Jyväskylän seurakunnan tilaan Kipinään Kauppakeskus Sepässä valmistuu näyttävä alttaritaulu. Taiteilija Anna Ruth toteuttaa kahdelle seinälle levittyvän kokonaisuuden suoraan seinäpinnalle.
Kipinään saapuva huomaa heti ovella, että jotain erityistä on meneillään. Laajan tilan valkoinen päätyseinä on saanut väriä ja muotoja. Taiteilija Anna Ruth levittää alttarilla maalia pensselistä suoraan valkoiselle seinäpinnalle. Siveltimenveto kerrallaan esiin hahmottuu Jeesus-hahmo laskemassa verkkoja veden äärellä.
Kipinässä kokoonnutaan uudenlaisessa paikassa keskellä Sepän kauppakeskusta, joten myös alttaritaulussa lähestymistapa voi olla erilainen.
– Tämä on aivan erityinen paikka, johon suoraan seinälle maalattu taideteos sulautuu luontevasti. Siitä syntyy erilainen tunnelma kuin taulusta tulisi, Ruth luonnehtii.
Alttaritaulu on taiteilijallekin erityinen projekti, ja se poikkeaa hänen aikaisemmasta tuotannostaan.
– En ole juuri maalannut ihmishahmoja, mutta laajoja pintoja olen tehnyt ennenkin.
Seinäpinnalle maalaaminen heijastaa ajattelua, joka on vaikuttanut Anna Ruthin taiteessa pitkään. Luonnon suojeleminen ja kulutuksen vähentäminen ovat hänelle tärkeitä arvoja.
– Ekologisuudesta puhutaan syystäkin paljon. Me olemme osa maailmaa, emmekä irti luonnosta. En halua tuottaa lisää tavaraa taiteeni kautta. Maalauksen voi myydä tai antaa eteenpäin, mutta se on silti esineenä olemassa.
Ruthilta pyydettiin Kipinään tarinallinen näkemys Jeesuksesta. Alttaritauluun toivottiin ilmaisuvoimaa, figuratiivisia hahmoja ja rosoista pintaa, jossa siveltimen liike näkyy. Tyylilliseksi evästykseksi annettiin Magnus Enckellin Tampereen Tuomiokirkkoon maalaama alttaritaulu Ylösnousemus, Edvard Munchin teos Huuto sekä katutaide.
– Toivottavasti osasin tehdä vaikutteista hyvän sekoituksen. Ajattelen, että aihe tässä alttaritaulussa on hyvinkin perinteinen, hän sanoo.
Anna Ruthin näkemyksessä Jeesus on tekijä – hän ei pelkästään puhu ja opasta.
Suunnitteluvaiheessa taiteilija mietti kotonaan ääneen, millaisen näkemyksen Jeesuksesta toteuttaisi. Apua pohdintaan löytyi läheltä.
– Poikani sanoi, että ei hätää, minä tiedän, taitelija kertoo.
Lapsi hahmotteli paperille tehdasalueen, josta valuu öljyä ja saastetta mereen, mutta Jeesus saapuu ja imee liat pillillä pois. Taiteilija kehitti lapsensa ideaa edelleen ja vaihtoi pillin verkkoon, jolla Jeesus kalastaa saasteet merestä. Anna Ruthin näkemyksessä Jeesus on tekijä – hän ei pelkästään puhu ja opasta, mitä pitää tehdä ja miten elää.
– Jeesus siivoaa saasteet pois. Epäpuhtaus voi tietysti olla muutakin kuin konkreettista likaa. Joku voi nähdä maalauksen niin, että Jeesus on ihmisten kalastaja. Sekin on mahdollinen tulkinta.
Alttaritaulun vasemmassa osassa savuisen kaupungin tehdasalueella ihmiset tuijottavat itseensä sulkeutuneina kännyköitään. Kahden hahmon katse nousee kohti Jeesusta, valoa ja ristiä.
Väritys vaalenee ja teoksen tunnelma kevenee kohti ristin valoa ja oikean reunan paratiisia. Keskellä lipuu vene täynnä ihmisiä pois saasteesta kohti puhtautta. Alttariseinän alkuperäinen risti nostetaan maalauksen valmistuttua takaisin paikalleen täydentämään kokonaisuutta.
Anna Ruthin mielestä taiteilijan tapa katsoa maailmaa saattaa olla erilainen kuin muilla. Luominen vaatii, että katsoo maailmaa, näkee sen ja antaa katseelle aikaa.
– Voin tuoda oman näkemykseni esille vasta, kun olen ensin katsonut ja nähnyt. Maalatessani huomaan, mitä olen katsonut ja mitä en. Joskus on palattava katsomaan uudelleen.
Ruth työstää ja tutkii taiteensa kautta varsinkin aiheita, jotka hän kokee vaikeiksi.
– Rajat ovat minulle iso aihe. Minun on vaikea ymmärtää kansainvälisiä rajoja; miten ne on luotu, miten niitä pidetään yllä ja miten rajojen merkitys on muuttunut ajan saatossa. Se kiinnostaa minua. Rajoja on myös ihmisten välillä.
Taiteilijalla on vastuu siitä, mitä hän luo ja tuo esille. On myös tärkeää olla rehellinen itselleen.
– Vastuu on olemassa, vaikka kukaan ei näkisi teoksia. Kaikki kieli kantaa voimaa – myös kuvallinen kieli.
Ajatus taiteen myymisestä on Ruthille vastenmielinen. Hän voi tehdä muuta työtä elääkseen, mutta taidetta tehdessään hän elää.
– En halua tehdä taidetta rahan vuoksi. Sellainen on haitallista luomisprosessille ja näivettää taidekulttuuria. Haluan ilmaista ja kommunikoida töilläni.
Tärkeintä Ruthille on luoda taidetta monipuolisesti ja välittää teoksissa tunnelmaa. Osa katsojista saattaa tunnistaa taiteilijan hänen tyylistään. Mikään yksittäinen teos ei ole jäänyt hänelle erityisen tärkeänä mieleen, vaan jokainen niistä on ollut prosessi, joka etenee ja on lopulta ohi. Sen jälkeen kaikki alkaa uudelleen jostakin toisesta kulmasta.
Uuden luominen on joka kerta erilaista, koska vaikuttavia osia on paljon. Prosessin alku on taiteilijalle selkeä, mutta lopputuloksen hän tietää aloittaessaan vain suurin piirtein.
Minulla on tapana syöksyä syvälle siihen tilanteeseen, missä olen.
– Hahmottelen ensin kokonaisuuden ja sen jälkeen ikään kuin väritän värityskirjaa. Välttämättä en näe mielessäni koko kuvaa, mutta kaikki sen osat kylläkin. Ehkä luon jopa liikaa aivoillani.
Ruth on huomannut, että suurten haaveiden tai pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttaminen ei tuokaan aina onnea ja autuutta. Isokin tavoite muuttuu toteutuessaan osaksi arkea ja taika häviää.
– Joskus ajattelin, että kaiken täyttymys olisi saada töitäni esille vaikkapa New Yorkin modernin taiteen museoon. Nykyisin toivon vain mahdollisuutta tehdä taidetta ja elää vaatteet maalissa, hän toteaa.
Anna Ruth kertoo taiteestaan selvällä suomen kielellä, vaikka on syntyjään kanadalainen ja teki taideopintonsa Englannissa ja Ranskassa. Hän saapui Jyväskylään vuonna 2002 puolivuotisen taiteen apurahan turvin. Sen jälkeen taiteilija pohti hetken aikaa vaihtoehtojaan Ranskassa, kunnes päätti palata Suomeen. Nyt hän on perheineen asettunut Jyväskylään.
– Minulla on tapana syöksyä syvälle siihen tilanteeseen, missä olen. Tällä hetkellä asun Suomessa ja teen töitä täällä. Muut ihmiset voivat nähdä minut eri tavalla, mutta itse tunnen olevani kotonani.
Ympärillä Kipinän hyörinä ja toiminta jatkuvat tavalliseen tapaan. Väki pääsee vapaasti seuraamaan seinämaalauksen etenemistä. Ruth ei ole yleisöstä häiriintynyt, mutta huomionauhaan ripustetussa lappusessa pyydetään taiteilijalle ystävällisin sanoin työrauhaa.
– Täällä on koko ajan ihmisiä. Kuuluu puheensorinaa ja lasten ääniä. Olen kuitenkin maalatessani omassa maailmassani enkä juuri huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.
Taiteilija palaa työnsä ääreen. Isosta maalipurkista tarttuu pensseliin tällä kertaa ruskeaa väriä.
Jaa artikkeli: