Kyllä on niin, että televisioon tarvitaan matkailuohjelma myös introvertille ja riskejä skannaaville suomalaiselle
Ville Haapasalo Altailla. Haapasalo Jäämerellä. Haapasalo goes Amerikka. Miksi televisio on kiinnostunut Haapasalon ulkomaanmatkailusta, vaikka mies on mahdollisimman epäsuomalainen turisti? Ei tavan suomalainen maistele eksoottisia ruokia (juomia kyllä), ei treenaa kurkkulaulua shamaanin kanssa eikä lähde ohjaamaan outoa kulkupeliä kukkuloilla, joissa tien kaltevuus on 35 astetta.
Kyllä on niin, että televisioon tarvitaan matkailuohjelma myös introvertille suomalaiselle, joka skannaa riskitekijät puoli vuotta ennen matkaa ja huolehtii, että käsidesi ja laastarit eivät matkan aikana lopu.
Ohjelmassa näytetään, kuinka hän ompelee housunvyötäröön pieniä kangaspusseja kännykkää ja rahoja varten, sekä esitellään, miten kengänpohjallisen alle pystyy piilottamaan kymmenen euroa siltä varalta, että aseistautunut taskuvaras vaatii tyhjentämään taskut, reput ja ne vyötärölle ommellut kangaspussit.
Siilipuolustuksessa pankkiautomaatilla
Ohjelman huippuhetkiä on rahan nosto pankkiautomaatilta, sillä turisti värvää perheensä häliseväksi ihmismuuriksi ympärilleen, jotta kukaan ei näe pin-koodia. Kielivaikeuksien takia nosto kestää puoli tuntia, mille jonottavat paikalliset eivät aplodeeraa.
Seuraavaksi pitää ostaa viiden päivän metrolippu. Turisti yrittää näyttää siltä, että ei ole ostamassa lippua, mutta seuraa sivusilmällä, miten paikalliset sen tekevät. Neuvoja ei voi kysyä, koska siinä altistuu ihmiskontakteille. Koska lipun osto ei onnistu, turisti kävelee loman aikana huomattavan paljon.
Matkamuistokaupassa perhe sihisee, kuka käsketään kysymään sandaalien hintaa. ”Mitä se sano?” ”Et osta kalliita kenkiä.” ”No no vii aa zast luuking. From Finland. Suomesta. Sibelius. Räikkönen.”
Muistinko sanoa, että olisin hyvä päähenkilö tuossa ohjelmassa.
Jaa artikkeli: