Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera voi olla portti itsetutkiskeluun ja pohdintaan siitä, miten epätäydelliseksi ihmisen elämä loppujen lopuksi jää.
Kuvassa: "Viimeiset kiusaukset -oopperan voi nähdä jonkinlaisena kristillisen meditaation kuvauksena. Oman elämänkulun ja jumalasuhteen risaisena, mutta samalla hyvin armollisena pohdintana”, kuvailee Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen. Oopperan pääroolissa körttijohtaja Paavo Ruotsalaisena nähdään basso Mika Kares (kuvassa keskellä).
Kansanomaisuutensa vuoksi Viimeiset kiusaukset -oopperaa haukuttiin ilmestyessään vuonna 1975 ”karvalakkioopperaksi”. Sittemmin liikanimestä tuli kehu ja teoksesta suomalaisen oopperan klassikko.
Nyt, vuoden vaihtuessa lukemiin 2022, tuorein tulkinta saa ensi-iltansa Jyväskylän Oopperan toteuttamana kaupunginteatterilla. Teoksen ajatuksia herättävät teemat ovat sellaisia, että myös Jyväskylän seurakunta päätti lähteä mukaan oopperan tuotantoon.
Joonas Kokkosen sävellystyö kuvaa körttijohtaja Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) elämää tämän kuolinvuoteella kokemien unihoureiden kautta. Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen löytää oopperasta nykyihmistä puhuttelevia teemoja.
– Siinä kuvataan ennen kaikkea sitä, miten epätäydelliseksi ihmisen elämä loppujen lopuksi jää, Ahonen sanoo.
– Paavo on suuri hengenmies ja julistaja, monien ihailema johtaja. Mutta hänkin kokee kuolinvuoteellaan syyllisyyttä siitä, millaisia vajavaisuuksia hänellä on ja mitä kipuja hän on itsekkyydellään lähimmilleen aiheuttanut.
Tämän ihmisen rikkinäisyyden ja vajavaisuuden rinnalla kuvataan samalla sitä, millainen Jumala on.
– Jumala ei lupaa ihmiselle hyvää elämää, mutta lupaa olla ihmisen kanssa kaikissa vastoinkäymisissä ja kivuissa. Sen saavat Paavo ja Riitta oopperan tarinassa koskettavalla tavalla kokea.
Kokkosen teoksen voi Ahosen mukaan tulkita ennen muuta syvällisenä itsetutkiskeluna.
– Nykyajan hektisen ja pinnallisen kulttuurin ympärillä monissa ihmisissä on herännyt jonkinlainen vastareaktio siihen, että on aina niin kiire, ettei ehdi edes omaa elämäänsä ajattelemaan.
Pinnallisen kulttuurin rinnalle on Ahosen mukaan noussut hiljaisuuden hengellisyyttä. Siinä pyritään jäsentämään omaa elämää ja suhdetta Jumalaan kaikessa rauhassa.
– Viimeiset kiusaukset voi minusta nähdä jonkinlaisena kristillisen meditaation kuvauksena. Oman elämänkulun ja jumalasuhteen risaisena, mutta samalla hyvin armollisena pohdintana.
Jyväskylässä seppä Högmanina nähtävä oopperalaulaja Jaakko Ryhänen kuvailee Viimeisiä kiusauksia uskomattoman rikkaaksi ja monitasoiseksi kertomukseksi.
Vain harvat ovat sanoneet minulle, että se on jättänyt heidät kylmäksi.
– Se sisältää ihmisen lähes koko elämänkaaren, Ryhänen sanoo.
– Vain harvat ovat sanoneet minulle, että se on jättänyt heidät kylmäksi. Lähes kaikki ovat kertoneet tulleensa syvällisesti kosketetuiksi.
Ryhänen on ehtinyt pohtia Kokkosen uran ainoan oopperan teemoja vuosikymmeniä. Ensimmäisen kerran hän oli toteuttamassa teosta jo vuonna 1976, tuolloin pienemmässä ”kolmannen miehen” roolissa.
Sittemmin tutuksi tuli etenkin päähenkilö Paavo Ruotsalainen. Körttijohtajan roolissa Ryhänen on nähty lukuisia kertoja vuosien 1977 ja 2007 välillä. Jyväskylän esitysten seppä Högman on hänelle roolidebyytti.
– Tämä on ensimmäinen kerta Högmanina, ja luultavasti myös viimeinen. Viimeiset kiusaukset on minulle henkilökohtaisesti tärkeä teos, sillä se avasi tieni ulkomaisiin oopperataloihin.
– Ympyrä sulkeutuu nyt Jyväskylässä. Vielä kerran vihoviimeiset Viimeiset kiusaukset, naurahtaa Ryhänen.
Esityspaikalla on tässä yhteydessä paljonkin väliä. Yksi Paavo Ruotsalaisen elämän tunnetuimmista käännekohdista tapahtui juuri nykyisen Jyväskylän alueella.
Valistuneena ja hengellisenä miehenä tunnettu seppä Jaakko Högman asusti 1790-luvulla Äijälänjoen varrella. Sisäisillä tunnoillaan piinattu Ruotsalainen käveli Nilsiän Aholansaaresta pitkän matkan jalan Högmanin luo.
Vanhalla hautausmaalla on miesten kohtaamisesta kertova muistomerkki, mutta historiallisesti oikealla kohtaamispaikalla se ei ole.
Seppä lausui sisäistä rikkinäisyyttään purkaneelle Ruotsalaiselle legendaariset sanat: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisäinen tunteminen.”
– Högman toimi minusta vähän kuin kuuluisa amerikkalainen julistaja Billy Graham. Puki syvällisen ja monitahoisen sanoman yksinkertaiseksi teologiaksi. Julisti Paavolle, että ”tee parannus ja ota Kristus vastaan,” sanoittaa Ryhänen.
– Kyse ei ollutkaan Paavon omasta erinomaisuudesta ja kelpoisuudesta Jumalan edessä, vaan Kristuksen sovitustyöstä ja sen ymmärtämisestä. Paavolle kirkastui armo.
Oopperaan on sisäänkirjoitettuna hengellinen taso, ihmisen kamppailu Jumalan lupausten ja oman rikkinäisen elämän välillä.
Ryhänen korostaa teoksen yleisinhimillisyyttä. Säveltäjä Joonas Kokkonen ja libreton kirjoittanut Lauri Kokkonen ovat nostaneet esiin ajattomia, jokaisen ihmisen elämään kuuluvia teemoja. Jopa New Yorkin Metropolitanin tapaisissa oopperataloissa ne on otettu haltioituneina vastaan.
– Oopperaan on sisäänkirjoitettuna hengellinen taso, ihmisen kamppailu Jumalan lupausten ja oman rikkinäisen elämän välillä.
– Toisekseen ihmissuhteetkin ovat solmussa. Ruotsalaisen Riitta-vaimo on katkera miehelleen siitä, että tämä on vuosikausia reissannut puhujamatkoillaan ympäri Suomea.
Kolmas taso on Ryhäsen mukaan kuolema, jonka ajattelemista nykyihminen koettaa välttää.
– Uskottelemme itsellemme elävämme ikuisesti. Kun aikanaan pohdimme Joonas Kokkosen kanssa, miten teos mahdetaan ottaa vastaan New Yorkissa, Joonas totesi minulle savon murteellaan: ”Mutta kuolevathan ne Ameriikassannii”.
– Itse en ymmärtänyt nuorempana, miksi Paavo sanoo oopperassa Riitalle tämän kuolinvuoteella merkillisesti: ”Sairautesi on parantanut sinut”. Miten sairaus voi parantaa? Nyt tajuan, että se tarkoittaa sitä, että kun kuolema ja sairaus ottaa valtaa, ihmisen suhde hengellisyyteen voi sitä vastoin elpyä ja kirkastua.
Jaa artikkeli: