Uskonnollisuus katoaa väistämättä yhteiskunnasta, kun maallistumiskehitys etenee. Mitä nuorempi ikäluokka, sitä vähemmän uskonnosta puhutaan, koska hengelliset asiat kiinnostavat vain pappoja ja mummoja. Näille ennakko-oletuksille löytyi pitkään vankat perusteet suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta nyt niitä on ryhdytty kyseenalaistamaan, ainakin nuorempien ikäluokkien osalta.
Useammat tuoreet tutkimukset, kuten Suomen evankelisluterilaisen kirkon teettämä Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa -tutkimusjulkaisu (2022) sekä suurissa kaupungeissa toteutettu Seurakuntien empatia- ja tunnettavuuskysely (2023) ovat nostaneet nuorten uskontosuhteen mediassa puheenaiheeksi.
Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että nuorten keskuudessa puhe uskonnosta ei ole enää yhtä iso tabu kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Poikien ja nuorten miesten on havaittu olevan aiempaa kiinnostuneempia hengellisistä kysymyksistä.
Kysyimme kolmelta jyväskyläläisiltä nuorelta, ovatko he huomanneet omassa lähipiirissään uskontoon liittyvien puheenaiheiden yleistymistä.
Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Roni Korteikko, 16, sanoo havainneensa kehityskulun, johon tuoreet tutkimukset ovat antaneet viitteitä.
Eevi Kuopion, 14, kaveripiirissä on niin ikään useampia, joiden Kuopio kokee kiinnostuneen viime aikoina hengellisistä kysymyksistä.
– Kiinnostuneet näyttävät uskonsa ainakin siten, että jakavat lähipiirilleen omia hengellisiä kokemuksiaan. Jotkut kertovat esimerkiksi vastauksista, joita heille on tullut, kun he ovat rukoilleet jonkin asian puolesta.
– Olen huomannut, että kiinnostus kirkkoa ja uskontoa kohtaan on omanikäisteni parissa selvästi lisääntynyt. Kun seuraa sosiaalista mediaa, huomaa sielläkin, että moni nuori on kääntynyt johonkin uskoon. Moni meistä nuorista etsii nyt tukea ja vakautta elämäänsä, pohtii Korteikko.
voi mennä hyvin luontevasti pintaa syvemmälle”, Roni Korteikko sanoo.
Korteikko kohtaa erilaisia oman ikäpolvensa edustajia paitsi koulussa ja kaveripiirissä, myös vapaa-ajalla, johon kuuluu talvisin laskettelua ja kesäisin pyöräilyä sekä muita liikunta-aktiviteetteja.
– Kokemukseni myös on, että uskonnosta puhutaan ikäisteni parissa avoimesti ja ennen kaikkea myönteisellä asenteella, hän havainnoi.
Uskosta puhumisen ilmapiirin kahdeksasluokkalainen, tanssiharrastuksen parissa viihtyvä ja seurakunnan lastentoiminnassa apukätenä toimiva Kuopio kokee muuttuneen ainakin hieman aiempaa vaivattomammaksi.
– Nuorempana itselläni oli vaikea kertoa omasta uskosta, mutta nykyään se on helpompaa, myös sen takia, että ensireaktio hengellisiin kysymyksiin on useimmiten melko myönteinen.
– Mitään pitkiä keskusteluja puolituttujen kanssa uskonnollisista asioista ei tietenkään tule, mutta yleinen suhtautuminen aiheeseen on melko neutraali. Äärireaktioita tai negatiivista palautetta en juurikaan ole kokenut.
Viimeisten vuosien katastrofien sarjalla on saattanut olla vaikutuksia nuorten uskontosuhteeseen. Korona, Ukrainan ja Gazan sodat sekä ilmastonmuutos ovat voineet muokata nuorten kysymyksiä ja puheenaiheita suuntaan, joiden kautta päästään varsin nopeasti syvempiin aiheisiin, kuten hengellisiin ja uskonnollisiin teemoihin.
– Epävarmuus ja jatkuvat muutokset elämässä ovat varmasti aiheuttaneet meissä nuorissa pelkoa ja turvattomuutta. Osaltaan senkin takia etsitään tukea ja vakautta elämään, Roni Korteikko arvioi.
– Uskonasioista voi edelleen kaveripiirissä heittää rennosti läppää. Tai sitten voi mennä hyvin luontevasti pintaa syvemmälle. Voidaan puhua esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mitä ajatuksia jokin Raamatun teksti herättää tai millaisia hengellisiä kokemuksia kenelläkin on ollut.
Kaikkien tuttavapiirissä lisääntynyt kiinnostus uskoon ei ole näkynyt selvästi.
Yhdeksäsluokkalaisen Lotta Hämäläisen, 15, varovainen arvio on, että hänen ikäisensä nuoret puhuvat uskosta, mutta mitään selvää trendiä uskonasioista puhumisen lisääntymisestä hän ei ole ainakaan toistaiseksi havainnut.
– Oma lähipiirini koostuu tytöistä, joten en ole tietoinen esimerkiksi mitä pojat uskonkysymyksistä ajattelevat. Mutta jos yleisesti pitää jotain sanoa, niin veikkaisin uskonasioista puhuttavan nykyään hieman enemmän.
– Erityisesti olen törmännyt sosiaalisessa mediassa nuorten miesten profiileihin, joissa on alkanut olla hengellisiä aiheita.
Hämäläinen kertoo nähneensä Instagramissa videopätkiä, joissa omaa uskoa saatetaan tuoda hyvinkin vahvasti esille.
– Yleensä ne videot ovat lyhyitä, noin 20 sekunnin pätkiä, joissa kysytään että ”hei, oisko sulla hetki aikaa?”. Ja sitten luetaan ääneen joku raamatunkohta ja sanotaan siitä jokunen sana.
Nuoret seuraavat paljon sosiaalista mediaa, mutta myös perinteinen media kirjoittaa uskonnosta.
Perinteisen median ja sosiaalisen median suhtautuminen kirkkoon on Roni Korteikon mielestä kuitenkin erilaista. Edellinen suhtautuu hänen mukaansa uskontoon paljon penseämmin kuin hänen jälkimmäisessä havaitsemansa profiilit keskimäärin.
– Minusta perinteinen media lähestyy uskontoa melko yksipuolisesti, pinnallisesti tai jopa loukkaavasti. Toimittajan oman agendan löytää jutuista melko helposti, näkee Korteikko.
Korteikon mielestä uskon ydinasiat eivät saa mediassa riittävästi näkyvyyttä.
– Ennemmin keskitytään kehällisiin, yhteiskunnallisiin teemoihin. Sosiaalisessa mediassa asetelma taas on toisinpäin. Siellä keskustellaan avoimemmin aivan uskonnon ydinkysymyksistä.
Lotta Hämäläinen harrastaa vapaa-ajalla tanssia sekä kuvataiteita ja on osallistunut myös seurakunnan toimintaan käyden messuissa ja nuortenilloissa.
Hämäläinen kävi viime kesänä rippikoululeirin ja on lupautunut myös toimimaan ensi kesänä isosena seurakunnan lastenleirillä. Rippikoululla oli Hämäläisen mukaan merkittävä rooli hänen hengellisten kysymystensä herättelijänä.
– Rippikoulu antoi vahvistusta ja varmuutta omalle uskolleni. Siitä jäi hyvä muisto, joka kantaa varmasti koko loppuelämän. Tiedän että monilla muillakin oli samoin. Muutama kävi myös kasteella meidän rippikoulussa, Hämäläinen kertoo.
Roni Korteikko sanoo hänenkin kiinnostuksensa hengellisyyteen kasvaneen juuri rippikoulun aikoihin. Isoskoulutuksen myötä hän on tutustunut kaltaisiinsa, joita kirkko ja uskonto kiinnostavat.
– Olen vasta nyt ymmärtänyt, että uskonnossa on kyse varsin monipuolisesta kokonaisuudesta. Se ei ole pelkkää Raamatun lukemista, vaan myös yhteisöllinen asia, johon kuuluu nuorteniltoja, messuihin osallistumista ja ylipäänsä kiinnostavia keskusteluja muiden uskonnosta kiinnostuneiden kanssa.
Eevi Kuopio odottaa omasta puolestaan ensi kesänä koittavan rippikoululeirin avaavan hengellisiin asioihin tuoreita näkökulmia.
– Odotan leiriä innolla ja toivon löytäväni sieltä kavereita, joiden kanssa voidaan puhua avoimesti uskonnollisista aiheista. Keskusteluissa uusien ihmisten kanssa oivaltaa usein myös jotakin uutta, Kuopio pohtii.
Uskosta puhuminen voi Roni Korteikon mielestä olla jopa vapauttavaa.
– Olen mukana isostoiminnassa ja siellä olevien piirissä uskonasiat kiinnostavat enemmän. Siellä uskosta on helpointa puhua, mutta ei se ole vaikeaa muidenkaan kanssa. Ennemmin uskonnon nostaminen puheenaiheeksi rikkoo jään, jota seuraa yleensä erittäin hyvää ajatustenvaihtoa.
Lotta Hämäläinen kokee uskosta puhumisen hieman hankalammaksi.
– Varsinkin jos aihe tulee esille isomman ihmisporukan kesken, niin se voi tuntua jopa jollakin tavalla vastenmieliseltä, Hämäläinen kuvaa.
– Jännitys nousee varmaankin siitä, että uskonkysymysten noustessa esiin tiedostaa että nyt ollaan menossa sellaiseen puheenaiheeseen, josta kaikki ryhmässä eivät välttämättä ajattele samalla tavoin.
Poikien ja tyttöjen uskonnollisuuden välillä on huomattu viime aikojen tutkimuksissa eroja. Uskonto tuntuu kiinnostavan poikia tyttöjä enemmän.
– Varsinkin omanikäiseni pojat tuntuvat etsivän elämäänsä tukea jostakin kaveriporukan ulkopuolelta, Roni Korteikko vahvistaa.
Kyse on hänen mukaansa lähinnä tuen ja esikuvan etsinnästä.
– Kirkko, Jeesus ja Jumala tuovat elämään vakautta ja turvallisuutta. Sanoisin niin, että ne tuntuvat tänä päivänä jopa soihduilta keskellä pimeää maailmaa, Korteikko kuvailee.