Pääsiäinen avautuu nyt sen alkuperäisessä merkityksessä, jossa elämän rajallisuuden ja kuoleman varjo on koko ajan läsnä, sanoo kirkkoherra Arto Viitala.
Luontopolulla Palokan Touruvuoressa on kyltti, jossa lukee Tavallista metsää.
– Olen usein ihastellut tuota kylttiä luontopolulla kulkiessani. Juuri nyt tuntuu valtavan hyvältä, kun voin kävellä siellä, Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala sanoo.
Joskus asioiden pelkistäminen tuo esiin sen, mikä elämässä on tärkeää.
Koronaepidemian vuoksi koulut ja oppilaitokset ovat kiinni, kokoontumisia on rajoitettu, liikkeitä ja ravintoloita suljettu. Kirkotkin ovat pääosin kiinni. Silloin käveleminen tavallisessa metsässä voi tuntua etuoikeutetulta.
– Joskus asioiden pelkistäminen tuo esiin sen, mikä elämässä on tärkeää. Pienet arkiset asiat saavat uudenlaisen merkityksen.
– Nyt tuntuisi suurenmoiselta onnelta käydä katsomassa ikääntyneitä vanhempia tai tavata ystäviä. Parasta mitä elämä voi antaa, on yhteys läheisiin ja ystäviin, Viitala pohtii.
Tilanne on ollut odottamaton ja yllätyksellinen.
Koronavirusepidemia on iskenyt lujaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Viruksen torjumiseksi on ollut pakko ottaa käyttöön myös erityisen vaikeisiin poikkeusoloihin tarkoitettu valmiuslaki.
– Tilanne on ollut odottamaton ja yllätyksellinen. Emme ole osanneet ajatella, että yhteiskuntakin voi näin laajamittaisesti pysähtyä, Viitala toteaa.
Myös kirkko on ollut uudenlaisen tilanteen edessä. Koskaan aikaisemmin toimintoja ei ole tarvinnut perua, eikä jumalanpalveluksia järjestää ilman seurakuntalaisia. Silti monet ovat kokeneet kirkon roolin kriisin keskellä tärkeänä ja merkityksellisenä.
– Vaikka kosketuspinta ihmisten elämään kasvokkain kohtaamisissa on määrällisesti romahtanut, muu yhteydenpito on lisääntynyt ja kirkolla on yhä syvätason merkitys ihmisten ajatuksissa, Viitala sanoo.
– Tällaisessa tilanteessa punnitaan, onko ihmisillä kirkon turvaan liittyviä odotuksia. Monista viesteistä ja yhteydenotoista päätellen on, ja nyt on tärkeä hetki vastata näihin odotuksiin.
Kristittyinä muistamme toisiamme myös rukouksin kaikkialla maailmassa.
Yhteys ihmisten kesken on kirkon toiminnan ydintä. Seurakunnissa on nopeasti ryhdytty miettimään, miten tavoittaa ja auttaa erityisesti eristyksiin joutuneita ikäihmisiä sekä muita apua tarvitsevia.
– Välittäminen ja avun tarjoaminen on ollut pitkälti hyvin käytännöllistä, riskiryhmään kuuluvan ruokahuollon järjestelyä tai lastenhoidon miettimistä yksinhuoltajan kauppareissun ajaksi. Eri yhteistyötahojen kanssa on ollut helppo löytää yhteinen sävel ihmisten auttamiseksi.
Jyväskylän seurakunnan neuvonta- ja keskusteluavun puhelin on myös osoittanut, kuinka tärkeää on arjen jakaminen ja ihmisten huolien kuunteleminen. Epidemia on tuonut tulleessaan paljon yksinäisyyttä, kun vierailuja ja kokoontumisia on jouduttu rajoittamaan.
– Tietoisuus siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, ja että emme ole tässä tilanteessa yksin, on valtaisa turvatekijä meille kaikille.
– Kristittyinä muistamme toisiamme myös rukouksin kaikkialla maailmassa. Se luo toisenlaisen yhteyden kokemuksen tunteen ja turvaverkon, Viitala sanoo.
Monet uudet toimintatavat jäävät varmasti elämään kriisin jälkeen.
Poikkeustilanne on saanut seurakunnat pohtimaan uudenlaisia tapoja olla yhteydessä ihmisiin. Suomen eri seurakunnissa kymmenet tuhannet ovat seuranneet jumalanpalveluksia radiossa ja netissä, sosiaalinen media on antanut kanavan toisenlaisiin kohtaamisiin.
– Kulttuurinen murros on selkeästi tapahtumassa. Koskaan aikaisemmin kansallisen kriisin keskellä ei ole ollut käytössä sellaisia teknisiä välineitä kuin nyt. Kohtaaminen on muuttanut muotoaan. Monet uudet toimintatavat jäävät varmasti elämään kriisin jälkeen, Viitala arvioi.
Kaiken vakavuuden keskellä kriisi on tuonut ihmisiä lähemmäs toisiaan. Tutuista ja tuntemattomista on kannettu huolta korvaamattomalla tavalla.
– Monet kriisit vuosien varrella ovat osoittaneet, että meissä on pohjimmiltaan halu auttaa ja olla toistemme tukena. Suomessa meillä on vielä hyvä yhteisvastuun henki, vaikka välillä tarvitsemmekin jonkinlaisen muistutuksen. Yhteinen arvopohjamme kantaa vaikeina aikoina, Viitala sanoo.
1990-luvun lamavuosilla oli kauaskantoiset seuraukset yhteiskunnassa. Myös koronaepidemian vaikutukset heijastuvat monin tavoin tuleviin vuosiin.
– Yhteisvastuuta ja tahtoa täytyy löytyä silloinkin, Viitala muistuttaa.
Pääsiäinen avautuu nyt sen alkuperäisessä merkityksessä.
Jyväskylän seurakunta valmistautuu pääsiäiseen poikkeustilanteessa. Pääsiäisen konsertteja ei tänä vuonna järjestetä ja jumalanpalvelukset lähetetään verkossa. Ensimmäistä kertaa yhteiseen ehtoollispöytään ei ole mahdollista kokoontua.
– Pääsiäinen avautuu nyt sen alkuperäisessä merkityksessä, jossa elämän rajallisuuden ja kuoleman varjo on koko ajan läsnä. Kun ihminen tai yhteiskunta on riisuttu voimistaan, ollaan pääsiäisen alkuperäisessä kärsimysmaisemassa, Arto Viitala sanoo.
Jeesuksen kärsimystien seuraaminen hiljaisella viikolla on muistutus siitä, kuinka särkyvää ja rajallista elämä on.
– Ihmisyyden ydin tulee varjossa paremmin esiin. “Katso, ihminen”, Pilatus sanoi Jeesuksen tuomion hetkellä. Kriiseissä ihmisyys ja inhimillisyys hyvässä merkityksessä kirkastuu.
Pääsiäisusko on pohjimmiltaan lapsenuskoa.
Tarkemmin katsottuna varjoista alkaa löytyä valon ja toivon näköaloja. Viitalaa puhuttelee erityisesti pääsiäisaamun kertomuksen arkiset yksityiskohdat. Se miten naiset puutarhahaudalle mennessään ovat tuoksuöljyt mukanaan valmiita tekemään Jeesukselle viimeisen palveluksen, vaikka he tietävät, että haudan suulla on painava kivi. Mahdottoman edessä heillä on uskoa, toivoa ja rakkautta.
– Pääsiäisen sanoma lähti liikkeelle tällaisesta välittämisestä ja sen keskellä koetusta ylösnousemuksen ihmeestä. Elämä ei ole yksin meidän käsissämme, vaan Jumala huolehtii omistaan elämässä, kärsimyksessä ja kuolemassa. Pääsiäisusko on pohjimmiltaan lapsenuskoa, jossa annamme elämämme Isän käsiin.
Jaa artikkeli: