Kuokkalan alueseurakunnassa ajatellaan, että kirkon hyvä sanoma voi pukeutua monenlaisiin asuihin. Niitä voivat olla myös erilaiset taiteen muodot.
”Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava, taivas, maa kun häviää…”
Kuokkalan sateisen ostarin kupeessa sijaitsevan kirkon salissa kajahtaa, kun reilut kymmenen aikamiestä laulaa täysin palkein keskiajalta peräisin olevaa virttä 158.
– Laulun jälkeen pojat sanoivat, että nyt tuli tosi tuhtia tavaraa, nauraa kanttori Sirpa Lampinen, jonka luotsaamana lauluryhmä Virsimiehet harjoittelee tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin virsiä Kuokkalan kirkolla.
Juuri nyt Virsimiehillä työn alla ovat ”synkät virret”. Samalla nimellä kulkee myös loka–marraskuulle sijoittuva kolmen yhteislauluillan sarja, jonka ohjelmistossa kuullaan hautajaisiin ja kirkkovuoden loppuun liittyviä virsiä. Sanoissa kuvastuvat elämän päättyminen, viimeinen tuomio – sekä taivasnäköalat.
– Itse asiassa Synkät virret ovat tavattoman kirkkaita ja täynnä toivoa, eivät lopulta ollenkaan synkkiä, Lampinen tuumaa.
Virsimiesten lisäksi kirkon muuhunkin musiikkitoimintaan aktiivisesti osallistuva Timo Kovanen nyökkää.
– Minua on vuosien varrella ilahduttanut se, kuinka evankelioivaa kuorolaulu voi olla. Laulamme hengellisiä lauluja ja se hoitaa itseämme, mutta myös seurakuntalaisilta on tullut samansuuntaista palautetta, hän kertoo.
– Täytyy sanoa, että tämä on hirveän hyvä harrastus. Musiikki on hoitavaa ja terapeuttistakin, komppaa kuorokaveri Reijo Kyyhkynen vierestä.
Joskus on ajateltu, että vain klassinen musiikki voi tavoittaa Jumalan ja taivaan kauneuden.
Laulajien lisäksi ensi vuonna 10-vuotisjuhliaan viettävässä Kuokkalan kirkossa musisoi niin kanteleensoittajia, djembe-rumpaleita kuin pelimannejakin. Ainakin kerran viikossa kirkossa tanssitaan, ja onpa tilassa nähty teatteria ja nykysirkustakin.
– Joskus on ajateltu, että vain klassinen musiikki voi tavoittaa Jumalan ja taivaan kauneuden. Mutta minusta tyylilaji ei ole tärkeintä, sanoo Kuokkalan aluekappalainen Riku Bucht.
– Kirkossa voi tehdä asioita monella eri tyylillä. Tärkeintä on asenne, millä tehdään. Jos joku saa meidät kirkossa miettimään, kuka on Jumala, mikä on elämän tarkoitus tai miten meidän pitäisi ihmisinä elää, silloin asenne on kohdallaan.
Kirkon tehtävä ei Buchtin mielestä ole ensisijaisesti säilyttää tapoja ja perinteitä, vaan miettiä evankeliumia tässä ajassa. Siksi Kuokkalassakin kehitetään perinteisen toiminnan oheen jatkuvasti myös uusia tapoja lähestyä uskoa.
– Kaupunkiympäristössä täytyy olla monia näkökulmia samaan sanomaan, jotta se voi tavoittaa aivan erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Meillä on esimerkiksi itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksia, mutta lisäksi vaikkapa hiljaisuuden iltoja ja populaarimusiikkimessu, Bucht kertoo.
– Toisaalta ajattelen, että kaikkea mitä täällä on kokeiltu, on varmaan kokeiltu jossain muuallakin. Oma näkökulmani on, että täällä annetaan ihmisen olla sellainen kuin on. Annetaan tilaa esittää kysymyksiä ja tehdä monella tavalla. Nähdään, että seurakunta rakentuu ennemmin sitä kautta kuin jotain muuta.
Tavallisten ihmisten tavalliset lahjat kelpaavat hyvin.
Harjoitukset ovat ohi ja Virsimiehet alkavat hiljalleen valua ulos lämpimästä kirkkosalista. Lampinen kertoo, että miesporukka on vain yksi Kuokkalan alueseurakunnan monista sitoutuneista musiikkiryhmistä, jossa vapaaehtoiset antavat seurakunnalle aikaansa, äänensä ja taitonsa.
– Laulaminen on suuri ilo ja siunaus heille itselleen, mutta myös koko seurakunnalle. Olen heistä hyvin kiitollinen. Mielestäni on paljon arvokkaampaa, että ihmiset osallistuvat työhön omilla lahjoillaan, kuin että ostaisin kirkkoon ammattimuusikoita soittamaan ja laulamaan. Tavallisten ihmisten tavalliset lahjat kelpaavat hyvin.
– Niin ja miksi juuri hengellistä musiikkia? Sanoihan kuuluisa yhdysvaltalainen gospel-laulaja Mahalia Jacksonkin joskus, että oikeastaan muuta ei kannata laulaa kuin ylistystä Jumalalle, Lampinen hymyilee.
– Kun musiikilla on syvä yhteys ihmisen Luojaan, siinä on ihan erilainen pohja kuin missään muussa musiikissa. Silloin se alkaa olla hoitavaa, ja silloin päästään siihen ylistyksen moodiin missä meidän pitäisi olla koko ajan.
Kuokkalan alueseurakunta
- Aluekappalainen Riku Bucht
- 19 työntekijää
- Toimitilat: Kuokkalan kirkko, Polttolinja 29 ja Polttolinja 37.
- Alueneuvoston jäsenet: Mikko Jegoroff, Jukka Krogerus, Raija Pekkarinen, Mia Puolimatka, Eeva-Liisa Reuter, Leena Ruotonen, Olli Saloheimo, Jari Tuukkanen (pj.)
- Alueet: Kuokkala, Ristonmaa, Ristikivi, Nenäinniemi, Hämeenlahti ja Kuokkalanpelto. (Ks. kartta.jkl.fi > aluejaot > alueseurakunnat)