Uudenvuodenlupaus on usein helpompi tehdä kuin lunastaa. Säännöllinen liikuntaharrastus voi katketa kuin kanan lento, ja päätyä mahalaskuun.
Uusi vuosi tuli ja meni. Siinä hötäkässä en muistanut tehdä minkäänlaisia lupauksia. Jälkikäteen googlettelin, mitä yleensä lupailtiin. Lähes kymmenen vuoden takaisen Top 10 -listauksen kolmen kärki saattaa päteä tänäänkin: Vietä enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa, ota liikkumisesta tapa, vähennä kiloja.
Uudemmista mahdollisuuksista silmiin pisti vegaaninen haaste. Netissä voi valita kokeilukuukauden, jonka aikana syö kuin vegaani. Kun valitsee vegaanisen tammikuun lisäksi vielä tipattoman tammikuun, niin ei tarvitse ihan koko vuotta uhrata elämäntapamuutokselle. Muutos on jo itsessään vaikea, vielä vaikeampaa on tehdä siitä pysyvä.
Muutaman kerran olen vuoden alussa päättänyt aloittaa säännölliset uimahallikäynnit kolme kertaa viikossa. Puoleen väliin kevättä homma on toiminut vielä hyvin ja kaakelit piirtyneet verkkokalvolle viiden kilometrin viikkovauhdilla. Ei tarvita kuin pari peräkkäistä estettä, jotka katkaisevat rutiinin ja se oli sitten siinä.
Luulen, että en ole aivan yksin tällaisen on/off -kokemukseni kanssa. Hetken kestää innostus, jonka jälkeen elämä päätyy vanhoihin uomiinsa. Ehkä kyse on pohjimmiltaan mukavuudenhalusta.
Muistan kuulleeni pariskunnasta, joka oli pitkään noudattanut terveellistä ruokavaliota. Siihen kuuluivat muun muassa luomuviljat, joita he jauhoivat kotona jyvistä omalla myllyllään. Se oli aika työlästä, kun jyvätkin haettiin sadan kilometrin päästä.
Heidän poikansa oli kerran vierailulla ja kuunteli isänsä monipolvista selontekoa aiheesta ja työvaiheista. Poika tuumasi lopulta isälleen, että ei terveysintoilu välttämättä tuo lisävuosia elämään, mutta saa vuodet varmasti tuntumaan pidemmiltä.
Jaa artikkeli: