Jani Tuppurainen, 39, inhoaa häviämistä.
– Se on kuin musta vaate, JYPin monivuotinen hyökkääjä tunnustaa.
– Haluan voittaa ja vaadin sitä myös muilta. En pysty sietämään välinpitämättömyyttä. Itse koen olevani parhaimmillani selkä seinää vasten, sanoo Tuppurainen, jota JYPin päävalmentaja Pekka Tirkkonen on seuran sivuilla kuvaillut äärettömän kilpailuhenkiseksi ja voitontahtoiseksi.
Tappion karvautta JYPin liigajoukkue on joutunut maistamaan alkuvuodesta odotettua useammin. Syksyllä jäällä oli vielä joukkue, joka eteni voitosta toiseen, mutta joulutauon jälkeen tahti muuttui. Peli ei enää kulkenutkaan. Tappioputki ehti venähtää pahimmillaan kahdeksan ottelun mittaiseksi.
– Aluksi kaikki toimi hyvin ja pelaaminen oli helpon tuntuista. Oliko se flowta vai mitä, että pelit lähtivät kulkemaan parempaan suuntaan kuin yleensä syksyisin. Tauon jälkeen homma ei yhtäkkiä enää luistanutkaan, hän kertaa.
JYPin kausi on tähän asti ollut varsinaista vuoristorataa, kuten joukkueen varakapteeni Tuppurainen itse kuvailee.
– Joukkueena olemme nähneet molemmat ääripäät. Jokaiseen kauteen osuu lähes aina yksi huonompi jakso, mutta ihan näin pitkää tappioputkea en muista.
Turhautumisen ymmärtää, sillä Tuppurainen tietää myös, mitä on voittaminen. Pitkän uran varrelle on kertynyt mestaruuksia, piste-ennätyksiä ja muita meriittejä.
– Parasta jääkiekossa on voittopelin jälkeinen fiilis pukukopissa. Otteluiden voittaminen on vain niin hienoa, Tuppurainen hehkuttaa.
Tuppurainen arvelee, että syy alkuvuoden nihkeisiin otteluihin on ollut niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.
– Jos tietynlainen rentous pelistä häviää, myös itseluottamus katoaa.
Konkaripelaajana Tuppurainen tietää, ettei kaikki aina suju odotusten mukaisesti.
– Epäonnistumiset kuuluvat tähän hommaan. Vaaditaan kovaa uskoa omaan tekemiseen. Pitää vain löytää niitä hyviä juttuja, joilla on päässyt huipulle ja kerrata näitä asioita. Se luo henkistä itseluottamusta.
Tärkeä osa onnistumista ovat peliä edeltävät rutiinit: harjoitukset, palaverit, vastustajaan tutustuminen, mielikuvaharjoitukset ja muu rentoutuminen.
– Ennen peliä käyn mielessäni läpi tilanteita, joita ottelussa varmasti tulee eteen, ja mietin, miten niissä kannattaa pelata. Jos peliin lähtee asenteella, että katsotaan mitä tapahtuu, harvoin selviytyy voittajana.
JYPin liigajoukkue koostuu 25–30 pelaajasta. Jokainen heistä käsittelee voittoja ja tappioita omalla tavallaan. Kokemuksesta on hyötyä tässäkin asiassa.
– Virheitä on tullut tehtyä niin paljon, että niitä osaa jo käsitellä, Tuppurainen toteaa.
– Jos vastustaja tekee maalin, tilanne pitäisi käydä läpi sekunneissa. Pelimiehen erottaa siitä, kuinka nopeasti virheet pystyy pyyhkimään mielestään.
Tuppuraisen mukaan ottelun voittaa yleensä joukkue, jossa on enemmän sellaisia pelaajia, jotka ovat jo unohtaneet edellisen pelin ja ovat valmiina seuraavaan koitokseen.
– Varsinkin playoffs-pelit ovat kuin shakkia siirtoineen. Koko ajan on oltava askeleen edellä vastustajaa.
Joskus tappio voi tulla myös hyvällä pelillä.
– 60 minuutissa tapahtuu niin paljon asioita, että pitää katsoa myös tuloksen taakse. Jos olemme pelanneet arvojemme mukaisesti ja antaneet kaikkemme, tappio on helpompi käsitellä.
Tärkeimpänä arvona korostuu nöyryys tehdä töitä koko joukkueen eteen.
– Yhdessä onnistuminen tuo myös yksilöt paremmin esiin. Toisen onni on minunkin onneni, Tuppurainen tiivistää.
Turhautuminen tappioihin ja usko omaan pelaamiseen on ollut Tuppuraisellakin koetuksella pitkän uran aikana.
– Kun tulin KHL:stä takaisin JYPin riveihin 2013, omat odotukseni olivat ehkä liiankin kovat. Oli paljon maalipaikkoja ja sain vastuuta. Tulosta ei tullut, vaikka olin fyysisesti huippukunnossa, Tuppurainen muistelee.
Henkisesti kovat ajat ovat joskus vieneet yöunetkin. Kokemus on auttanut katsomaan asioita vähän avarammin.
– Jääkiekko ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Elämä on paljon laajempi juttu kuin 60 minuuttia kolmesti viikossa, Tuppurainen summaa.
Tuppurainen on kokeneena liigapelaajana ja JYPin varakapteenina monien nuorempien kiekkoilijoiden esikuva. Tuppurainen tiedostaa oman roolinsa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
– Yritän olla mahdollisimman oma itseni. Tässä iässä ei tarvitse näytellä enää mitään. Koen että minulla on iso vastuu luoda hyvää ilmapiiriä joukkueen sisällä ja toimia suunnannäyttäjänä. Joukkueessa on niin paljon nuoria pelaajia, jotka katsovat meistä vanhemmista mallia. Yritän näyttää esimerkkiä ja valaa luottamusta.
Tuppuraisen mielestä tämän kauden liigajoukkue on hyvä sekoitus nuoruutta ja kokemusta.
– Tiedämme, mitä voittaminen vaatii. Meillä on kaikki mahdollisuudet mennä päätyyn asti. Mikään joukkue ei ole vielä voittanut mestaruutta, Tuppurainen virnistää.
Jyväskylän seurakunta ja JYPin muut yhteistyökumppanit mahdollistavat maksuttoman pääsyn JYP–Ässät-otteluun 26.2. Osa Jyväskylän seurakunnan lipuista on jaettu kohdennetusti lapsille, nuorille, aikuisille ja perheille diakonian ja nuorisotyön kautta.
Henkinen valmentaja sparraa ja kuuntelee
Uintivalmentajana paremmin tunnettu Marko Malvela on toiminut JYPin liigajoukkueen henkisenä valmentajana parin kauden ajan. Jos kulunut syksy ja alkuvuosi on ollut vaikea pelaajille ja valmentajille, on se ollut sitä aika ajoin myös Malvelalle. Joukkue on kulkenut sekä voitosta voittoon että tappiosta toiseen.
– Urheilu olisi helppoa, jos valmentajilla olisi valmis vastaus, miksi joukkue pelaa hyvin ja mistä taas johtuu, että jossakin vaiheessa tulee pitkä tummempi jakso.
Yksiselitteistä vastausta siihen, mistä hyvä peli syntyy, ei ole, Malvela pohtii.
Henkinen valmentaja on kuuntelija ja sparraaja, jonka kanssa voi tuulettaa ja purkaa paineita tai keskustella luottamuksellisesti kaikenlaisista asioista. Malvela on mukana myös joukkueen aamuharjoituksissa ja ryhmäpalavereissa.
– Yritän suhtautua asioihin pragmaattisesti menemättä liian syvälle tappioihin tai voiton tuomaan huumaan. Roolini on erilainen, koska en ole samalla tavalla kiinni jääkiekossa kuin pelaajat ja valmentajat. Yritän avata sellaisia ovia, joiden takaa voisi löytyä ratkaisu hyvään peliin.
Tärkeä kysymys on, miten saadaan palautettua usko hyvään tekemiseen?
– Usein pelaaja, joka ei ole omalla tasollaan, on menettänyt yhteyden siihen, miten hän parhaiten pelaa. Se voi olla fyysisyys, hyvä luistelu tai jokin muu tekijä. Peli paranee, kun pelaaja keskittyy omiin vahvuuksiinsa.
Malvelalla on vahva usko siihen, että JYP löytää peli-ilon uudelleen.
– Joukkue on todella laadukas, ja jokainen pelaaja yrittää parhaansa. Kunhan päämäärä on kirkkaana mielessä ja joukkue löytää oman pelitapansa, kaikki on mahdollista ennen kevään ratkaisupelejä, Malvela uskoo.
Jaa artikkeli: