Jumala istuu pilven reunalla, taivaan portilla Pietari tsekkaa kuka pääsee sisään. Ihmiset soittavat harppua. Näille mielikuville ei löydy tukea Raamatusta, vaan ne perustuvat ihmisten mielikuvitukseen.
Raamatun mukaan taivas on konkreettinen paikka, jossa ihmisellä on ruumis. Taivaasta puhutaan kielikuvin, eikä ihminen pysty hahmottamaan millainen paikka se lopulta on. Kristinuskon mukaan jotain erityisen hyvää ja hienoa on kuitenkin tiedossa. Siihen, miten kristinuskon taivas Suomessa hahmotetaan, vaikuttaa osaltaan suomen kieli.
– Suomen kielessähän taivaalle on olemassa vain yksi sana. Esimerkiksi englannin kielessä ylöspäin katsottaessa näkyvästä taivaasta käytetään sky-sanaa, mutta Jumalan asuinpaikasta puhuttaessa sanana on heaven, toteaa Lauri Thurén, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa eksegetiikan eli raamatunselitysopin professorina.
Raamatussa taivas-sana esiintyy yli 700 kertaa. Niissä kuvataan kuitenkin usein fyysistä taivasta, ja vastaavasti taivas Jumalan asuinsijana on esillä varsin harvoin. Tämän myötä taivas-käsitteen ympärille on syntynyt paljon uskonnollista legendaa.
– On voitu ajatella, että Jumala istuu pilven reunalla ja hän on pitkän valkoisen parran myötä ulkonäöltään joulupukin kaksoisolento. Taivaan portilla Pietari tsekkaa kuka pääsee sisään, ja ihmiset soittavat harppua. Raamatusta näille ei tukea löydy, vaan ne perustuvat ihmisten mielikuvitukseen.
Raamattu puhuu siitä, että maailman lopulla luodaan uusi taivas.
Joskus on myös ajateltu kristinuskon taivaan olevan satua, koska siitä ei ole löydetty havaintoja teleskoopeilla tai muilla havaintovälineillä. Thurén kertoo, kuinka ensimmäisen avaruuslennon tehneen Juri Gagarinin väitetään sanoneen, ettei hän nähnyt avaruudessa Jumalaa – ikään kuin se olisi todiste siitä, ettei Jumalaa ole.
– Myöhemmin on myös selvinnyt, ettei hartaana ortodoksina tunnettu Gagarin näin edes sanonut. Kysymys oli neuvostoliittolaisten propagandasta, sanoo Thurén, joka on julkaissut myös kansantajuisia raamatunlukuoppaita.
Raamatun mukaan taivas on paikka, jossa asuvat Jumalan ohella myös hänen enkelinsä. Taivasta ei voi kuitenkaan sijoittaa jonnekin päin aurinkokuntaa tai linnunrataa. Lisäksi nykyinen taivas ja tuleva taivas ovat eri asioita.
– Raamattu puhuu siitä, että maailman lopulla luodaan uusi taivas. On myös kiinnostavaa, että välillä taivaasta puhutaan yksikössä ja välillä monikossa. Molempia muotoja on myös Isä meidän -rukouksessa.
Raamatussa on kaksi eri versiota tulevan taivaan sijainnista: taivas on joko maan päälle laskeutuva ”uusi Jerusalem” tai taivaaseen luotava ”taivaallinen Jerusalem”. Molemmat versiot ovat Raamatussa lukuisia kertoja esillä. Thurén toteaa, että Raamatussa taivaasta kerrottu info on leimallisen vertauskuvallista. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa kerrotaan, että taivaallinen kaupunki on kuution muotoinen ja sen kaikki kadut ovat metallia eli kultaa.
Paratiisi on ensimmäisen luomiskierroksen paras paikka.
– On helppo tajuta, että näin kummallista cityä ei kannata ymmärtää kirjaimellisesti. Kuvauksessa on haluttu ilmaista, että taivas on jotain erityisen hienoa.
Thurénin mukaan on hyvä myös hahmottaa, että taivas ja paratiisi ovat eri asioita.
– Ristillähän Jeesus lupasi ryövärille, että tämä tulee olemaan hänen kanssaan paratiisissa. Paratiisi on ensimmäisen luomiskierroksen paras paikka.
Thurénin mukaan raamatullinen kuva taivaasta perustuu juutalaisuuteen. Sen mukaisesti taivas on fyysinen, konkreettinen paikka, ja ihmisellä on taivaassa myös ruumis. Varhaiskristityillä oli sama näkemys kuin juutalaisilla. Professori muistuttaa, että kirkkomme uskontunnustuksessakin painotetaan, että ihminen nousee kuolleista ruumiillisesti, eikä vain henkisesti.
Jo ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskoon alkoi tulla kreikkalaistyyppistä ajattelua. Platonin johdolla ajateltiin, että on olemassa myös täydellinen ideamaailma, jossa asiat ovat hyvin.
– Tässä ajattelumallissa kaikki aineellinen nähtiin pahana. Kaikki tärkeä ja hieno on ikään kuin pilvipalvelussa tai kovalevyllä, josta se tulostettiin huonolla printterillä. Seurauksena oli nähtävissä oleva fyysinen maailma.
Thurén kertoo, että taivas nähtiin tämän myötä paikkana, jossa ihmisillä ei ole enää ruumista, vaan taivaassa lilluu jonkinlaisia enkelihahmoja. Edelleen joillain on hänen mukaansa taivaasta tällainen ajatus, mutta raamatullista pohjaa sille ei ole.
Perinteisesti on ajateltu, että aika-avaruudessa on neljä ulottuvuutta: kolme avaruudellista ulottuvuutta (pituus, leveys ja syvyys) ja yksi aikaulottuvuus.
Tieteen keinoin ei voida osoittaa, että taivasta ei olisi olemassa.
– Nykyään matemaatikot ovat päätyneet laskelmissaan siihen, että eri ulottuvuuksia onkin muutamia kymmeniä. Tieteen keinoin ei voida osoittaa, että taivasta ei olisi olemassa. Siihen ei kuitenkaan päästä kiinni käytössä olevilla mittausmenetelmillä tai laskentakaavioilla. Tiedämme taivaasta vain sen, mitä Raamatun kielikuvat kertovat.
Thurén otaksuu, että tulevassa taivaassa on todennäköisesti myös luontoa. Hän pohtii koko luomakunnan ja sen myötä myös kaiken hienon luonnossa olevan Jumalan harrastusta.
– Tästä voisi päätellä, että tuskin Jumala harrastuksestaan luopuu. Eli eiköhän luontoa ole myös maailma 2.0:ssa, jota voi kutsua taivaaksi.
Raamatussa taivaasta on annettu iso määrä erilaisia kuvia.
– Jotain voi päätellä siitäkin, että Jeesus sanoi 2 000 vuotta sitten menevänsä valmistamaan uutta paikkaa omillensa taivaaseen. Joten hänellä on ollut jo varsin paljon aikaa viritellä uutta, hienoa taivasta.
Jotkut ovat epäilleet iankaikkisuuden olevan tylsää.
– Ajatuksena voi olla esimerkiksi se, että taivaassa vaan ollaan, eikä paljon mitään tapahdu. Tyypilliseen tapaan näissä taivaaseen projisoidaan nykyelämän pelisääntöjä, ja taivas nähdään jonkinlaisena uutena versiona nykyajasta, vaikka näin ei Raamatun mukaan olekaan.
Monille ihmisille työnteko eri muodoissaan on tärkeä asia. Professori Thurénilla on heille iloista kerrottavaa.
– Raamatun kuvauksista voi päätellä, että taivaassa tehdään myös töitä. Kun taivaan luonnetta ajattelee, töitä on varmastikin sopiva määrä.
Jaa artikkeli: