joskus toivotaan kahdenkeskistä keskustelua, ja silloin hakeudutaan rauhallisempaan paikkaan, hän kertoo.
Voin kulkea hetken rinnalla, vaikka vain kuuntelijana. Sekin voi olla jollekin merkittävä asia.
Työpäivään mahtuu vielä ohjauskeskustelu tiimiläisen kanssa, kun diakoni Niina Torikka tuo kuulumisia Huhtasuon lähikirkkoalueelta.
Päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Ryhmä-Rämä kokoontuu kahvikuppeineen Sepän Kipinän olohuoneen pöydän ääreen. Kesätauon jälkeen on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken.
Diakoni Mira-Maarit Väisänen tapaa ryhmäläisiä viikoittain. Osalla heistä on takanaan pitkä päihdehistoria, ja toiset ovat kokeneet muuten kolhuja elämässään. Jotkut ovat mukana osana kuntouttavaa työtoimintaa.
Jokainen saa avata tarinaansa sen verran kuin haluaa. Ajankohtaisista asioista jutellaan vapaamuotoisesti ja toisensa hyvin tuntevat innostuvat välillä leikkimielisiin väittelyihin. Ryhmällä on taipumus yllättää vetäjänsä. Sen kokoonpano vaihtelee, ja puheeksi saattaa nousta moninaisia asioita. Toistuva teema on vastuun kantaminen omista valinnoista elämän varrella.
– Meidän kahvipöytään on tervetullut, jos ei ole täysin virheetön ja täydellinen ihminen, Väisänen luonnehtii.
Hänelle työssä on parasta ihmisten kohtaaminen, koska jokainen on kokemuksineen erityinen. Toisaalta työn parhaus voi muuttua kuormittavaksi, jos kohtaamisia tulee liukuhihnalta.
– Voin kulkea hetken rinnalla, vaikka vain kuuntelijana. Sekin voi olla jollekin merkittävä asia.
Keskiviikkona lounasaikaan diakoni Niina Torikka on jo ottanut Huhtakotiin saapuvat vastaan ja kuunnellut kaikkien kuulumiset. Pienen hartaushetken jälkeen tulee aika kantaa höyryävä keittokattila pöydän päähän ja jatkaa juttelua ruuan äärellä.
Torikan mielestä diakoniatyössä on parasta sen monipuolisuus ja laaja-alaisuus.
– Diakoniatyö on ihmisten yksilökohtaamista, ryhmiä, hartauksia, jumalanpalveluksia, verkostotyötä, tutkimista ja uuden oppimista, hän kuvaa.
Työssä kohtaa ihmisiä milloin minkäkin asian puitteissa, ja diakoniatyöntekijöihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Palkitsevina hetkinä näkee, kuinka yksinäinen löytää ystävän tai yhteisön, johon kuulua. Tai joku saa avun oikeaan aikaan, ja elämän solmut alkavat avautua.
– Joskus meihin ollaan yhteydessä, kun muu apu ei enää riitä, mutta joku saattaa tarvita muutaman kerran keskusteluapua.
Koivuniemen leirikeskuksen pihalla tuntuu syksyinen viima, mutta näkövammaisten ja huonokuuloisten retkipäivässä vietetään aikaa myös ulkona ja leirinuotion äärellä. Ohjelmallisen päivän aikana viihdytään yhdessä ja osallistujat saavat vaihtelua toisinaan yksinäiseen arkeen. Opaskoira Heta keskittyy ansiokkaasti työhönsä, vaikka rapsuttajia riittäisi ja makkara tuoksuu.
Diakonissa Tuija Emaus-Etindellen työviikkoon on mahtunut jo monta puhelinkeskustelua ja tapaamista myös omaishoitajien ja heidän läheistensä kansa.
– Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, mutta heidän tulisi malttaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan, hän sanoo.
Työtä tehdään myös verkostoissa ja järjestetään tapahtumia eri kohderyhmille, kuten senioreille tai maahanmuuttajille.
Tiesitkö?
- Aamupalapysäkki Palokan kirkon Olotuvalla keskiviikkoisin. Vapaaehtoinen maksu kaksi euroa.
- Aseman Pysäkin kaikille avoin kahvila ma, ti ja to klo 11–15. Tarjolla maksutta kahvia ja voileipiä, tiistaisin puuroaamiainen.
- Ryhmä-Rämä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille Sepän Kipinässä keskiviikkoisin klo 9–11.30.
- Keittolounas Huhtakodilla keskiviikkoisin klo 11–13. Maksu kaksi euroa.
- Lisää diakoniasta Jyväskylän seurakunnan nettisivuilla, Apua ja tukea.
- Diakoniatyöntekijöitä kouluttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak). Opintoihin kuuluu joko sosiaalialan (diakoni) tai terveysalan tutkinto (diakonissa).