Kotiin jäävän isän arki on vakaan päivärutiinin pyörittämistä ja lapsen kasvun seuraamista aitiopaikalta. Nooa-poikaansa kotona hoitava Antti Hokkanen on oppinut uutta myös itsestään.
Reilu vuosi sitten elokuussa Antti Hokkanen, 34, löi rakennusmiehen hanskat naulaan ja aloitti kokopäivätyön tuolloin viisikuukautisen Nooan koti-isänä.
– Halusin näyttää, että jos halua on, myös miehet pystyvät olemaan kotona lapsen kanssa. Rakennusala on aika miesvaltaista, enkä tunne sieltä ketään muuta joka olisi jäänyt kotiin vanhempainvapaalle. Ajattelin, että voisin olla tavallaan esimerkki sillä alalla.
Valinnassa painoi myös se, että Nooa on Hokkasen ensimmäinen lapsi.
– Ja oma lapsi ylipäänsä! Tiesin jo etukäteen, ettei tätä yhteistä aikaa korvaa mikään. Ja että tästä jää varmasti sellaisia muistoja, jotka säilyvät koko loppuelämän.
Samalla kotiin jääminen alle puolivuotiaan kanssa jännitti.
– Tietysti mietin, että mitä tästä oikein tulee, kun jään vauvan kanssa kahdestaan ilman mitään aiempaa kokemusta. Koskaan en ole näin pienestä ollut vastuussa. Varmaan monella vanhemmalla on sama tilanne, kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Ei tiedä mitä odottaa.
Huolet hälvenivät kuitenkin nopeasti.
– Huomasin, että ihan normaali ihminen Nooa on siinä missä muutkin, kooltaan ja iältään vain pienempi. Hyvä sanoa näin jälkikäteen, että ihan turhaan pelotti ja jännitti. Mutta ehkä se kuuluu siihen prosessiin.
Myös itsestä on kuluneen vuoden aikana tullut opittua yhtä ja toista.
Lapsen kasvun ja kehittymisen päivittäinen seuraaminen on Hokkaselle iso juttu. Nooa on osoittautunut valoisaksi ja sosiaaliseksi pojaksi, joka tulee hyvin juttuun muiden kanssa. Myös itsestä on kuluneen vuoden aikana tullut opittua yhtä ja toista.
– Olen aiemminkin ollut kohtuullisen vastuuntuntoinen, mutta kyllä tämä uudenlainen vastuu pienestä lapsesta on korostanut sitä entisestään. Ja sosiaalista puoltakin on tullut lisää. Mitä vanhemmaksi Nooa on tullut, sitä enemmän olemme käyneet leikkimässä kodin ulkopuolella ja tavanneet muita ihmisiä.
Yksi oiva kontakti on samoihin aikoihin isäksi tullut entinen armeijakaveri, jonka kanssa tavataan ajoittain leikkipuistossa. Tärkeitä ovat myös seurakunnan tapahtumat, kuten taaperokerho ja muskari.
– Tosi hyvä, että on tuollaisia paikkoja, joissa voi käydä lapsen kanssa ja nähdä samalla muita vanhempia. Olen usein porukan ainoa mies, mutta koskaan ei ole tullut sellainen olo, että olisin jotenkin ulkopuolinen. Aina on otettu hyvin vastaan.
Miesten arki kotona on asettunut monelle lapsiperheelle tuttuun, vakaaseen rytmiin.
– Nooa herää 6–7 maissa ja syömme aamupalan. Aamupäivällä leikimme joko kotona tai lähdemme jonnekin, säästäkin riippuen. Lounas on 11 maissa, ja puolilta päivin pistän Nooan päiväunille. Unien jälkeen on välipala ja leikkiaikaa sisällä tai ulkona.
Hokkasen yliopistolla työskentelevä puoliso Hanna Pöyliö kotiutuu 16–17 välillä, ja päivällisen koko perhe syö yhdessä. Ilta on yhteistä aikaa, kunnes Nooa käy yhdeksän aikaan yöunille.
Tietysti parisuhde on erilainen muutenkin, kun on lapsia.
Parisuhteeseen koti-isyys ei Hokkasen mukaan ole vaikuttanut juurikaan.
– Hanna on ollut pelkästään kannustava. Tietysti parisuhde on erilainen muutenkin, kun on lapsia. Jos joskus haluamme käydä kahdestaan elokuvissa tai syömässä, meillä on kohtuullisen hyvä kaveriverkosto tässä lähialueella ja voimme viedä Nooan hoitoon pariksi tunniksi.
Paluu työelämään on näillä näkymin edessä vuoden vaihteessa, mutta viime aikoina Hokkanen on tehnyt keikkatyötä myös urheilutoimittajana. Alkusyksystä jääkiekkoseura JYPistä otettiin yhteyttä, ja kyseltiin tekisikö Hokkanen seuralle tauon jälkeen peliaiheisia juttuja.
– Lapsen kanssa kotona olemisessa ei mielestäni ole mitään erityisen vaikeaa. Mutta nyt kun teen sivutöitä, asioita pitää kyllä järjestellä aika paljon. Työnteko sijoittuu yleensä jonnekin iltakasin ja puolenyön väliin, joten yritän hoitaa päivittäiset kotityöt niin, että saan illalla jutut ripeästi tehtyä. Nykyään vietämmekin laatuaikaa Hannan kanssa myös vierekkäin töitä tehden, Hokkanen virnistää.
– Mutta enemmän nämä ovat sellaisia soveltamiskysymyksiä. Vaikka oma aika on jäänyt vähemmälle, en ole jäänyt sitä kaipaamaan, enkä ole siitä mitenkään katkera. Elämä on nyt sisällöllisesti niin paljon rikkaampaa kuin ennen.
Vanhemmuus on yhteinen juttu
Tutkimustiedon mukaan nykyajan isyyden positiivisia puolia ovat vahvempi sitoutuminen lastenhoitoon ja isän roolin muuttuminen entistä hoivaavammaksi.
– Kyllähän isät nykyään viettävät lasten kanssa enemmän aikaa kuin aiemmin, vahvistaa perhetutkija, KT Petteri Eerola Tampereen yliopistosta.
– Vielä 80-luvulla isän jääminen kotiin pienen lapsen kanssa olisi ollut täysin ennen kuulumatonta. Tänä päivänä se ei hetkauta kovinkaan monia. Asenteet ovat muuttuneet ja isien odotetaankin osallistuvan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Vertailu isien ja äitien välillä paljastaa silti huomattavia eroja vanhempien välillä. Äidit käyttävät lastenhoitoon edelleen reilusti enemmän aikaa kuin isät, ja pitävät myös leijonanosan perhevapaista.
Eerola näkee monia etuja siinä, että isäkin voisi lapsen elämän alussa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin.
– Lapsen kannalta on hienoa, jos hän pystyy jo pikkulapsivaiheessa luomaan läheisen suhteen kumpaankin vanhempaansa. Isälle se on ainutlaatuinen tilaisuus hoivata omaa lasta, ja tarjoaahan se äidillekin mahdollisuuden luoda omaa uraa.
– Pikkulapsivaiheessa muodostuu myös usein vahvoja kotiin ja vanhemmuuteen liittyviä käytäntöjä. Jos äiti on kotona lapsen kanssa 1–2 vuotta ja isä kolme viikkoa, kyllä se näkyy myös perhevapaajaksojen jälkeen.
Yksi koti-isyyttä tukeva tekijä voisi olla tukijärjestelmän kehittäminen niin, että miehille varattaisiin lisää palkkaan sidottua perhevapaata. Myös positiivisia roolimalleja kaivataan edelleen.
– Yhteiskunta voisi tukea isyyttä lisäksi kehittämällä neuvolapalveluita äitiysneuvolasta koko perheeseen keskittyvän perheneuvolan suuntaan. Samalla tulisi sellainen signaali, että vanhemmuus on yhteinen juttu ja lapsen hoito molempien vanhempien tehtävä.
Jaa artikkeli: