Kiltteys kannattaa

Jokainen meistä tuntee kilttejä ihmisiä.

– Nautimme heidän seurastaan. Kiltti arvostaa muita ja antaa heille tilaa. Sellainen ihminen on virkistävä kilpailua ja menestystä korostavassa kulttuurissamme, kuvailee psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.

Hänen mukaansa kiltteys on sydämen sivistyksen ilmausta.

– Kiltteys on luonnollinen ja pakottamaton persoonallisuuden piirre. Kiltti ihminen on hyväntahtoinen, avulias ja lempeä. Hän haluaa ottaa muut huomioon ja tehdä heille hyvää.

Vaikka kiltteys luonteenpiirteenä kuulostaa varsin positiiviselta asialta, sen arvostus on vaihdellut aikakaudesta ja kulttuurista riippuen.

– Kun valtahierarkiat vahvistuvat kulttuurissa, vallassa olevat haluavat pitää asemastaan kiinni. Se on usein edellyttänyt kovia, jopa julmia keinoja. Tällöin kulttuurin arvoissa korostuu ylipäätään enemmän kovuus kuin kiltteys, mikä heijastuu myös kulttuurin yhteisöihin.

Varsinkin valtahierarkioiden vahvistuessa miehen roolissa korostuvat enenevissä määrin vahvuus ja kovuus.

– Naisille pehmeys ja kiltteys ovat tällöinkin sallittuja. Ne on nähty heidän olemukseensa kuuluvana asiana.

Länsimaisissa demokratioissa kehitys on kulkenut hyvään suuntaan.

Ojanen toteaa, että kiltteydellä on enemmän tilaa siellä, missä elämä on turvallista ja ihmisten väliset statuserot ovat vähäisiä. Aito yhteistoiminta edellyttää hyväntahtoisuutta ja kiltteyttä.

– Muuten on mahdotonta elää hyvää elämää. Uskon, että länsimaisissa demokratioissa kehitys on kulkenut hyvään suuntaan. Empatia ja kiltteys ovat vahvistuneet, koska jokapäiväisestä leivästä ei tarvitse taistella yhtä kovasti kuin ankarissa olosuhteissa.

Työelämässä on paljon sellaisia asioita, joiden kohdalla kiltteys tuntuu vieraalta: siinä on usein kilpailua palkasta ja asemasta, ja kilpailuun jopa kannustetaan tulosten saavuttamisen nimissä.

– Samalla uralla eteneminen vaatii sit­keyttä, ahkeruutta, vastuullisuutta ja aloitteellisuutta. Kyllä näiden rinnalle sopii myös hyväntahtoisuus ja kiltteyskin. Uskon myönteisen suhtautumisen työtovereihin olevan myös työn tulosten ja uran kannalta parempi vaihtoehto kuin kovuus ja itsekkyys. Haluamme myös työtovereiksemme ja esihenkilöiksemme ihmisiä, jotka ovat empaattisia, ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Toisin sanoen: kilttejä ihmisiä, Ojanen pohtii.

Samalla hän korostaa kiltteyden olevan ennen kaikkea itseisarvo, ei välinearvo.

Niin kiltteydessä kuin kaikissa keskeisissä persoonallisuuden piirteissä on myös korostuneita muotoja, joista on harmia joko itselle tai muille. Kiltteys voi yhdistyä liialliseen miellyttämiseen ja/tai periksi antamiseen.

– Tällaiseen taipuvia henkilöitä voidaan myös palkita ja mukauttaa nimittämällä heitä kilteiksi, mikä voi tuntua alkuun hyvältä. Samalla se kuitenkin pakottaa heitä rooliin, joka ei enää ole aitoa kiltteyttä.

Kenenkään ei ole pakko olla kova, eikä myöskään pakko asettua muiden kynnysmatoksi.

Ojasen mielestä hyvä itsetuntemus on erityisen arvokas asia. Varsinkin luontaisesti kovien ihmisten tulisi tunnistaa kovuutensa ja hillitä sitä. Vastaavasti luontaisesti kilttien on hyvä tunnistaa tarpeeton periksi antaminen ja opetella sanomaan ei.

– Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko olla kova, eikä myöskään pakko asettua muiden kynnysmatoksi.

Sukupuoliroolit ovat juurtuneet kaikissa kulttuureissa syvään. Ojasen mielestä kulttuuristen tekijöiden merkitys on asiassa biologiaa vahvempi.

– Sukupuolirooleissa on tapahtunut jo paljon tasoittumista. Tämä on hyvä asia, sillä miesten ja naisten persoonallisuuden eroja on suuresti liioiteltu. On hienoa, jos mies voi olla kiltti, mutta naisten ei kannata ottaa mallia miesten kovuudesta. Siitä on jo riittävästi kärsitty.

Kristinusko on universalistinen uskonto, jonka opetuksen mukaan myös vieraisiin tulee suhtautua hyväntahtoisesti ja lempeästi.

Ojasen mukaan kristinusko puhuu vahvasti kiltteyden puolesta. Uudessa testamentissa käytetään esimerkiksi sanoja sävyisä ja lempeä.

– Kristinusko on universalistinen uskonto, jonka opetuksen mukaan myös vieraisiin tulee suhtautua hyväntahtoisesti ja lempeästi. Ranskalainen filosofi Alain Badiou – joka on muuten ateisti – määrittelee Paavalin vallankumoukselliseksi ajattelijaksi ja universalismin puolustajaksi ”ei miestä eikä naista, ei orjaa tai vapaata, ei roomalaista tai kreikkalaista”. Jeesuksen toteama vihollisen puolesta rukoilu kertoo mielestäni suuresta lempeydestä.

Ojasen mukaan niin filosofian, biologian, taloustieteen kuin psykologian historiassa on korostettu ihmisen luontaista itsekkyyttä aivan viime vuosiin asti; siihen ei kiltteys­ sovi. Hän kuitenkin kertoo havainneensa, että viime vuosina etenkin biologit ja antropologit ovat alkaneet korostaa yhteistoiminnan merkitystä ihmisen selviytymiselle.

– Yhteistoimintaa voi toki harjoittaa kyräillen ja omia etuja laskelmoiden, mutta helpompaa on puhaltaa aidosti yhteen hiileen ja uskoa toisesta hyvää.

Työuraansa Tampereen yliopistossa tehnyt Ojanen, 79, toimii edelleen luennoitsijana ja tietokirjailijana. Hänen tuorein teoksensa on Positiivisen psykologian käsikirja, jossa kuvataan laajasti hyvän elämän ja yhteisen onnen edellytyksiä.

Emeritusprofessori kertoo, että häntä itseään on sanottu kiltiksi ihmiseksi.

Usein ystävällisyys ja hyväntahtoisuus tuottavat myös hyvää vastakaikua.

– Toivon tuon pitävän paikkansa, sillä arvostan suuresti kiltteyttä.
Usein ystävällisyys ja hyväntahtoisuus tuottavat myös hyvää vastakaikua.

– Eikä kiltin tarvitse jatkuvasti katua puheitaan ja tekojaan. Kiltti on vakuuttunut siitä, että kyseessä on ominaisuus, joka hyödyttää kaikkia. Sitä ei siis tarvitse surkutella tai hävetä.

– Voi olla, että kiltit saavat joskus vähän kärsiä kiltteydestään. Mutta miten paljon maailma kärsiikään kovista ihmisistä. Usein hekin heräävät siihen, että esimerkiksi hyviä ihmissuhteita kannattaa vaalia.

Jaa artikkeli: