Ahkerasti rukoilevien määrä on kasvanut. Joka neljäs suomalainen ristii kätensä päivittäin, kun vielä neljä vuotta sitten joka päivä rukoili 21 prosenttia suomalaisista.
55 prosenttia suomalaisista rukoilee vähintään kerran vuoden aikana. Lukema on pysynyt samana verrattuna neljän vuoden takaiseen tutkimukseen.
Suomessa aktiivisimpia rukoilijoita ovat muiden uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet, vahvasti kristilliseen oppiin sitoutuneet ja aktiivisesti jumalanpalveluksiin osallistujat. Lapsena uskonnollisen kasvatuksen saaneet rukoilevat muita ahkerammin myös aikuisena.
Tiedot ilmenevät tällä viikolla julkaistusta Kirkon tiedotuskeskuksen Osallistuva luterilaisuus -tutkimuksesta.
Kävelykatu kertoo totuuden
Kävelykatu kertoo totuuden. Henki & elämän suppea pikagallup vahvistaa sattumalta Kirkon tutkimuskeskuksen tuloksen. Kahdeksasta jututetusta neljä ei rukoile lainkaan ja kaksi erittäin harvoin. Rukoilevia ihmisiä löytyi pari.
Elina Pihlaja rukoilee muutaman kerran vuodessa.
– Kiitän. Jos on huolia, niin toivon apua.
Pihlaja rukoilee itsekseen omin sanoin, mutta lausuu lasten kanssa tutun iltarukouksen.
Jos on huolia, niin toivon apua.
Pekka Kämäri ei puolestaan rukoile juuri lainkaan.
– Jos oikein tiukka paikka tulee, niin silloin voi olla. Ei muuten.
Pasi Kolu on samoilla linjoilla. Lapsena hänellä oli kuitenkin iltarukous.
– Ei tule rukoiltua. En kuulu edes kirkkoon.
Martti Paavilainen rukoilee harvakseltaan viran puolesta opettajana.
– Henkilökohtaisessa elämässä ei ole tarvetta.
Paula Suhonen on rukoillut joka ilta lapsesta saakka. Hänen rukouksensa on kiittämistä.
– Ensin on se Levolle laske Luojani. Sitten muistan kaikki läheiset ja kuolleet. Joskus nukahdan siihen.
Arkipäivästä rupattelua yläkertaan
Yhteydenpito Jumalaan voi olla arkipäiväsistä rupattelua.
– Rukous on vuorovaikutusta, dialogia, elämän jakamista Jumalan kanssa, Keskustan alueseurakunnan pappi Ville Tikkanen sanoo.
Heli Ahonen toimii pappina Palokan aluseurakunnassa. Hänelle rukous on välillä puhumista ja toisinaan nopeaa huikkaamista ja kiittämistä.
– Että olethan kuulolla ja matkassa mukana, koska nyt on edessä tiukka paikka.
Vs. kappalainen Päivi Kärkkäinen löytää rukoukselle vertauskohdan nykypäivän teknologiasta.
– Rukous on niinkuin snapchat ylös Jumalalle.
Moni rukoilee, kun elämässä tulee vastamäkiä itselle tai läheiselle.
– Ihminen rukoilee, kun Jumala rukoiluttaa, Vaajakosken alueseurakunnan kappalainen Hannu Huttunen sanoo.
Tikkanen ajattelee, että rukous on uskon ilmausta. Se hoitaa ja vahvistaa rukoilijaa.
Ahosella rukous pitää uskoa yllä. Samalla se antaa rohkeutta ja luottamusta siihen, että hyvä Jumala on elämässä johdattamassa ja pitämässä huolta.
– Rukoilemalla myös osoitan Jumalalle, että hän on minulle tärkeä. Erityisesti vaikeiden asioiden kertominen rukouksessa voi myös selkiyttää omia ajatuksia niin kuin vaikeista asioista puhuminen ylipäänsä.
Huttunen neuvoo luottamaan Luojan läsnäoloon.
– Jumala kyllä tietää, mitä tarvitsemme ja missä tilanteessa olemme.
Tikkanen vinkkaa, että rukoilla voi milloin ja missä vain. Rukousta voi olla pieni huokauskin.
Ahosella erityyppisille rukouksille on omat aikansa ja paikkansa.
– Välillä pysähdytään hiljentymään kunnolla, välillä viestitellään kiireen keskeltä.
– Aika usein tuntuu, että tarvitsee heittää snapchatteja Jumalalle. Rukoilla voi ilossa, surussa, myrskyssä ja tyynessä, Kärkkäinen sanailee.
Raamatun lukeminen on lisääntynyt
Kun päivittäinen rukoileminen on lisääntynyt, niin suomalaiset ovat samaan aikaan myös aiempaa innokkaampia Raamatun lukijoita.
Neljätoista prosenttia suomalaisista lukee Raamattua kerran kuukaudessa. Neljä vuotta aikaisemmin Raamatun lukijoiksi tunnustautui yhdeksän prosenttia suomalaisista. Ylipäätään Raamatun lukeminen on lisääntynyt hieman.
Raamattua lukevat keskimääräistä ahkerammin aktiivisesti hyvätekeväisyyteen osallistuvat, vähän ansaitsevat, vähän koulutetut ja työttömät.
Suomessa myös meditaation ja joogan suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomalaisista kerran kuukaudessa meditoivia on kaksitoista prosenttia ja joogaavia yhdeksän prosenttia.
Kauppakadulla rukoilusta kysyttäessä Minna Koponen sanoo, että henkiset asiat ovat tärkeitä hänelle jossakin määrin. Meditointiin kuluu aikaa puolisen tuntia päivässä.
– Meditaatio on muodostunut minulle elämäntavaksi, joka kuuluu arkeen.
Meditaatio on yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Perinteistä miehen ja naisen avioliittoa kannattavat meditoivat vain harvoin.
Joogasta kiinnostuneita ovat suurten kaupunkien naiset. Harrastajia löytyy uskonnollisista ja ei-uskonnollisista ihmisistä. Tutkijat kytevät joogan suosion hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteluun.
Jaa artikkeli: