Ilmastokriisi vaarantaa koulunkäynnin

Cheptoyo Lokwiadot, 21, lost her husband in a violent attack by cattle rustlers. She now makes a very minimum living by collecting and selling grass, used as building material for roofs. One trip to collect grass can take up to 6 hours. Cheptoyo usually collects as much as she can carry in the exhausting heat. Normally, she earns as little as 10 Kenyan shillings (less than 10 cents) per day.

Pitkittynyt kuivuus luo turvattomuutta Keniassa.

Repun tapaan juuttinarulla selkään sidottu heinäkasa näyttää kaukaa katsottuna harmailta siiviltä. Cheptoyo Lokwiadot, 21, laskee painavan kuorman maahan ja hieroo karkeiden heinien pistelemää olkaansa.

– Jos en käy keräämässä heinää, lapseni eivät saa syötävää, hän sanoo.

Rakennusmateriaalina Luoteis-Keniassa edelleen käytettävän heinän ja polttopuun kerääminen on raskasta työtä. Lokwiadotilla kuluu matkojen kävelyyn paahtavassa kuumuudessa jopa kuusi tuntia. Päiväpalkka jää 10 Kenian shillinkiin, alle 0,1 euroon.

– Elämämme on tällaista koska en ole käynyt koulua. Emme kasvaessamme tienneet muuta toimeentuloa kuin karjankasvatuksen, Lokwiadot sanoo.
Me-sanalla hän viittaa itsensä lisäksi edesmenneeseen puolisoonsa. Nuori Lokwiadot on leski. Puoliso tapettiin, kun hän oli vahtimassa pariskunnan karjaa Kerio-joen rannalla.

Naudat ja kamelit ovat paimentolaisten arvokkainta omaisuutta. Eläinten laidunmaat ovat kuitenkin katoamassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Kuivuus ajaa naapureita toistensa maille, mikä synnyttää konflikteja. Ryöstely saattaa johtaa hyvinkin raakaan väkivaltaan. Köyhyys ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Puolison ja 15 naudan menettäminen sysäsi Lokwiadotin köyhyyteen yhdessä päivässä. Tragediasta on kulunut reilu vuosi. Kahdeksan kuukauden ikäinen Nangàt-poika ei ole koskaan tavannut isäänsä. 3-vuotias Kalalwa käsittelee varmoin ottein isoisän perheelle lahjoittamia vuohia, mutta tyttö on todennäköisesti liian pieni muistamaan isää.

Koulutus on tärkeää, eikä koulua käyneiden tarvitse kuolla huolehtiessaan karjasta.

Väkivalta ulottuu myös lapsiin ja nuoriin, kun kostonkierteestä kiihtyvä turvattomuus saa perheet vetämään lapsensa pois koulusta. Osa jatkaa kouluaan toisella alueella, köyhimpien perheiden lapset eivät ehkä palaa kouluun.

Cheptoyo Lokwiadot, 21, asuu pienessä mökissä kahden lapsensa kanssa (Kalalwa, 3, ja Nangàt, 8 kk).
Cheptoyo Lokwiadot haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuden turvatumpaan elämään. ”Koulutus on tärkeää”, hän sanoo. Lokwiadotin seurassa 3-vuotias Kalalwa.

Paimentolaisperheet laittavat lapsensa ennemmin paimentamaan eläimiä kodin lähelle kuin koulutielle. Lukutaidottomuus ja kouluttautumattomuus vievät mahdollisuudet valita muunlaisen tien.

Köyhyyden vuoksi tytöt naitetaan Kerion laaksossa hyvinkin nuorina. Lapsuudenperheen puolisolta saamat myötäjäiset turvaavat elämää edes hetken.

Lokwiadot haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuden erilaiseen elämään.

– Haluan, että lapseni menevät kouluun. Koulutus on tärkeää, eikä koulua käyneiden tarvitse kuolla huolehtiessaan karjasta, hän sanoo.

Jaa artikkeli: