Kolmatta vuotta Jyväskylässä asuvan sisar Ewa Trzopekin isänkieli on puola. Puolaksi äidinkieli on nimittäin isänkieli – ja tästä kieltemme erot vasta alkavat.
– Jo ennen Suomeen muuttoa yritin opetella joitakin suomalaisia sanoja, kuten kiitos. Minusta se oli kamalan vaikea sana! En ollenkaan ymmärtänyt, miten sanassa voi olla kaksi i-kirjainta peräkkäin.
Vokaalipitoiseen suomeen tottuneelle ongelmia saattaisivat vastaavasti tuottaa vaikkapa puolan kielen arkiset sanat znaczki pocztowe (postimerkki), szczoteczkę do zębów (hammasharja) tai lekarstwo na przeziębienie (flunssalääke). Kokeilkaapa itse!
Trzopekin tie nunnaksi, katoliseksi sisar Ewaksi, alkoi yli 20 vuotta sitten. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän reissasi kuitenkin vuodeksi Italiaan, hoitamaan lapsia paikallisessa perheessä.
– Suomen lisäksi italian kieli on toinen vahva, vieras kieleni. Tykkään siitä valtavasti, hän hymyilee.
Puolaan palattuaan hän meni koeajalle ursuliinisisarkunnan luostariin. Aktiivinen, ihmisten keskellä toimiva sisarkunta on tunnettu erityisesti lastentarhojen, koulujen ja lastenkotien pyörittämisestä eri puolilla maailmaa – niin myös Suomessa.
– Annoin viimeiset, ikuiset lupaukset Jumalalle ursuliinisisarkunnassa vuonna 2005 ja valmistuin Lublinin katolisesta yliopistosta kesällä 2006. Kuulin, että Helsingissä oli vapaa paikka, ja jo elokuussa aloitin apulaisena Pyhän Marian lastentarhassa.
Trzopek ei ollut koskaan aiemmin harkinnutkaan tulevansa Suomeen.
– Tiesin, missä Suomi on ja mikä sen pääkaupunki on. Voi olla, että olin kuullut jotakin joulupukista. Mutta olin antanut lupaukset ja tullut sisarkuntaan. Ajattelin, että jos terveys ja kielitaito sallivat, minä tulen, ihan vapaaehtoisesti.
Työn rinnalla Trzopek aloitti Helsingissä heti myös kieliopinnot.
– Koska olin aiemmin asunut ja työskennellyt Italiassa, vieraan kielen keskellä eläminen ei ollut minulle kauhea shokki. Tiesin, että ensin kieltä seuraa passiivisesti, mutta koko ajan ymmärtää enemmän ja sitten pystyy itsekin tuottamaan sitä. Tämä oli tuttu prosessi.
Suomi ei kuitenkaan ole kielistä helpoin, ja hidas oppiminen on myös väsyttänyt ja turhauttanut.
– Olen ajatellut, että tämä on nyt jo kolmas, neljäs tai kymmenes vuosi täällä, eikä kieli vieläkään suju kunnolla. Vaikka sanoja oppisikin suht nopeasti, niin ääntäminen ja ajattelutapa ovat tosi vaikeita.
Kielen oppimisen apuna ovat toimineet kirjat, lehdet, netti ja televisio. Trzopek kertoo myös alusta saakka pyytäneensä syntyperäisiä suomalaisia korjaamaan puhettaan oikeaan muotoon.
– Suomalaiset haluavat kuitenkin olla ystävällisiä, eivätkä helposti oikaise toisen puhetta. Silti minua auttaisi enemmän, jos puhettani korjattaisiin, hän tuumaa.
– Kieltä on vaikea oppia muuten kuin puhumalla. Puhun suomea aina aamusta alkaen, ja sanoja tulee koko ajan lisää. Kieli on elävää, se kasvaa ja kehittyy jatkuvasti.
Etenkin tietyt sanat tulevat vuonna 2016 Jyväskylään, leikkikoulu Nunnalaan siirtyneeltä Trzopekilta aivan luontevasti suomeksikin.
– Meitä naurattaa, että esimerkiksi kurahousut ja askartelu tulevat aina suomeksi. Ne ovat tosi mukavia sanoja, eikä kurahousuja taida edes löytyä monesta muusta kielestä.
– Muuten ajattelen puolaksi. Käytämme leikkikoulussa suomea ja englantia, mutta jos minun pitää sanoa nopeasti jotain sisar Malgorzatalle, vaihdan heti puolan kieleen, Trzopek kertoo.
Mahdollisuus puhua omaa isänkieltä toisen sisaren kanssa tuntuu sisar Ewasta hyvältä. Puolan kielestä löytyvät myös tärkeimmät ja rakkaimmat sanat, äiti ja isä.
– Ehkä oman kielen merkitys syntyy siitä, että se on opittu jo lapsuudessa. Jos lapsuus on ollut hyvä, se palaa sanojen kautta mieleen. Vanhempien syli, leikit, koti ja tutut paikat. En ole tutkinut asiaa, mutta omasta kokemuksesta päättelen näin.
Maailmalle muuttavia ja maahan muuttavia sisar Ewa kannustaa opiskelemaan uuden maan kielen.
– Jotkut sanovat, että englanniksikin pärjää, mutta ei sillä oikeasti pysty tutustumaan kulttuuriin, lukemaan, kuuntelemaan uutisia, juttelemaan ihmisten kanssa kadulla. Kieli auttaa tutustumaan kulttuuriin ja kulttuuri kieleen, ne kulkevat tiiviisti yhdessä.
Vaikka kieli on tärkeä ajattelun ja kommunikaation väline, paljon jää myös sanojen tavoittamattomiin. Esimerkiksi pienet lapset eivät puhu, heidän todellisuutensa rakentuu toisin.
Trzopek kertoo rukoilevansa laudes-aamurukouksen ja vesper-iltarukouksen suomeksi, traditionaalisen katolisen ruusukkorukouksen italiaksi, ja omat henkilökohtaiset sekä luostarikuntaan kuuluvat muut rukoukset puolaksi.
– En kuitenkaan voi sanoa, että uskoni liittyisi mihinkään tiettyyn kieleen. Pohjimmiltaan myös rukous ja hengellinen elämä ovat abstrakteja asioita. Ne tulevat sydämestä, eivät puheesta tai ajatuksista.
Tiesitkö? Maailmassa puhutaan arviolta 6 000–9 000 eri kieltä. Puhujamääriltään suurimpia kieliä vuonna 2018 olivat mandariinikiina, espanja, englanti, arabia ja hindi. Suomen viralliset eli kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Saamen kielet ovat alkuperäiskansan kieliä, joilla on Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella. Vuoden 2018 lopussa Suomessa asui noin 392 000 vieraskielistä eli henkilöä, joiden kieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Suomen yleisin vieras kieli on venäjä, jota puhui vuonna 2018 äidinkielenään yli 79 000 henkilöä. Seuraavaksi suurimmat kieliryhmät ovat viro, arabia, somali ja englanti. Lähteet: Tilastokeskus, Kotimaisten kielten keskusJaa artikkeli: