Kerttu Savela pitää joka sunnuntai pyhäkoulua kotonaan Tölskässä. Pyhäkoulu saavutti vastikään 55 vuoden merkkipyykin ja Savelalla on tarkoitus jatkaa toimintaa vielä ainakin seuraavat viisi vuotta.
Olen Kerttu Savela, 79. Asun Tölskässä Vaajakoskella omakotitalossa. Olen kotoisin Toivakasta, Palosen kylältä. Pidän kotonani pyhäkoulua joka sunnuntai kello kaksi. Olen toiminut pyhäkoulunopettajana 55 vuotta.
Opetan lapsille pyhäkoulussa tärkeitä asioita Raamatusta. Taivaan isältä pyydän siunausta joka päivä. Kun lapset tulevat pyhäkouluun, saan siitä paljon iloa ja riemua. Askartelen, piirrän ja laulan heidän kanssaan. Pyhäkoulu kokoontuu syksystä kevääseen. Kesän aikana tulee tietty tyhjyys, kun on taukoa.
Pyhäkoulussa opitaan sanan lisäksi säännöistä ja käytöstavoista. Sisätiloissa otetaan hattu pois päästä ja pöydän ääreen saa tulla vasta aamenen jälkeen. Ihmiselle on tärkeää osata myös istua hiljaa. Tarjoan lapsille mehua, pullaa ja karkkeja, kun toimitus on ohi. Kesällä pyhäkoululaiset käyvät mökillämme Leivonmäellä. Jouluna emme kokoonnu, pääsiäisenä kylläkin. Pyrin löytämään joka kerralle jotakin uutta sanomaa.
Aloitin pyhäkoulun pitämisen, koska Matti Taipale -niminen pappi kehotti minua siihen. Pyhäkoulu on peruuntunut vain kerran, kun jalkani murtui. Niin sydämen asia tämä on. Lapsia täytyy yrittää ymmärtää ja leikkiä heidän kanssaan piiloleikkiä. Joskus lapset kyselevät hankalia kysymyksiä, kuten missä Jumala nukkuu. Niihin yritän parhaani mukaan vastata.
Olin nuorena töissä tulitikku- sekä karamellitehtaalla Vaajakoskella. Sittemmin löysin työn vanhusten kotihoitajana, joka sopi minulle paremmin. Pidän kotitöistä, ruoanlaitosta ja astioiden pesusta. Tein sitä työtä eläkepäiviin asti. Toivon, että itseänikin hoidettaisiin samalla tavalla sitten, kun siihen tulee tarve. Auttamisesta saa hyvän mielen.
Toivon tulevaisuudelta terveyttä. Täytän ensi vuonna 80 ja tyttäreni 60. Taivaan isä on antanut terveyttä elää näin pitkän elämän. Kun ihminen vanhenee, sitä tulee takaisin lapseksi, sanotaan. Menin naimisiin 17-vuotiaana. En olisi uskonut silloin, että tulemme olemaan mieheni kanssa 60 vuotta naimisissa. Toimin tällä hetkellä hänen omaishoitajanaan. Olen paitsi lapsirakas, myös kukkahullu ihminen. Kotini on täynnä erilaisia kasveja ja kukkia. Ensiksi tulee mies, sitten kukat.
Jaa artikkeli: