Leena Järvinen, 85, on aloittanut Jyväskylän keskustassa sijaitsevan vaateliikkeensä loppuunmyynnin. Tanskasta juuri saapuneet kevätuutuudet odottavat laatikoissa.
Chix-Puvun omistaja Leena Järvinen on saanut selitellä yrityksensä nimen kirjoitusasua jo 60 vuoden ajan. Sen kuuluisi olla Chic, mutta nimeä ei hyväksytty yritysrekisteriin, sillä samankaltainen yritysnimi oli jo olemassa.
– Laitettiin sitten x siihen loppuun, ja läpi meni, Järvinen kertoo.
Kirjoitettiin nimi miten tahansa, liikkeen löysivät pian Jyväskylän rouvat ja virkanaiset, jotka etsivät muodikasta, eurooppalaisvaikutteista vaatetta arkeen ja juhlaan.
Ranskasta, Italiasta, Saksasta ja Tanskasta saapuneet uutuudet viehättivät asiakkaita, ja 1990-luvulla Järvisellä oli Chix-Puku myös Jämsässä, Kuopiossa, Oulussa ja Ylivieskassa.
Yrityksen alkuvuosina suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja ompelukoneet lauloivat Väinönkatu 38:n yläkerrassa, kun myyntiin valmistui omia, suomalaisen naisen vartalolle mitoitettuja tuotteita.
Vauhdilla mennään kunnes on pakko pysähtyä.
Jyväskylässä yrityksellä on ollut vähittäismyymälä Väinönkadun jälkeen Kauppakadulla, Jyväskeskuksessa ja Forumissa.
Nyt jäljellä on myymälä Torikeskuksessa ja ikkunassa lappu ”Loppuunmyynti”.
Eläkkeelle jäämisestä on yrittäjältä ennenkin kysytty, mutta hän ei ole pitänyt asian kanssa kiirettä. Työ on hänelle intohimo ja rakkaus tekstiileihin on edelleen voimakas.
– Tytär on jo kauan sanonut, että mude, sinä olet työsi tehnyt, ja oli laittamassa minut Helsingin senioriasuntojonoon.
Järvinen nauraa heleästi ja sanoo, että siitä asiasta ei ole enää keskusteltu.
Sen sijaan hän kertoo, miten on remontoinut Muuramessa olevaa omakotitaloaan kattoa myöten. Vielä riittää talossa laittamista ennen kuin hän pistää sen myyntiin. Entä sen jälkeen?
– Voi en minä tiedä. Olen niin ailahtelevainen luonne, että en osaa suunnitella mitään. Vauhdilla mennään kunnes on pakko pysähtyä, hän tuumaa.
Ulkomaanmatkat eivät enää kiinnosta, sillä jo pelkästään Pariisissa hän laskee käyneensä noin 40 kertaa, Ranskan lisäksi lukuisissa muissa Euroopan maissa.
– Ne olivat kyllä työmatkoja, piti hankkia kauppaan tavaraa.
Ikää leskirouvalla on 85 vuotta, mutta askel on edelleen kevyt, ja raskaat vaatelähetykset ja -rekit siirtyvät omin voimin paikasta toiseen. Hän kehaiseekin olevansa varsin liikunnallinen ja harrastaneensa nuorena monenlaisia urheilulajeja.
– Pesäpalloa ja koripalloa SM-tasolla, samoin kiekonheittoa, hän mainitsee.
En minä ehkä kuitenkaan osaa lorvailla.
Hän tunnustaa, että kun on 60 vuoden ajan herännyt joka aamu töihin, ajatus vapaudesta ja pitkistä aamuista houkuttaa.
– En minä ehkä kuitenkaan osaa lorvailla, hän myöntää.
Lujaa luonnetta Leena Järvinen on tarvinnut selviytyäkseen nuorena naisyrittäjänä 1960-luvulla. Hyvää tarkoittavat vanhemmat herrat olivat valmiita ”auttamaan” neiti-ihmistä, mutta Järvinen torppasi kaappausyritykset tehokkaasti. Piti olla kova.
– Minä sanoin heille, että ei kiitos, tämä yritys ei ole myynnissä.
Järvinen kertoo saaneensa alalle parhaan mahdollisen koulutuksen Helsingissä, jossa hän valmistui 1950-luvulla teollisuuden mallisuunnittelijaksi. Työkokemusta hän sai Varkaudessa Erosen vaatetustehtaalla.
Parin vuoden työrupeaman jälkeen hän oli valmis perustamaan oman muotiliikkeensä, jonka mallistot sai itse suunnitella. Työtoverinsa kanssa hän aloitti Chix-puvun, mutta kun yhtiökumppani pian kertoi olevansa menossa naimisiin ja luopuvansa yrittäjyydestä, Järvinen osti hänen osuutensa, pankinjohtajansa kauhuksi.
– Minä näin, että myynti oli lähdössä nousuun, kauppa piti hoitaa heti, hän muistelee.
Ei meitä kiinnostanut, mitä muut tekevät, me teimme omaa juttuamme.
Hän näyttää suorastaan hölmistyneeltä, kun kysyn, millaista kilpailua alalla oli Jyväskylässä.
– En minä muista! Ei meitä kiinnostanut, mitä muut tekevät, me teimme omaa juttuamme.
Asiakaskunta on nyt ikääntynyt yhdessä yrittäjän kanssa, ja uutta polvea edustavat entisten asiakkaitten tyttäret. Ei ihme, että vaikka vakioasiakkaat iloitsevat Järvisen pääsemisestä eläkkeelle, he vaikeroivat, mistä nyt käydä ostamassa parempaa ylle.
Järvinen asettuu valokuvaajan toiveesta vaaterekkien eteen ja taakse, kääntää päätään hiukan oikealle ja siirtää käskystä varpaat vasemmalle. Aivan ammattimallin elkeet. Hän paljastaakin, että ei hän itse ole malli, mutta tytär on rahoittanut opiskelujaan Englannissa mallikuvauksilla. Geeneissä tuntuu olevan.
– Voi, meillä oli paljon muotinäytöksiä, joissa itsekin nousin lavalle. Koskaan ei etukäteen tiennyt, mitä esittelisimme, sillä mallistomme syntyi viime tipassa ja muuttui käytössä olevien materiaalien mukaan.
Samalla ”kepeäkenkäisyydellä” hän perustelee, miksi ei aio eläkkeellä ryhtyä tilausompelijaksi.
– Asiakas ei voisi koskaan olla varma, mitä hän saa, jos minulta tilaa. Teen omia ratkaisujani siitä, mihin materiaali lähtee viemään.
Nyt on luonteva hetki jäädä eläkkeelle.
Viipurissa syntynyt Leena Järvinen (o.s. Vakkilainen) ei halua muistella ikäviä asioita ja huiskaisee nyt menneille murheille. Hän sanoo saaneensa lapsena traumaattisia kokemuksia, kuten muutkin sodasta ja kahdesta evakkoreissusta selviytyneet.
Kerran hän on käynyt sisarensa ja äitinsä kanssa lapsuudenmaisemia katselemassa, mutta ei koe siihen enää tarvetta.
Hän kertoo ikäisestään ystävättärestä, joka lukee ahkerasti kuolinilmoituksia.
– Viimeksi hän ilmoitti, että nyt on meidän ikäluokka lähdössä. Minä en ole vielä menossa minnekään, Leena Järvinen tuumaa.
Yrityksensä loppuunmyyntiin hän suhtautuu melko huolettomasti. Uutta tavaraa on juuri tullut Tanskasta, nämä kevätuutuudet pitäisi pian laittaa esille.
– En tilauksia tehdessäni tiennyt, että lopetan.
Syynä loppuunmyyntiin on se, että Torikeskuksen myymälät siirtyvät Yliopistonkadun katutasosta alempaan kerrokseen. Nyt on luonteva hetki jäädä eläkkeelle, Järvinen ei halua enää muuttaa.
– Hitaasti tämä varmaan etenee. Ehkä joskus syksyllä loppuvarasto ja yrityksen nimi pannaan myyntiin. Tässä olisi jollekin 40–50-vuotiaalle valmis asiakaskunta ja hyvä nimi yritykselle, hän toteaa.
Jaa artikkeli: