Kuinka nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen? Mitä toivotaan työelämältä? Henki & elämä kysyi kolmelta jyväskyläläiseltä työelämän suunnitelmista, haaveista ja peloista.
Sofia Kekarainen on aina halunnut töihin ravintola-alalle.
Askel kerrallaan johtotehtäviin
Kaksoistutkintoa Jyväskylän Lyseon lukiossa ja Ammattiopisto Gradiassa suorittava Sofia Kekarainen, 18, sai viime vuonna esimakua työelämästä kolmen kuukauden harjoittelussa ravintolassa.
– Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Töissä oli hyvä yhteishenki ja asiakkaat olivat pääosin tosi mukavia. Tunsin onnistuneeni tarjoilijana, Kekarainen kertoo.
Harjoittelun jälkeen häneltä kysyttiin halukkuutta tehdä keikkoja samassa ravintolassa. Haastattelun aikaan hän on selvittämässä, kuinka paljon töitä voi tehdä menettämättä tukia. Hän miettii myös, kuinka paljon töitä hän jaksaa tehdä opintojen ohella.
Sofia Kekaraisen tavoitteena on saada tarjoilijan pätevyys ja suorittaa ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Se on kova tavoite. Hän puntaroi tarkasti valintojaan, jotta ehtii ja jaksaa tehdä sen, mihin sitoutuu.
– En halua, että kaikki romahtaa. Monet jättävät opinnot kesken ja monilla on vaikeuksia, jotka vievät voimia. Kaikki eivät saa kotoaan tukea ja hyvää mallia opiskeluun, työntekoon ja rahan käyttöön. Muualta apua on saatavilla, mutta kaikki eivät sitä löydä.
Kekarainen on aina halunnut töihin ravintola-alalle. Hän aikoo edetä baarimikoksi ja sitten baarimestariksi tai vuoropäälliköksi. Hän suunnittelee vähitellen nousevansa johtotehtäviin hienossa ravintolassa.
Hän arvelee työskentelevänsä elämänsä aikana useassa ammatissa.
– Ehkä seitsemän vuotta kuluisi ravintola-alalla. Sitten voisin opiskella uutta alaa ja tehdä samalla osa-aikaisesti töitä.
Ensin vartijaksi, sitten sotilaaksi
Ammattiopisto Gradiassa turvallisuusalaa toista vuotta opiskeleva Alec Takamaa, 17, tykkää opiskelusta.
– Opettajat ovat erittäin päteviä ja hyviä roolimalleja, hän sanoo.
Omaa alaansa hän ei vielä ole päässyt harjoittelemaan, sillä siihen vaaditaan täysi-ikäisyys. Toiveena hänellä on päästä vartijaksi tai muuhun turvallisuusalan tehtävään.
Takamaan varsinainen uratoive suuntautuu kuitenkin muualle: hän aikoo pyrkiä maanpuolustuskorkeakouluun.
– Olen aina ollut kiinnostunut maanpuolustuksesta ja kuunnellut perheenjäsenteni armeijakokemuksia mielenkiinnolla. Suomen liittyminen Natoon tuo uusia mahdollisuuksia sotilasuran valinneille, nuori mies pohtii.
Tulevaisuuden uhkakuviin hän suhtautuu realistisesti.
– Koulutus antaa valmiudet toimia oikein myös sodassa. Jos joutuu uhraamaan henkensä puolustaessaan kotimaataan ja perhettään, se on sen arvoista.
Takamaa arvelee kokemustensa auttaneen häntä kypsään harkintaan.
– Joskus olen kokenut vaikeita aikoja elämässä ja miettinyt kuka olen. Lähimmäiset ovat auttaneet löytämään oman polkuni.
”Asioiden ääneen sanomisella on mahtava voima”
Nuoret haluavat huolehtia jaksamisestaan ja antaa aikaansa myös muulle elämälle. Uravalmentaja Henni Nikkilän mukaan uuden sukupolven odotukset työltä ovat isot: työssä pitää olla joustavuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa, tehdä etätöitä ja saada vapaata matkustelua varten. Ylityöt eivät nuoria innosta.
Toisaalta nuorilla on halu ja paine näyttää, mihin he pystyvät. Nikkilä on nähnyt, että nuoren vaatimukset itseä kohtaan ovat välillä isommat kuin työnantajan.
– Kannattaa varmistaa, mitä vaaditaan, mikä on riittävää ja ovatko tavoitteet realistisia.Uravalmentajasta olisi hienoa, jos uusi työntekijä saisi mentorin. Häneltä nuoren olisi helppo kysyä, miten kussakin tilanteessa kannattaa toimia.
Pitäisi kysyä, millainen yhteiskunnan tulisi olla, että ihminen voisi hyvin.
Nopeaan elämään tottuneilta diginatiiveilta kysytään työelämässä kärsivällisyyttä, sillä taidot ja kokemus eivät kasva hetkessä. Nikkilän mielestä jo peruskoulussa pitäisi opettaa realistista asennetta työelämään.
Työn kokeminen merkityksellisenä ja omia arvoja vastaavana on nuorille tärkeää. Psykologi, yliopistonlehtori Mari Herttalampi Jyväskylän yliopistosta puhuu kestävän työuran mallista, jota on viime aikoina tutkittu työpsykologiassa.
– Mallissa yhdistyvät tuottavuus, työn kokeminen merkityksellisenä sekä työntekijän fyysinen ja psyykkinen terveys. Silloin ihminen jaksaa pitkään ja voi työssään hyvin, Herttalampi toteaa.
Hän muistuttaa, että myös suorittava työ voidaan kokea mielekkäänä ja merkityksellisenä.
Sekä Nikkilä että Herttalampi opastavat nuoria olemaan armollisia itselleen ja puhumaan ajoissa esimiehen, ystävän tai tukihenkilön kanssa, jos työ alkaa tuntua liian vaativalta.
– Asioiden ääneen sanomisella on mahtava voima, Nikkilä toteaa.
Millainen ihminen pärjää tulevaisuuden työelämässä? Mari Herttalampi kääntää kysymyksen toisin päin.
– Pitäisi kysyä, millainen yhteiskunnan tulisi olla, että ihminen voisi hyvin. Miksi tuottavuus, tehokkuus ja jatkuva talouskasvu ovat tärkeimmät tavoitteet ja mittarit?
Lopulta onni potkaisi
Miisa Siljander, 26, sai elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan pari kuukautta sitten. Se tuntui heti omalta.
– Jo työhaastattelu oli paras, mitä olen kokenut. Tunnelma oli rento ja tuntui, että he etsivät ihmistä, joka sopii heidän joukkoonsa. Uskon, että viihdyn työssä pitkään, Siljander hymyilee.
Hän työskentelee digitaalisen markkinoinnin spesialistina ajoneuvoja valmistavassa yrityksessä.
Onnenpotkua edelsi osin rankoiltakin tuntuvia vaiheita. Ensimmäinen kylmä suihku oli työharjoittelupaikan hakeminen liiketalouden opintojen loppupuolella.
– Tajusin, kuinka vaikea on tulla nähdyksi valtavassa hakijajoukossa. Koin, että markkinoinnin työtehtäviin haluttiin vahvoja, pirskahtelevia persoonia. Itseäni pidän tasaisena, työnsä hyvin ja tarkasti tekevänä tyyppinä.
Omia tunteita pitää kuunnella ja tarvittaessa muuttaa omaa elämäänsä.
Lopulta Siljander sai aktiivisuutensa ansiosta harjoittelupaikan markkinointikoordinaattorina media-alan yrityksessä. Harjoittelun jälkeen hänelle tarjoutui tilaisuus jatkaa samassa yrityksessä. Hänellä oli tarve näyttää itselle ja muille, mihin pystyy. Kun työtehtävät laajenivat, opinnot piti paketoida loppuun ja kaikki piti koronan vuoksi opetella etänä, yhtälö kävi raskaaksi. Nuori nainen uupui.
– Sain tradenomin tutkinnon valmiiksi, mutta se oli elämäni rankin vuosi. Ilman lähipiirin ja työkavereiden tukea en olisi selvinnyt.
Nyt kokemus tuntuu hyödylliseltä.
– Omia tunteita pitää kuunnella ja tarvittaessa muuttaa omaa elämäänsä, Siljander miettii.
Avioliiton myötä Siljander muutti Helsingistä Jyväskylään syksyllä 2022. Oman alan työpaikkoja ei ollut runsaasti tarjolla eikä hänellä ollut verkostoja uudessa kotikaupungissa. Muutamassa hakuprosessissa hän eteni pitkälle mutta joutui pettymään.
Teen työtä, jotta voin nauttia ja tehdä asioita vapaa-ajalla.
– Tuntui, että paikkoihin etsittiin supersankareita tai niihin pääsi suhteilla. Muutaman kuukauden päästä olin pohjamudissa.
TE-keskuksen valmentaja kehotti Siljanderia hakemaan kesällä 2023 alkavaan rekrytointiohjelmaan, jossa koulutus ja työ yhteistyöyrityksessä nivotaan yhteen. Tavoitteena on koulutettavan työllistyminen yritykseen ohjelman jälkeen. Näin onnellisesti kävi Miisalle.
Hän ei tavoittele huikeaa uraa. Tärkeintä on työpaikka, jossa arvostetaan myös työntekijöiden vapaa-aikaa.
– Teen työtä, jotta voin nauttia ja tehdä asioita vapaa-ajalla, hän kuvailee asennettaan.
Oppilaitospappi auttaa näkemään vahvuudet
Jyväskylän seurakunnan oppilaitospappi Johanna Tikkanen tapaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun vastaanotollaan nuoria, joilla on haasteita opinnoissa tai muussa elämänhallinnassa. Yksinäisyys, huoli maailman tilanteesta ja epävarmuus omista valinnoista helpottavat, kun niistä voi jutella myötätuntoisen ammattilaisen kanssa.
– Jotkut vastaanotolleni tulevista opiskelijoista eivät ole vuosiin tai ehkä koskaan kohdanneet aikuista, joka pysähtyisi kuuntelemaan ja kiinnostuisi heidän asioistaan, Tikkanen kertoo.
– He näkevät itsessään vain huonoja puolia. Kun he uskaltavat puhua ja tulla esiin kipuineen, he alkavat vähitellen nähdä itsessään myös vahvuuksia. Tässä prosessissa voin heitä auttaa.
Myös sosiaalisten tilanteiden pelot ja jännitys mietityttävät monia
Moni haluaisi olla varma, että on valinnut oikean opiskelualan. Epävarmuutta on vaikea sietää. Opiskelijoita askarruttavat myös työelämän vaatimukset. Jos kuuden tunnin opiskelupäivä tuntuu liian raskaalta, kuinka jaksaa työssä kahdeksan tuntia?
– Myös sosiaalisten tilanteiden pelot ja jännitys mietityttävät monia ja luovat esteitä esimerkiksi työharjoittelupaikan löytämiselle tai työhaastatteluun menemiselle, Tikkanen sanoo.
Hän kertoo, että oppilaitoksissa keskustellaan parhaillaan, kuinka paljon siellä kannattaa ja voidaan joustaa opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Tiesitkö?
- Joka kolmas nuori pelkää työelämän olevan itselleen liian raskasta. Syiksi pelkoon he kertovat huolen liian pienistä tuloista, kiinnostavan työn
löytämisestä ja omien voimien riittävyydestä. - Nuorten yrittäjyys ja talous (NYT) -kyselytutkimuksessa haastateltiin keväällä 2023 yli kuusi tuhatta yläkoululaista ja toisen asteen opiskelijaa. Pääosa haastatelluista oli 14–19-vuotiaita.