Kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta juhlistetaan naisten saavutuksia ja kiinnitetään huomiota naisten oikeuksiin. Kysyimme kahdelta jyväskyläläiseltä naisjohtajalta, mitä he ajattelevat johtamisesta, elämästä ja naisten asemasta tämän päivän Suomessa.
Marietta Kunnas, 61, Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja
Olen saman ikäinen kuin Jyväskylän kaupunginteatteri, jota olen johtanut nyt kaksi vuotta. Tämä on minulle rakas paikka, jossa äitini näytteli ja jossa itsekin näyttelin ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Isäni työskenteli yliopistolla kirjallisuuden professorina.
Vaikka olen perheen ainoa lapsi, minua ei hemmoteltu. Minulle opetettiin, että jos ihminen on saanut paljon, hänen pitää auttaa muita. Kasvoin rakastavassa perheessä, ja minua kannustettiin muodostamaan omat näkemykseni asioista. Mielipiteilläni oli arvoa.
Johtaminen on haastavaa ja yksinäistä.
Koulussa ajattelin, että päädyn teatterialalle tai opettajaksi. Johtaminen ei kiinnostanut minua. Minulla ei ole testien mukaan myöskään vallanhimoa, joka motivoi monia johtajaksi. Pidän itseäni ihmisläheisenä vastuunkantajana, jonka tärkein tehtävä on rakastaa työntekijöitään. Olla heistä aidosti kiinnostunut ja auttaa heitä loistamaan. Tämä on minulle kutsumus.
Johtaminen on haastavaa ja yksinäistä. Joudun tekemään kipeitä päätöksiä ja seisomaan niiden takana. Kiehtovinta tässä työssä ovat ihmiset. Nautin myös siitä, että joka päivä opin jotain uutta. Minulla on suuri uteliaisuus elämää kohtaan.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut asua ulkomailla. Mummuni oli vahva persoona ja rohkaisi minua lähtemään vaihto-oppilaaksi Amerikkaan. Olin Iowassa ihanassa koulussa, jossa oli huikea teatteriopettaja, josta tuli esikuvani. Hän rakasti meitä ja paneutui meihin. Hän oli valoisa, mutta myös napakka ja kriittinen.
Isoäitini kannusti minua myös hankkimaan ammatin. Muistan, kun leikin pienenä barbeilla häitä ja mietin, pääsenkö naimisiin. Hän sanoi, että kun hankit oman tilipussin, niin miehiä tulee. Opiskelin näyttelijäksi New Yorkissa ja teatteriohjaajaksi Lontoossa.
Suomalaiset ja pohjoismaiset naiset ovat vahvoja. Olemme päässeet tasa-arvossa pitkälle. Arvostan Minna Canthin työtä suuresti. Olen pitänyt ohjenuoranani hänen kirjoittamaansa ajatusta: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vain puolikuollutta nukkuvaa elämää”. Ei ole sattumaa, että meidän talossa ensimmäinen musikaali on Suruttomat, joka pohjautuu Canthin Työmiehen vaimoon.
Minulla on vahva ajatus siitä, että haluan kirkastaa teatterin brändin ja rakentaa oman vahvan ensemblen. Kaksi ensimmäistä vuotta teatterinjohtajana eivät ole olleet helppoja. Pandemia sulki teatterit. Sen jälkeen on valmisteltu teatteritalon remonttia ja lähtöä väistötiloihin. Juuri, kun ajattelin, että nyt alkaa seesteisempi vaihe, sain syöpädiagnoosin. Ihan puskista.
Minulle suhde näkymättömään todellisuuteen on todella tärkeää.
Kun kuulin, että minulle tehdään iso leikkaus, pyysin sairaalapapilta ehtoollisen ja rukoilin, niin kuin teen joka päivä. Ajattelin, että jos selviän, minun elämälläni on tarkoitus ja jos en, niin ainakin on tullut elettyä. Sain erinomaista hoitoa Novassa. Tällä hetkellä kehostani ei ole löytynyt syöpää, huomisesta ei kukaan tiedä. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa.
Sairastumisen myötä aloin syödä terveellisemmin. Yritän pitää huolta myös riittävästä unesta, kävelen luonnossa ja hoidan sieluani. En halua rajata uskoani mihinkään, vaan totean, että minulle suhde näkymättömään todellisuuteen on todella tärkeää. Lontoossa asuvat poikani Terra, 30 ja Teivas, 27, tuovat elämääni paljon iloa.
Nuorille suomalaisille naisille haluan sanoa, että pysykää oman elämäntarinanne päähenkilöinä. Älkää lähtekö sivuhenkilöiksi toisten tarinoihin. Elämä ei ole mikään Disneyn piirretty, vaan joka päivä joutuu taistelemaan itsensä kanssa. Mutta kaikki on mahdollista!
Suvi Tikkanen, 40, Paytrailin markkinointijohtaja
Oma juttuni selvisi minulle jo nuorena: toivoin työskenteleväni finanssialalla markkinointipäällikön tehtävissä. Kiinnostus tälle alalle syttyi työelämään tutustumisjaksolla pankissa. En ole kuitenkaan rakentanut uraani systemaattisesti, vaan olen mennyt sydän, palo ja aito kiinnostus edellä. Selkeä johtoajatus on antanut minulle suuntaviitat eteenpäin.
Olen maatilan tyttö Parikkalasta. Arvostan taustaani, eteläkarjalaisia juuriani ja isoa sukuani todella paljon. Minulla on sisko ja kaksi veljeä, olen perheen kuopus. Koska isäni vanhemmat asuivat meidän kanssamme sukutilalla, se oli myös mummola serkuilleni, joita minulla on paljon.
Innostuksen lisäksi tarvittiin nöyryyttä, ahkeruutta ja asiakaslähtöisyyttä.
Lähdin opiskelemaan kauppatieteitä Kuopion yliopistoon, pääaineinani olivat markkinointi ja johtaminen. Opiskeluaikoina työskentelin pankkimaailmassa ja valmistuttuani yliopistolla verkkoliiketoiminnan tutkijana. 25-vuotiaana minut valittiin markkinointipäälliköksi juuri perustettuun verkkomaksuyhtiö Paytrailiin.
Tehtävä tuntui sydämessä asti hyvältä ja oikealta. Olin valtavan innostunut työporukasta, uudesta liiketoiminnasta ja kaikesta siitä, mitä voimme tehdä tällä alalla. Oli hienoa päästä toteuttamaan asiakkaille sitä, mitä olin tutkinut yliopistolla. Raivasimme polkua, josta on tullut myöhemmin standardi. Innostuksen lisäksi tässä tarvittiin nöyryyttä, ahkeruutta ja asiakaslähtöisyyttä.
15 vuodessa on tapahtunut paljon. Yhtiö on kasvanut voimakkaasti, on tullut esihenkilötyötä ja johtoryhmätyöskentelyä, markkinoinnin keinot ovat muuttuneet olennaisesti. Haastavinta on ollut kasvuun liittyvät kivut. Koko ajan pitää katsoa eteenpäin ja pyrkiä kehittymään. Tämä on myös kiehtovinta johtamisessa. Kun tiimi toimii ja on hyvä meininki, voimme voittaa joukkueena.
Esikuviani ovat suvun naiset.
Johtajan tärkein tehtävä on välittää aidosti omasta porukasta, yhtiöstä ja asiakkaista. Pyrin olemaan kannustava ja tukea antava johtaja, joka luo omalta osaltaan hyvää ja innostavaa ilmapiiriä. Haluan kantaa ja antaa vastuuta. Tehtäväni on miettiä, mitä tavoitellaan, miten tekemistä voidaan uudistaa sekä huolehtia siitä, että osaaminen kehittyy ja että tiimillä on kaikki tarvittavat asiat onnistumiseen.
Esikuviani ovat suvun naiset. Heiltä olen oppinut sitä, miten ihmisiä kohdellaan, miten iloa voi hyödyntää voimavarana ja kuinka suhtaudutaan vastoinkäymisiin. Kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, tarvitaan asennetta, jonka avulla tapahtuneen voi hyväksyä ja mukautua uuteen tilanteeseen. Näiltä pohjilta lasketaan uudet koordinaatit. Tämä suvun oppi on auttanut minua vaikeissa hetkissä sekä työkentällä että neljän tyttären äitinä.
Esikoisemme Saana syntyi 2012, ja neljä vuotta myöhemmin saimme kolmoset, Veelan, Riian ja Pihlan. Kuuden hengen perheen arjen pyörittäminen vaatii suunnitelmallisuutta ja luovimiskykyä. Olennaista on selkeä rytmi ja hyvät rutiinit.
Uskalla olla aito oma itsesi.
Puolisoni Petri on minulle hyvä aisapari. Huolehdimme riittävistä yöunista ja siitä, että perheellä on yhteisiä hetkiä ja kaikki pääsevät harrastamaan. Minulle toimii parhaiten ohjattu rankka sykevoimatreeni. Se nollaa pääni. Usein mielen päällä pyörii kaikenlaista, mutta kun keskityn vain siihen, mitä valmentaja sanoo, saan hetkellisesti kaiken muun pois mielestäni. Treenin jälkeen on mahtava olo.
Naistenpäivän hengessä rohkaisen nuoria naisia, kuten tyttäriänikin, kuuntelemaan omaa sydäntään. Mikä on sinun oma juttusi? Mene rohkeasti sitä kohti. Uskalla olla aito oma itsesi. Etenkin kolmosilleni korostan sitä, että he ovat tärkeitä, ainutlaatuisia, ihania supertyyppejä omina itsenään. Sen lisäksi he ovat myös kolmoset, mikä on heille erityinen vahvuus ja lahja.
Jaa artikkeli: