Egotrippi viilaa studiossa uutta levyä. Kolmen pienen lapsen yh-isän rooli tuo laulaja Mikki Kausteelle omat reunaehtonsa musiikin tekemiseen.
Egotripin menestys tuli vuosien työn jälkeen. Mistä se kertoo?
Menestys tuli, kun sitä odotettiin vähiten. Kymmenen vuotta tehtiin musiikkia kitaravoittoisella powerpop-ajatuksella. Halusimme tehdä Matkustaja-levystä (2003) mahdollisimman hyvän ilman, että mietittiin miellyttääkö se mahdollisimman monta ihmistä. Älä koskaan ikinä ja Matkustaja nostivat meidän bändin statusta, ja sen jälkeen tekeminen oli vuosikausia helpompaa.
Teillä on bändin sisällä välillä kipinöinyt. Onko siitä seurannut hyvää vai huonoa?
Siitä seuraa hyvää ja huonoa. Kun erilaiset ja erityyliset ihmiset työskentelevät yhdessä, silloin ei voi kipinöiltä yleensä välttyä. Musiikillisesti meillä ei välttämättä ole ollut ongelmia. Jos vietät tarpeeksi pitkään ihmisten kanssa aikaa, niin ei ihan aina mielipiteet ja tekotavat miellytä. Siinä syntyy helposti tilanne, että aletaan heitellä tavaroita.
Oletteko vanhanaikainen bändi?
Me kuunnellaan erilaista musiikkia bändin sisällä. Koneyhtyettä meistä ei saa tekemälläkään, mutta kyllä me hyödynnetään teknologiaa, syntetisaattoreita ja rumpukoneita, jotta saadaan aikaiseksi modernia kitarapop-soundia. Se ei sulje pois ajatusta, että taustalla pitää olla kappaleet, jotka on tehty 60–70-luvun ajatuksella. Nyt olemme laajentaneet soundimaailmaa 80-luvun puolellekin.
Miksi itse viihdyt Egotripissä?
Musiikin tekeminen on ollut elämäntapa lapsesta saakka. Siitä kehittyi bänditoimintaa ja työsarka. Kappaleiden tekeminen, uuden musiikin aikaansaaminen ja yleisön edessä soittaminen on tosi hauskaa.
Olen oppinut viimeisen viiden vuoden aikana nauttimaan esiintymisestä niin, että ne viimeiset turhat estot ovat poistuneet.
Millaisia ovat Egotripin laulujen kaipaus ja lohtu?
Olemme kaunosieluinen bändi. On enemmän optimismia kuin pessimismiä. Musiikin tekeminen on tapa kanavoida omia ajatuksia, jäsentää niitä ja yrittää ymmärtää maailmaa. On meillä ollut suuriakin teemoja, esimerkiksi ympäristön tila.
Miten biisinne syntyvät?
Erillään ja kimpassa. Loppumuoto, mikä studiossa syntyy, on yhteistoiminnan tulos. Nollassa ovat kappaleet, jotka olisi toteutettu niin kuin kappaleen kirjoittajat ovat ne nähneet.
Paras saamasi palaute?
On suomalaiselta aina iso kunnianosoitus tulla sanomaan, että pitää yhtyeen musiikista. Koen vilpittömän palautteen äärettömän sydämelliseksi ja rehelliseksi. Usein ihmisten kokemuksiin liittyy vaikeita ja isoja elämäntilannemuutoksia. He kertovat, miten on tapahtunut omassa elämässä, ja miten se linkittyy meidän musiikkiin. Ovathan ne aika sykähdyttäviä juttuja.
Minkä artistin keikan olisit halunnut nähdä?
Beatles ei ole enää mahdollista. Jellyfish oli bändi 90-luvun alkupuolella. Se teki muutaman levyn, ja oli yksi meidän isoista esikuvista. Jellyfishistä on tullut muusikkopiireissä vähän myyttinen orkesteri. Menisin heti katsomaan, jos mahdollisuus tulisi.
Viihdytkö keikkarundilla?
Viihdyn. Sitä on tehnyt yli kaksikymmentä vuotta ja siitä on tullut kotoisaa. Keikkailu tuo jopa arkirytmin arkeen. Se on raskasta, ja itsensä pitää pitää kunnossa. Ei mekään mitään nuoria olla. Pimeimmän talven aikana keikkailu on raskaampaa ja kesän festareita kiertäessä helpompaa.
Millainen on Egotripin tulevaisuus?
Me puurretaan uuden levyn parissa. Taloudelliset realiteetit pistävät omat reunaehdot tekemiselle. Olen yrittänyt sinnitellä musiikin tekemisellä viime vuodet, vaikka olen saanut tuotettua sitä viime vuosina aika vähän. Minulla on kolme pientä lasta, ja joudun ajattelemaan tekemistä yh-isän roolin kautta.
Millainen on jyväskyläläinen yleisö?
Jyväskyläläiset ovat mukavia kulttuuria kuluttavia ihmisiä. Jyväskylä on aktiivinen yliopistokaupunki. Välillä on sellainen fiilis, että vaikka yleisö on innoissaan, niin se on hiljaa.
Jaa artikkeli: