Mika Nuorva on tehnyt lauluja ja esiintynyt 12-vuotiaasta alkaen. Laulut soivat radiossa ja moni hyräilee niiden säveliä mielessään. Musiikki tunnetaan, mutta mies saa kulkea kadulla rauhassa.
Yötä myöten ja Yksinäinen ilta -singlet alkoivat kuulua radiosta vuonna 2002. Viimeistään Kuutamolla ja Vierivät vuodet nostivat Mika Nuorvan tunnettujen ja soitettujen lauluntekijöiden joukkoon. Kuulijat ottavat yhteyttä ja kertovat kappaleiden merkityksestä elämässään.
– Minulta pyydetään monesti nuotteja Vierivät vuodet -kappaleeseen, koska sitä halutaan laulaa syntymäpäivillä tai hääpäivänä, Nuorva kertoo.
Myös Nuorvan virsituotanto tuntuu koskettaneen kuulijoita ja liittyvän tunteikkaisiin elämänvaiheisiin.
– En osannut edes aavistaa, millä tavalla virsi voi lähteä elämään. Palaute sykähdyttää joka kerta.
Kuulijalla on oikeus tulkita musiikkiani omalla tavallaan.
Laulut kertovat omakohtaisista kokemuksista – tai sitten eivät.
– Sillä ei ole väliä, miten joku kappale liittyy juuri minuun. Kuulijalla on oikeus tulkita musiikkiani omalla tavallaan.
Nuorvan tuotantoa on luonnehdittu körttigospeliksi, koska laulut eivät julista uskoa tai tuputa hengellisyyttä. Itse hän ei halua määritellä musiikkiaan.
– Laulan myös hengellisistä aiheista, mutta en halua luokitella itseäni vaikkapa gospelmuusikoksi. Soitan poppia ja rokkia. Kuulija saa sitten antaa määritelmät lauluilleni.
Keikoille pyydetään monenlaisiin paikoihin. Nuorva pitää kirkkokonsertteja, mutta tekee myös ravintolakeikkoja eri kokoonpanoissa, trubaduurikeikoista kuusihenkiseen bändiin ja kaikkea siltä väliltä.
Minulla ei ole eri roolia kirkoissa tai kapakoissa.
– Olen lauluntekijä ja laulan laulujani. Voin esiintyä missä tahansa eikä minulla ole eri roolia kirkoissa tai kapakoissa. Tietysti mietin ohjelmiston esiintymispaikkaan sopivaksi. Rakkauslauluthan sopivat mihin vain. Olettaisin, että kirkoissa ihmisiä kiinnostaa kuulla hengellisistä asioista, ja kirkkoihin sopii akustinen musiikki.
Nuorva ei ole mielestään kovin tuottelias musiikintekijä, vaikka onkin julkaissut jo kymmenkunta levyä.
– Kirjoitan harvakseltaan ja hyvin kausittain, koska elämässä on kaikkea muutakin. Kirjaan ideoita ja aihelmia muistiin ja jossakin vaiheessa istun alas koostamaan kappaleita.
Biisinteko alkaa sanoista, jotka hän säveltää ja tuottaa kappaleiksi.
Rauhoittuminen lauluntekoon on se juttu.
– Lähden liikkeelle tekstistä, mutta alan saman tien myös säveltää. Sanat ja sävel vaikuttavat toisiinsa. Mietin tarkkaan harmonioita ja luon kappaleisiin tietoisesti jännitteitä.
Ideoita nousee havainnoista. Ärsykkeitä ja virikkeitä sataa koko ajan, mutta johtopäätösten tekeminen vaatii aikaa. Kiireessä se ei onnistu.
– Osaan kirjoittaa lauluja, koska minulla on se taito. Se ei huoleta minua. Rauhoittuminen lauluntekoon on se juttu.
Laulut syntyvät mieltä kiehtovista aiheista. Nuorva ajattelee rakkautta paljon.
– Olen luonnostani kiinnostunut ihmisistä, ihmissuhteista ja rakkauden monimuotoisuudesta.
Valokuvaajaopinnot ovat pysäyttäneet näköaistin äärelle.
Meneillään olevat valokuvaajaopinnot ovat pysäyttäneet näköaistin äärelle. Kauneutta näkyy uudella tavalla ja oikeastaan joka paikassa, mutta yhtä lailla voi havaita rosoja. Silmät ovat avautuneet ymmärtämään myös rakennusten muotoja.
– Viimeksi Helsingissä kävelin kulman takaa ja näin edessäni vastarakennetun Oodi-kirjaston. Kokemus oli niin koskettava, että itku tuli.
Tragiikan ja komiikan tajua tarvitaan myös asioiden ja esineiden suhteen. Valo maalaa etenkin vanhan esineen mielenkiintoisella tavalla. Sen melankolia vetää puoleensa ja panee miettimään. Ajatuksista saattaa muotoutua laulu.
Nuorva on alkujaan Jyväskylän Mäki-Matin poikia. Hän syntyi opettajaperheeseen, jossa isoveljet olivat reilusti vanhempia. Kavereiden kanssa pelattiin kesäisin pesäpalloa ja talvisin lätkää. Kortepohjan pyhäkoulu kävi tutuksi.
– Minusta piti tulla maanviljelijä, mutta sitten sain Commodore64:sen ja heinänuhan. Nörtiksikään minusta ei ollut ilman matikkapäätä ja avaruudellista hahmotuskykyä, Nuorva muistaa.
Onneksi löysin oman tapani tehdä kuvataidetta.
Koulussa piirtäminen ja maalaaminen tuntuivat hankalilta. Nyt hän tekee kameralla sen, mitä joku muu kynällä tai siveltimellä.
– Harmi, että uskottelin niin kauan itselleni, että en osaa. Onneksi löysin oman tapani tehdä kuvataidetta.
Pikku-Mika katseli ihaillen isoveljien bänditouhuja ja alkoi itsekin paukutella rumpuja. Pian rumpukapulat vaihtuivat kitaraan. Ensimmäinen oma kappale syntyi vastustamaan kaupallista joulua. Kavereiden kanssa perustettiin bändi nimeltä Naamio. Se oli aikanaan maan ainoa suomenkielistä heavymetal-gospelia soittava bändi.
– Sain seurakunnasta hienosti tukea musiikin tekemiseen. Sitä kautta järjestyi ensimmäinen keikkakin.
Kiinnostus henkisiin ja hengellisiin asioihin periytyi kotoa ja syveni rippikoulussa. Suurta uskoontuloa ei kuitenkaan tapahtunut.
– Pikemminkin on ollut tervettä uskosta menoa seurakuntanuoruudesta alkaen. Olen huomattavasti varmempi kadotuksesta kuin pelastuksesta, Nuorva naurahtaa.
Hengellinen koti löytyi opiskeluaikana herännäisyydestä eli körttiläisyydestä. Nuorva tutki nuorisotyönohjaajan seminaarityössään Lutherin käsitystä uskonratkaisusta. Sen mukaan Jumala kutsuu luokseen, eikä kyse ole ihmisen tahdosta.
Olen aina tottunut tekemään paljon ja pitämään monta rautaa tulessa.
– Körttiläiset ajattelevat, että ihmisen ei pidä luulla itsestään liikoja suhteessa Jumalaan. Omasta uskosta tai uskoon tulosta ei tehdä numeroa, eikä toisen uskosta kysellä, Nuorva luonnehtii.
Herännäisyys merkitsee Nuorvalle mielenmaisemaa, jossa ihminen saa olla rauhassa oma itsensä, eikä kukaan määrittele armoa Jumalan puolesta. Körttiläinen elämänasenne on hänelle kokonaisvaltainen, mutta vapaa-aika ei silti kulu kirkoissa muuten kuin valokuvaajana.
– Istun työni puolesta kirkossa ihan riittävästi.
Työt muusikkona, valokuvaajana ja Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteerinä eivät riitele keskenään ja niihin kaikkiin riittää aikaa.
– Olen aina tottunut tekemään paljon ja pitämään monta rautaa tulessa. Lapsetkin ovat jo aikuisia.
Mielessä kuplivat laulujen aiheet pyrkivät kuuluviin. Uutta musiikkia on luvassa vuoden kuluessa ja keikkojakin on. Suunnitelmia riittää kauas tulevaisuuteen:
– Toivottavasti minusta tulee joskus rauhallinen kaveri, joka viimeisenä iltanaan ottaa tuikun brandya ja toteaa, että onpa ollut mukava elämä ja kaikenlaista on tullut tehtyä.
Jaa artikkeli: