Kauppojen kovaääniset tervetulotoivotukset ja ylenpalttinen asiakaspalvelu yllättivät Johanna Perendin, kun hän ensimmäistä kertaa matkusti Japaniin nuorena opiskelijana.
– Äänimaailma, riisipeltomaisemat, rakennustyyli ja monet arkiset toiminnot, kuten bussissa käyttäytyminen, olivat uutta, hän kertoo.
Johanna Perendi vietti pari kuukautta vapaaehtoistyössä ja puoli vuotta harjoittelussa Japanin suomalaisessa koulussa Otsun kaupungissa ja myöhemmin toisen vuoden opiskelijavaihdossa Kandan yliopistossa Chiban suurkaupungissa. Nousevan auringon maa ei jättänyt luokanopettajaksi valmistunutta naista rauhaan.
– Tunsin, että Jumala kutsuu minua lähetystyöhön Japaniin. Lähetystyö oli nuoresta pitäen kiinnostanut minua. Monien vaiheiden jälkeen palasin Japaniin lähetystyöntekijänä vuonna 2010.
Toiselle neljän vuoden työjaksolle Johanna lähti aviomiehensä Jüri Perendin ja vauvan kanssa.
– Ennen kuin aloimme seurustella, Johanna kysyi, voisinko harkita lähetystyöhön lähtemistä. Oli helppo vastata myönteisesti, Australiassa seurakunnan vapaaehtoistyössä ahkeroinut Jüri kertoo.
Korkean elintason Japanissa lähetystyöhön ei kuulu koulujen, kaivojen ja klinikoiden rakentamista, vaan lähetystyö on kristillisen ilosanoman viemistä sekä paikallisten kristittyjen tukemista.
– Teemme lähetystyötä, koska Japanissa ei tunneta Jeesusta ja koska Jeesus on antanut meille kristityille tehtävän viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Se merkitsee ihmisten rakastamista ja palvelemista. Toivomme, että mahdollisimman moni saisi kohdata Jeesuksen ja saisi iankaikkisen elämän, Perendit selvittävät.
He työskentelevät Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työyhteydessä. Johanna muun muassa ohjaa seurakuntapiirejä ja opettaa raamattukoulussa, Jüri saarnaa ja opettaa englantia. Toimenkuvat elävät tarpeen mukaan. Työkieli on japani.
Japanissa on Perendien mukaan paljon piilevää toivottomuutta ja hätää. Esimerkiksi arviolta miljoona ihmistä on eristäytynyt yhteiskunnasta ja monet näistä ”hikikomoreista” eivät ole vuosikausiin poistuneet asunnostaan.
– Japanilaiselle on ravisteleva uutinen, että on olemassa Jumala, joka on kiinnostunut hänestä ja pitää häntä äärettömän arvokkaana. Japanissa yksilöä tärkeämpi on yhteisö. Japanilaisia puhuttelee myös toivo ikuisesta elämästä.
Kaikki alkaa suhteiden rakentamisesta.
Johannan mieleen on painunut englanninkielinen juttutuokio juna-asemalla hänen ensimmäisellä Japanin-matkallaan.
– Japanilaisnainen oli tulossa elämänsä ensimmäisistä kristillisistä hautajaisista. Häneen oli tehnyt ison vaikutuksen se, että kristityillä on toivo iankaikkisesta elämästä. Japanilaisilla ei tätä toivoa ole.
Ennen kuin ilosanomasta päästään keskustelemaan, pitää ihmisten välille syntyä luottamus.
– Kaikki alkaa suhteiden rakentamisesta. Luottamus on välttämätöntä myös työyhteisössä. Se ei synny hetkessä, Perendit toteavat painokkaasti.
Johanna on ystävystynyt omien lastensa kautta useiden äitien kanssa. Jotkut heistä ovat sanoneet, että he voivat puhua vain Johannan kanssa tietyistä asioista, japanilaisten kanssa se ei käy. Seurakunnan äiti–lapsi-piirissä jaetaan äitiyden iloja ja suruja. Lopuksi Johanna kertoo tarinan Raamatusta.
– Äidit eivät ole käännytyksen kohteita, vaan aidosti ystäviäni. Toivon, että voin viestiä heille rakastavasta Jumalasta, joka on kiinnostunut heistä.
Kristityksi kääntyminen on japanilaiselle usein vuosien tai vuosikymmenien prosessin tulos. Hän on saattanut lapsena käydä pyhäkoulussa tai kristityssä päiväkodissa ja kun hänelle aikuisena tulee kriisi, hän voi hakeutua seurakuntaan.
Kristillinen ajattelu ravistelee japanilaisen koko maailmankuvaa ja perinteistä uskonnollisuutta, johon kuuluu esi-isien ja henkien palvontaa. Kääntymisestä voi seurata hankaluuksia perheessä tai työpaikalla.
Parasta on, kun joku ilmaisee ilonsa, että on saanut kuulla Jumalasta.
– Japanilainen saattaa käydä seurakunnassa vuosikausia ja vasta kuolinvuoteellaan hän haluaa kasteen, Johanna toteaa.
Toisin kuin monissa afrikkalaisissa maissa, Japanissa ei nähdä massaherätyksiä eikä kirkkojen valtavaa kasvua. Kasteita on harvoin ja seurakunnat ovat pieniä.
Mistä lähetystyöntekijä saa voimaa jaksaa?
– Me kylvämme siemeniä ja ehkä toiset saavat nähdä hedelmiä. Tehtävämme on rohkaista japanilaisia toimimaan ja elämään kristittyinä. Oli ilo esimerkiksi seurata, kun seurakunnassa ryhdyttiin pitämään pyhäkoulua joka sunnuntai ja opettajaksi saatiin nuori mies. Uudistukset ovat japanilaisille yleensä vaikeita.
Jüri ilahtui englannin opintopiirissään seurakuntalaisen aktiivisuudesta.
– Japanin kielen taitoni loppui, kun yritin vastata opiskelijan kristinuskoa koskevaan kysymykseen. Mutta sitten seurakuntalainen rohkaistui vastaamaan ja teki sen varmasti paremmin kuin minä.
– Parasta on, kun joku ilmaisee ilonsa, että on saanut kuulla Jumalasta, Johanna sanoo.
Kuluvan vuoden Perendit ovat viettäneet Jyväskylässä. Johanna on opettanut koulussa, Jüri on kiertänyt kouluissa ja seurakunnissa kertomassa lähetystyöstä. Aktiivisuus on ilahduttanut häntä.
Japanin google-hauissa Suomi on toiseksi haetuin maa Yhdysvaltojen jälkeen.
– Joissakin luokissa ja ryhmissä kysymyksiä esitetään hirveästi, toisissa ollaan ihan hiljaa.
Japani kiinnostaa suomalaisia ja samoin Suomi kiinnostaa japanilaisia. Heitä kiehtovat erityisesti sauna ja luonto.
– Japanin google-hauissa Suomi on toiseksi haetuin maa Yhdysvaltojen jälkeen, Jüri tietää.
Elokuussa Perendit palaavat Japaniin uuteen kaupunkiin ja seurakuntaan. Tuleva yhteistyöseurakunta on Akashin kaupungissa Koben suurkaupunkialueen länsiosassa. Perheen 5- ja 8-vuotiaat pojat aloittavat kansainvälisessä koulussa.
Johanna ja Jüri Perendi ovat kiitollisia Jyväskylän seurakunnan tuesta työlleen. Sekä hengellinen että taloudellinen tuki on edellytys työlle.
– Lähetystyö on yhteistyötä ja seurakunnan perustehtävä. Jeesus on kutsunut jokaisen kristityn siihen mukaan, he toteavat.
Kylväjän kesäpäiviä vietetään 7.–9.6. Jyväskylässä. Lue lisää osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi sekä lähetysyhdistys Kylväjän sivuilla. Johanna ja Jüri Perendi ovat mukana Kylväjän kesäpäivillä. Heidät voi tavata esimerkiksi perjantain iltaohjelmassa. Sunnuntain messussa heidät siunataan matkaan.Jaa artikkeli: