Jouko Iso-Heiniemi ja Aleksi Bäckman istuivat vierekkäin rekan ohjaamoon ja keskustelivat rekkakuskin elämästä. Iso-Heiniemen mielestä tärkeitä on luottamus.
Rekan moottori hyrähtää käyntiin, yötauko Tikkakoskella on takana. Jouko Iso-Heiniemi haki edellisenä päivänä lastin Helsingistä, ja nyt edessä on purkaminen. Auto nytkähtää liikkeelle kohti Lidlin jakelukeskusta.
Iso-Heiniemi ohjaa rekkaa tottuneesti. Samalla hän juttelee rauhalliseen sävyyn vieressään istuvalle Aleksi Bäckmanille. Rekat ovat molempien miesten intohimo.
Edellisen päivän Helsingin keikka tuli Iso-Heinimelle yllättäen. Puhelin pirahti, eikä eläköitynyt rahtari sanonut ei.
– Pitäisi joskus sanoa. Kuljettajista on pula. Kun soitetaan, niin lähetään heti. Ei siihen ole joka miehestä.
Hyväsydäminen?
– Nimenommaan.
Iso-Heiniemi ajaa yhä keikkoja monelle kuljetusfirmalle. Kesällä 78 vuotta täyttävä konkari haluaa kuitenkin rajoittaa ratin vääntämistä. Takana on jo kuusikymmentä vuotta autoilua ja matkamittarissa arviolta seitsemän miljoonaa kilometriä. 175 kertaa maapallon ympäri. Jokaiselle täysi-ikäisenä eletylle päivälle tasaisesti jaettuna 320 kilometriä.
Ratin taakse suljetulla alueella
Myös Bäckman on päässyt ratin taakse – tosin vasta suljetulla alueella Gradia Jyväskylän pihassa Viitaniemessä. Kuusitoistavuotias Bäckman aloitti logistiikka-alan opinnot viime syksynä.
– Kuustoista, Iso-Heiniemi pyörittelee päätään, kun Bäckman kertoo ikänsä.
Autot ovat aina kiinnostaneet Bäckmania. Rahtarihommat tarjoavat paljon kiinnostavaa: ajamista, purkamista ja lastaamista.
– Olen aina tykännyt istua autossa. Haluan matkustaa ja mennä ympäri maailmaa.
Iso-Heiniemi hymyilee. Mies nostaa kättä ohi ajaville rahtareille. Hän tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Nelostielle kääntyminen odotuttaa, kun liikennettä on paljon.
– Tästä on mahottoman vaikea kääntyä vasemmalle. Lyö vähän tyhjää, kun on 27 tonnia kuormaa.
Neljäkymmentä vuotta ympäri Eurooppaa
Iso-Heiniemellä on kokemusta ulkomailla ajamisesta. Hän asui neljäkymmentä vuotta Saksan Lyypekissä. Kun laivat toivat satamaan peräkärryjä, hän ajoi niitä ympäri Eurooppaa. Aamulla ei tiennyt, minne päin piti rekan kanssa lähteä.
Tutuksi tulivat Italia, Espanja, Portugali, Slovenia, Ranska ja kaikki muutkin Euroopan maat. Isot, pienet, tasaiset, mäkiset, mutkaiset – kaikenlaiset tiet. Niiden kanssa piti tulla toimeen.
Luottamus. Sitä Iso-Heiniemi on tolkuttanut nuoremille oppipojilleen. Kaikkien pitää luottaa, että homma hoituu.
– Pitää olla sellainen lähtöluonne, että pystyy tekemään töitä – ja luotettavasti, Iso-Heiniemi sanoo ja vilkaisee merkitsevästi Bäckmania.
Iso-Heiniemen eteen on tullut vuosien mittaan tapauksia, että kuski on jättänyt autonsa jossakin päin Eurooppaa ja lähtenyt omille teilleen. Yhden pää ei ole kestänyt koti-ikävää ja olosuhteita. Toinen on alkanut juopotella. Iso-Heiniemi on hälytetty lentämään Suomesta lukuisia kertoja pelastamaan autoa jostakin. Kuljettajat ovat olleet tiessään tai putkassa.
Opinnoissa on käyty läpi perusasioita
Nelostieltä käännytään vasemmalle. Iso-Heiniemi valittelee jarrutuksessa auton etupäätä nyökyttävistä ilmajousista. Lehtijousilla kyyti olisi miellyttävämpää. Risteyskin on vaarallinen, varsinkin talvella.
Lidlin jakelukeskus on tuttu paikka myös Bäckmanille topin eli työssäoppimispaikan kautta. Hän oli mukana yövuorossa, kun sieltä haettiin lasti ja jaeltiin se muutamaan kaupunkiin.
– Opin täällä, miten rahtikirjat viedään, ja miten lastataan ja puretaan.
Opinnoissa on käyty läpi perusasioita. Esimerkiksi ajoaikalait ovat tulleet tutuiksi. Työsalipäivinä on päässyt lastaamaan trukilla ja pyöräkoneella. Myös renkaiden vaihto on ollut arkipäivää.
Bäckmanilla on mahdollisuus päästä rekan kanssa liikenteeseen opintojen kolmantena vuonna tai viimeistään armeijassa.
– Tiedätkö muuten Niemisen Jormaa, Bäckman kysyy opettajastaan.
– Joo, se on ollut minun mukana ulkomailla. Kerro terveisiä.
– On hyvä opettaja.
Vähälän vanhin elossa oleva kuljettaja
Rekka pysähtyy lastauslaiturille ja Iso-Heiniemi sammuttaa moottorin. Auton takapää nytkähtelee lastin purkamisen tahtiin. Kuormaa purkaa kuljetusliikkeen tervekätinen ja -jalkainen nuori kaveri. Iso-Heiniemellä on välillä ollut kipuja jaloissa. Nyt hoitoa kaipaisi olkapää.
Omaa rekkaa Iso-Heiniemi ei ole koskaan hankkinut, vaikka häntä on monta kertaa siihen yllytetty.
– Muiden autoilla ajaminen on järkevämpää.
Ja Iso-Heiniemi on ajanut. Rahtarin ura alkoi jo vuonna 1958 isän maansiirtoliikkeessä, jonka lavetilla hän siirsi Caterpillaria. Saksan vuosien lisäksi hän on kuljettanut kolmen kesän ajan suomalaisia turisteja ympäri Pariisia ja ajanut rekkaa Saudi-Arabiaan 70-luvulla.
– Nyt Saudi-Arabiaan ei ole vara mennä, voi saada niitin otsaan. Kun 70-luvun lopulla alkoi Syyriassa sota, niin ajettiin ohjusten alta.
Bäckman odottaa innolla, että pääsee ensimmäisen kerran rekalla itse liikenteeseen. Hän olettaa, että silloin jännittää. Opintojen ja armeijan jälkeen Bäckman suunnittelee tekevänsä pari vuotta töitä Suomessa. Sen jälkeen houkuttaisi insinöörikoulutus.
– Sitten lähden varmaan jonnekin ulkomaille.
– Oho, Iso-Heiniemi huudahtaa.
Bäckmanilla on kesätyöpaikka Vähälällä Vaajakoskella. Sinne hän pääsee kätevästi kevytmoottoripyörällään.
Iso-Heiniemellä on kokemusta myös Vähälälle ajamisesta. Hän on kotoisin Kannuksesta, samalta paikkakunnalta kuin kuljetusliike on lähtöisin.
– Olen Vähälän vanhin elossa oleva kuljettaja. Meitä oli vain kahdeksan kuljettajaa 50-luvulla.
Robottirekat tulevat maanteille – mutta milloin
Maailmalla on jo testattu ilman kuljettajaa liikkuvia autoja. Iso-Heiniemi ja Bäckman arvelevat, että robottirekat ovat tulossa maanteille. Aikataulua ei tiedä kukaan. Bäckman toivoo, että automatiikka ei etenisi liian nopeasti.
– On mahdollista, että minun aikanani kuljettajan työt loppuvat.
– Saa nähdä. Ei ne minun aikana lopu, Iso-Heiniemi veikkaa.
Iso-Heiniemi nähdään tulevaisuudessakin rekan ratin takana. Lääkäri jatkoi haastattelua edeltävänä päivänä hänen ajokorttinsa voimassaoloa viidellä vuodella.
– Satavuotiaaksi pitäisi ajella. Sellainen olisi tavoite.
Moni Iso-Heiniemen työkavereista on maan povessa.
– On monta kuljettajaa, jotka eivät ole aamulla heränneet täältä hytistä.
Mitä teet, kun viimeinen keikka on ajettu?
– En tiedä vielä, milloin se on. Minulla on matkavarusteet mukana. Jos kuolee hytissä, sitten lähtee muihin maihin.
Purkaja huikkaa, että valmista tuli. Iso-Heiniemi käynnistää moottorin.
Koko perheen rekkakirkko Vaajakosken kirkossa su 6.5.2018 kello 10.00. Mahdollisuus tutustua raskaan liikenteen ajoneuvoihin ja eri ammatteihin sekä Rahtarien toimintaan.
Lisätietoja: Rahtareiden Jyväskylän osasto
Muokattu 4.5.2018 klo 13.15. Jouko Iso-Heiniemen nimi korjattu.
Jaa artikkeli: