Suomalaiset jouluperinteet ovat lujasti iskostuneet ainakin keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten mieleen. Joulupäivänä ei saanut käydä kylässä, eikä riekkua toisten pihoissa. Joululahjapulkat, kelkat ja sukset otettiin käyttöön, mutta vain perhepiirissä.
Kavereille ei saanut edes soittaa, lankapuhelin kun oli koko perheen tai talon yhteinen, ja soitto olisi häirinnyt joulurauhaa.
Kaupat eivät tietenkään olleet auki, eivätkä ravintolat.
Tapaninpäivänä kaikki oli toisin. Silloin oli lupa lähteä kyläilemään, näyttämään joululahjoja kavereille tai mankua tapaninajelua. Kaupungissa hevosajeluita on vähemmän nähty, eikä luntakaan olisi aina ollut rekikeliksi asti, mutta autollakin tapaninajelu, sukulaisissa käynti tai päämäärätön pyöriminen ihmisten ilmoilla onnistui.
Tanssiravintolat mainostivat tapanintansseja, elokuvissa pyörivät uutuuselokuvat ja teatterinkin ovet avautuivat. Ruokakaupat saivat olla auki muutaman tunnin iltapäivällä, että perheet pääsivät täydentämään jouluna huvenneita varastojaan.
Tapaninpäivä päätti käytännössä joulun vieton, sillä seuraava päivä oli monille jo normaali työpäivä.
Harva taisi tulla silloinkaan ajatelleeksi, mistä päivä on saanut nimensä ja miksi sitä vietetään. Esimerkiksi Amerikassa tapaninpäivää ei tunneta, vaan se on normaali arkipäivä.
Toinen joulupäivä on päivän tekstiensä pohjalta melkoinen kontrasti joulupäivän ilosanomalle. Tapanina siirrytään Jeesuksen kuoleman jälkeisiin vuosiin, jolloin Jerusalemissa vaikutti Stefanos, yksi alkuseurakunnan ensimmäisistä diakoneista. Hän vastasi ruoan ja almujen jakamisesta leskille ja muille vähäosaisille ja kertoi avoimesti ilosanomaa Kristuksesta.
Stefanoksen puheet eivät miellyttäneet temppelipapistoa ja hänet vangittiin. Kun Stefanos puolustautui neuvoston edessä ja syytti pappeja luvatun Messiaansa murhaamisesta, sen jäsenet raivostuivat ja kivittivät hänet hengiltä. Viimeisillä hetkillään hän rukoili Jumalalta anteeksiantoa kivittäjille.
Kivittäjien joukossa oli myös Saul, joka kääntyi myöhemmin kristinuskoon ja tuli tunnetuksi apostoli Paavalina.
Stefanoksesta tuli kristikunnan ensimmäinen uskonsa puolesta kuollut marttyyri. Päivää vietetään tapaninpäivänä, joka on samalla kaikkien marttyyrien muistopäivä ja uskon todistamisen päivä.
Suomalaisessa perinteessä päivään kytkeytyvät myös hevoset, vaikka Stefanus ei niihin suoranaisesti liitykään. Ennen uskonpuhdistusta Stefanus nimettiin myös hevosmiesten suojeluspyhimykseksi, ja pakanallisilta ajoilta tutut hevosajelut saivat kristillisen suojelijan.
Marttyyri Stefanoksesta kerrotaan Apostolien teoissa (6:8–15 ja 7:51–60). Tapani on suomalainen versio nimestä Stefanos, ja päivä on samalla Tapanin nimipäivä.
Joulu on pyhien sarja. Neljää joulun päivää vietettiin Suomessa vuoteen 1772, jolloin kalenteriuudistus poisti kolmannen ja neljännen.
Suunnilleen toiseen maailmansotaan asti kolmatta joulupäivää pidettiin ”puolipyhänä”: tämä tarkoitti esimerkiksi kauppojen kiinnimenoa puoliltapäivin. Vuonna 1999 kolmas ja neljäs joulupäivä tulivat taas kirkkovuoteen. Pyhäpäiviä ne eivät ole, mutta iltajumalanpalveluksia voidaan tuolloin viettää.
Kolmannen joulupäivän henkilönä on apostoli Johannes. Neljäs joulupäivä (28.12.) on viattomien lasten päivä, jolloin muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin.
Jaa artikkeli: