Palmusunnuntaina ovikelloa soittavat pikkunoidat ja eläinhahmot koristeltuine pajunoksineen viestivät virpomaperinteen elinvoimasta. Kulttuurin tutkijan näkökulmasta ei haittaa, että virpomisessa sekoittuvat kristilliset ja kansanuskon elementit.
– Se on luovuutta. Sellainen perinne elää, joka toimii ja muovautuu ajan mukana, sanoo arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.
Hänen mukaansa perinteen uudistumiskyvystä kertovat esimerkiksi koronavuosina keksityt tavat virpoa virtuaalisesti tai virpoa talon asukkaita pihalta ja saada karkkipalkka parvekkeelta tai ikkunasta alas lasketusta korista.
Myös lasten asut uudistuvat. Pikkunoitien lisäksi ovella voi nykyisin tavata eläin- tai satuhahmon, kuten harrypotterin tai therianin.
– Moninaisuus on hienoa. Elävästä lastenkulttuurista kertoo myös sosiaalisen median hyödyntäminen. Sen avulla virpojat voivat sopia kiertämisalueistaan, Nirkko toteaa.
Virpomisen kristillisyys pohjautuu Raamatun kertomukseen, jossa ihmiset toivottavat palmunlehviä heiluttaen aasilla ratsastavan Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin ennen juutalaista pääsiäisjuhlaa. Virpomisen hyvän toivottaminen kumpuaa tästä tapahtumasta.
Perinteeseen eivät kuulu noita-asut, eikä
virpomaan mennä tuntemattomien oville.
Suomeen virpominen tuli ortodoksikirkon kautta. Itäsuomalainen perinne levisi eri puolille maata Karjalan siirtoväen myötä sotien jälkeen.
Ortodoksisessa kirkossa kristillinen perinne elää yhä vahvasti. Oksien koristeluun uhrataan aikaa ja vaivaa. Ihanneoksa on kolmihaarainen ja siihen kiinnitetään kolme silkkipaperista tehtyä ruusua muistuttamaan pyhästä kolminaisuudesta.
– Perinteeseen eivät kuulu noita-asut, eikä virpomaan mennä tuntemattomien oville. Aikuiset ja lapset virpovat sukulaisia ja ystäviä. Virpoja ei pyydä palkkaa, vaan toivottaa virvottavalle Jumalan siunausta, selvittää tiedottaja Maria Hattunen Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Itäinen kristillinen virpomisperinne sekoittui länsisuomalaisen kansankulttuurin kanssa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Sen mukaan trullit eli noidat temmeltävät erityisesti lankalauantaina eli pitkäperjantain ja pääsiäispäivän välissä. Noidiksi pukeutuneet lapset kiertelivät Pohjanmaalla kylillä lankalauantaisin jo 1800-luvulla. Noita-asut levisivät sittemmin muuallekin maahan. Pohjanmaalla virvotaan yhä vanhan perinteen mukaisesti lankalauantaina.
Juha Nirkko muistuttaa, että noidillakin on yhteys kristillisyyteen. Trulliperinne pohjautuu katolisen kirkon käsitykseen pahoista voimista ja noidista, joita vastustettiin monin tavoin, myös tekemällä niistä pilaa.
Virpominen juontuu sanasta virpi, joka tarkoittaa pajunoksaa. Raamatun palmunlehvät muuttuivat Pohjolassa pajunoksiksi. Kansanusko sekoittuu kristillisyyteen tässäkin, sillä pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimia. Joidenkin suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa on myös ollut tapana oksanheilutuksella karkottaa pahoja henkiä.
Virvottaessa lausutaan toivotus, esimerkiksi:
Virvon varvon
tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle.
Palkka mulle.
tai
Saako tulla virpomaan,
hyvää teille toivomaan:
Siunausta jokaiselle
lapselle ja aikuiselle
Virvon, varvon oksalla
pääsiäisen iloa.
Lähteitä:
lastenkirkko.fi, Suomalaisen kirjallisuuden seuran juhlakalenteri
Isolla joukolla virpomaan
Kun ovikello palmusunnuntaina soi Keljonkankaalla, oven avaava asukas ei näekään edessään paria virpojaa, vaan ison joukon iloisia virpomaoksan heiluttajia. Naapuruston lasten yhteisestä virpomisesta on tullut Hovilassa mainio perinne.
– Tuntuu turvalliselta, kun kaikki tuntevat toisensa, sanovat perheenäidit Olga Kilkki ja Jenni Mäkäläinen. Molemmat ovat lapsena itsekin virponeet ja haluavat siirtää perinteen lapsilleen.
– Parasta virpomisessa on palkaksi saatu suklaamuna tai karkki, sanoo kolmasluokkalainen Edith Mäkäläinen.
Ekaluokkalainen Frida-sisko nyökyttelee vieressä. Äitien mielestä karkkia tulee turhankin paljon.
– Toiseksi parasta on asu, Edith jatkaa. Tänä vuonna hän pukeutuu kahden siskonsa kanssa pupuksi. Äiti maalaa kasvoihin viivat ja värit.
– Asut syntyvät paljolti siitä, mitä kaapeista löytyy. Noidiksi ei kuitenkaan meillä pukeuduta, sanoo Jenni Mäkäläinen.
Edith Mäkäläinen kertoo, että virpoessa he aina kysyvät luvan virpomiseen ja sitten he kaikki yhdessä lausuvat lorun. Pihapiirin 27 asunnon asukkaat virvotaan ensin ja jos oksia jää, siirrytään seuraaviin taloihin.
Virpojat ovat Hovilassa odotettuja ilontuojia. Jos asukas sattuu olemaan matkoilla, hän saattaa laittaa ulko-oven eteen astian oksille ja karkkikipon, josta virpoja saa itse ottaa palkan.