Mikko Lundellin (vas.) mukaan iskävitsi on hetken väläytys oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Eero Lapin mielestä iskävitsit ovat tasapainoilua hyvän ja huonon maun rajalla. ”Yleensä iskävitsit ovat hyvää tarkoittavia, mutta eivät välttämättä laadulla pilattuja”, hän sanoo.
Harmittomia ja hyväntahtoisia, mutta laadultaan ehdottomasti tingittyjä.
Sellaisia ovat iskävitsit, ainakin jos kahdelta jyväskyläläiseltä isältä, ahkerasti huumoria kotioloissa viljeleviltä Eero Lapilta ja Mikko Lundellilta kysytään.
”Iskävitsi” on Suomessa melko uusi, todennäköisesti englannista (”dad joke”) peräisin oleva käsite, mutta ilmiö on meilläkin jo pitkältä ajalta tunnettu.
Iskävitsien taustalla on olettamus, että isät ovat perheissä niitä, jotka laukaisevat sopivissa ja joskus vähän sopimattomissakin tilanteissa jotakin nasevaa, vitsin, sanaleikin tai jonkin sortin sutkautuksen.
Tikkakoskella asuva kolmen lapsen isä Eero Lappi myöntää olevansa yksi heistä, vitsihuumoria kotioloissa harrastavista isistä.
– Iskävitsin käsite ei minulle oikein avaudu, vaan puhuisin ennemmin perinteisesti puujalkavitseistä. Mutta tunnustan kyllä avoimesti kertovani juuri iskävitsin tyylisiä kaskuja, Lappi tunnustaa.
Osa iskävitsien ideaa on se, että ne saattavat olla vastaanottajasta ja tämän iästä riippuen joko oikeasti naurattavia tai sitten äärimmäisen noloja. Varsinkin jos kuulijakuntaan sattuu kuulumaan joku teini-ikäisen lapsen kavereista, isin vitsailu voi hävettää nuorta.
Lappi myöntää, että vitsien vastaanottoon vaikuttaa hänenkin kotonaan lasten ikä.
– Omalla kohdallani kuulijakunta jakautuu lasten osalta viiden ja kahdentoista ikävuoden välille. Pienimmäistä sutkauttelut naurattavat useimmiten oikeastikin, mutta 12-vuotias alkaa jo aika lailla kiemurrella, Lappi huomioi.
Vaajakoskelaiselle Mikko Lundellille iskävitsien maailma on myös tuttua kotoa, mutta sen lisäksi huumoria on väännettävä vielä työnkin puolesta. Sanomalehti Keskisuomalainen maksaa näet toimittaja Lundellille palkkaa pieneltä osin siitäkin, että hän toimittaa lehdessä ilmestyvää, iskävitsien kriteerit täyttävää vitsipalstaa.
– Vitsipalsta ilmestyy meillä lehdessä säännöllisen epäsäännöllisesti. Heitämme ehdotuksia Whatsapp-tilille yhdessä nyt jo eläkkeellä olevan kollegani Seppo Pänkäläisen kanssa. Sieltä sitten valitaan ne mojovimmat, Lundell taustoittaa.
Vitsien kertomisen kulttuurin neljän lapsen isä Lundell kertoo perineensä lapsuudenkotoaan.
– Oma isäni ja myös kaverit ovat tykänneet aina heitellä ilmoille mahdollisimman kuivia juttuja. Niitä kuuli kotona jo saunanlauteilla lapsena ja myös pihalla kaveriporukoissa.
Lapseni saavat nauttia vitseistäni lähestulkoon joka päivä. –Eero Lappi
Lundellin mukaan joillakin ihmisillä on ikään kuin sisäsyntyinen tapa ja tarve iskävitsien tyyppiseen, mehustelevaan lyhyiden juttujen kertomiseen.
– Usein se syntyy taipumuksesta käännellä ja väännellä sanoja ja pitää vähän hauskaa tämän meidän rakkaan suomen kielemme kanssa.
Savolaisjuurisen Lapin lapsuudenkotona ei niinkään harrastettu varsinaisia vitsejä, vaan ennemmin tarinankerrontaa pilke silmäkulmassa.
– Jutunkerronnan perinne kumpuaa minun kohdallani juuri isän puolen savolaisilta. Niissä tarinoissa oli koko ajan kuiva huumori läsnä.
Omassa perheessä vitsinkerronta on sittemmin ollut hyvinkin säännöllistä toimintaa.
– Lapseni saavat nauttia vitseistäni lähestulkoon joka päivä, mikäli vain olen yhtään vireessä. Joskus ei vaan itse mahda sille mitään, että suusta pääsee iskävitsi.
– Olen onnistunut myös jo jonkin verran periyttämään taipumusta. Vaimo sanoo joskus, kun lapsi sutkauttaa, että oletpa sinä nyt kyllä isäsi poika tai tyttö, Lappi virnistää.
Millainen sitten on tyypillinen iskävitsi?
Käyttäjäkokemukset luonnollisesti eroavat yksilöiden ja perheiden mieltymysten perusteella. Huumorin kokemusasiantuntijoina Lappi ja Lundell erittelevät iskävitsin DNA:sta kuitenkin erityisesti kaksi seikkaa, tilannetajun ja maun.
Yleensä iskävitsit ovat hyvää tarkoittavia. –Eero Lappi
– Iskävitsi on minusta tyypillisimmillään hetken väläytys, juuri oikeassa kohdassa, paikassa ja ajankohdassa. Niiden kertomiseen tarvitaan siis tilanteen tajua, Mikko Lundell havainnoi.
– Joillakin, parhailla vitsinvääntäjillä, on varastossaan niin laaja ja hyvä vitsien repertuaari, että he onnistuvat ammentamaan sieltä lähes jokaiseen tilanteeseen sopivaa.
Lisäksi makuja on monenlaisia. Eero Lapin mielestä iskävitsit ovatkin tasapainoilua hyvän ja huonon maun rajalla. Tänä päivänä on lisäksi aiheita, joista vitsailua katsotaan vähemmän sopivaksi kuin vaikkapa vielä 20 vuotta sitten.
– Yleensä iskävitsit ovat hyvää tarkoittavia, mutta se ei suinkaan tarkoita, että ne olisivat millään lailla laadulla pilattuja, Lappi sanoo.
– Vitsien tasoon vaikuttaa myös oma olotila. Parhaimmat niistä pääsevät, kun on itse hyvällä tuulella. Iskävitseillä pehmennetään ja kevennetään perhearkea, joka muuten voisi olla liiankin raskasta.
Miksi sitten juuri isien arvellaan olevan perheiden tarinaniskijöitä ja vitsiniekkoja? Yhtä hyvää huumoria kun löytyy myös äideiltä ja lapsilta.
Lundell ja Lappi pohtivat historian perhemallien vaikuttaneen asiaan.
– On mahdollista, että naisilla oli ennen niin paljon kotitöitä, ettei ollut aikaa keksiä juttuja ja heitellä niitä kotisohvilta ilmoille, miettii Lundell.
– Ja roolimalli on ollut perinteisesti myös se, että äidin tehtävänä on ollut hieman paheksua vitsien kertojaa. Tämän kaltaisista seikoista varmaan kummunnee käsite iskävitsit, huomauttaa Lappi.
vitsinkerronnalla on myös demokraattinen ulottuvuutensa. –Mikko Lundell
Digiaikana erilaiset meemit ja humoristiset videot saattavat vähentää ja kaventaa liikkumatilaa perinteiseltä vitsailulta, joihin myös iskävitsit yleisesti luokitellaan.
Mikko Lundell ei kuitenkaan näe perinteisen vitsihuumorin olevan vielä tulossa tiensä päähän.
– Niiden sosiaalinen tarve säilyy varmasti aina, sillä esimerkiksi iskävitseiksi miellettyjä juttujakin on niin kaiken sorttisia. Sanaleikit, sananmuunnokset, lyhyet vitsit, englannista tehdyt väännökset ja pidemmätkin tarinamuotoiset sutkautukset, ne kaikki pitävät varmasti aina vitsailuperinnettä elossa.
– Lisäksi vitsinkerronnalla on myös demokraattinen ulottuvuutensa. Vitsejä poliitikoista ja muista johtajista kertovat ovat vallan vahtikoiria siinä missä mediakin, Lundell muistuttaa.
Eero Lappi otaksuu niin ikään, että iskävitsien tyyppiset heitot säilyvät pitkään.
– Oletan, että iskävitseissä isät tuovat esille omaa sisäistä maailmaansa, joka säilynee melko samanlaisena aikojen vaihtuessa ja tapojen muuttuessa.
Ainakaan omalta kohdaltaan Lappi ei näe, että vitsailun lähde olisi kuivumassa.
– Joku siellä sisällä yhtäkkiä vain kihelmöi, että nyt on sopiva hetki heittää punchline, iskävitsin tapainen hersyttelevä juttu.
Tyypillistä iskävitsihuumoria
Miksi poliisit eivät käy vessassa?
Ne osaavat pidättää.
Miksi Neumann meni keksihyllylle?
Sille tuli levoton Tuc-himo.
Presidentit kiistelivät siitä, mikä on paras tapa pyyhkiä pylly kakillakäynnin jälkeen.
Niinistö valitsi paperin, Joe Bideen.
Usein aamuisin kysyn lapsiltani:
Otatko puuroa vai oletko puurotta?
Mikseivät linnut pelaa padelia rahasta?
Ne pelaavat ennemmin sulista.
Mitkä olivat ensimmäiset juustot paratiisissa?
Adam ja Edam!
Mikä automalli on suosituin pizzataksi?
Audi Quattro stagioni
Miten koirakouluun haetaan?
Yhteishaussa
Mitä kaksi pyllyä tekee pusikossa?
Vakoilevat
Kuka on ämpäreiden universumin hallitsija?
Vatikaani
Isänpäivää vietetään 10. marraskuuta.Jaa artikkeli: