Hiljaisuus ja meditaatio, kirkon aarteita

Alun alkaen kristinusko ei ollut riihikuiva, silkkaan järkeen vetoava toimistouskonto. Pikemminkin päinvastoin. Mika K.T. Pajunen, hiljaisuuden viljelyyn erikoistunut pastori, näkee hengellisten harjoitusten kuuluvan olennaisena osana kirkon upeaan aarteistoon.

– Hengellisyyden harjoittamisessa kristillinen perinne on tavattoman runsasta. Voi olla yllätys, että sieltä löytyy sama erämaan ja hiljaisuuden kaipuu, joka tänä päivänä yhdistetään yleensä idän uskontoihin.

Pajunen nostaa esimerkin ortodoksisuudesta.

– Idän kirkon rukousperinne ristinmerkkeineen ja kumarruksineen on kehollista. Rukous voi rytmittyä hengityksen tahtiin. Sellaisen ajatellaan helposti kuuluvan vaikkapa joogaan tai mindfulnessiin.

Paitsi pastori, Mika K.T. Pajunen on yrittäjä, joka konsultoi työkseen seurakuntia kirkkotilojen uudistuksissa ja remonteissa.

Jo muutama vuosikymmen sitten, opiskeluaikana, hän kiinnostui hengellisistä harjoituksista. Kiinnostus virisi anglikaanien päivän rukoushetkistä Helsingissä ja Lontoossa.

– Löysin lännen luostariperinteestä periytyvän hetkipalveluksen. Se tarkoittaa hiljentymistä joka aamu, rukoilemista ja mietiskelyä, Raamatun tekstien äärelle pysähtymistä.

Missioni on ollut koko ajan tuoda liturgisia hengellisyyden harjoittamisen tapoja nykypäivään.

Sittemmin Pajunen väitteli teologian tohtoriksi luterilaisten ja anglikaanien suhteista. Hänestä tuli myös ensimmäinen luterilaisen piispan anglikaanisen kirkon palvelukseen vihkimä pappi.

– Palvelin ensin anglikaanien apupappina Suomessa, jonka jälkeen toimin muun muassa maahanmuuttajatyössä ja Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnanjohtajana. Missioni on ollut koko ajan tuoda liturgisia hengellisyyden harjoittamisen tapoja nykypäivään.

Säännölliset rukoushetket rytmittävät Pajusen omaakin elämää. Niiden avulla voi päästä hetkeksi ulos länsimaisen ihmisen kiireestä, teknologian ja digiajan muokattujen todellisuuksien syövereistä.

– Parhaimmillaan säännölliset rukoushetket voivat oikeastaan rytmittää päivän ja koko muunkin kalenterin kulkua, kaikkea arkista elämistä ja olemista.

Kristillinen meditaatio ja hiljentyminen ei ylenkatso Jumalan sanaa.

Kristillisyydessä ihmisen ei tarvitse etsiä vastausta jumaluuden olemassaolosta omasta itsestään. Pajusen mukaan hiljentymisen ja rukoilemisen taustalla on näkemys, jonka mukaan Jumala on läsnä ja vaikuttaa kaikessa luomassaan.

– Kristillinen meditaatio ja hiljentyminen ei ylenkatso Jumalan sanaa, Raamattua. Se pyrkii rauhoittumaan ja mietiskelemään rauhassa siinä lausuttua, kiirehtimättä ja älylliseen ajatteluun liiaksi keskittymättä.

Pajunen lukee esimerkkinä ääneen Psalmin 19. Sen alkuosassa ”taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Ja kuitenkin se kaikuu kaikkialla”.

– Minulle tämä psalmi kertoo Jumalan läsnäolosta jo luomisen kautta hänen Sanassaan, Jeesuksessa, joka vaikuttaa kaikkialla ja edeltää meidän inhimillisiä sanojamme.

Pajusen oma kiinnostus hiljaisuuden viljelyyn kumpuaa anglikaanikirkon perinteeseen tutustumisen lisäksi omista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista.

– Tutustuin lapsena ystävän perheen kautta karismaattisuuteen ja yhteiskristillisyyteen, jossa rukoiltiin vapaasti ja sanoitettiin siten omaa kokemusta.

– Aikuistuessa aloin pohtia yhä enemmän sitä, että usein vapaassa rukouksessa tunnutaan puhuvan enemmän paikalla olevalle yleisölle kuin Jumalalle. Siis opetetaan muita ihmisiä, ilman että rukous varsinaisesti suuntautuisi kohti Jumalaa ja Hänen todellisuuttaan.

Luterilaisuus kadotti jossain vaiheessa kiinteän yhteyden kirkon vanhaan aarteistoon hiljentymisessä ja meditaatiossa, harmittelee Pajunen.

– Martti Luther oli munkki, joka halusi ulos luostarista, koska koki siellä vaadittavan hirveätä hengellistä suorittamista.

– Mutta Luther kyllä osasi arvostaa ja painottaa kotia Jumalan kohtaamisen paikkana. Jumalanpalveluksessa se puolestaan jäi hyvin vähälle, kun kirkosta tuli hänen jälkeensä maallisen vallan likeinen kumppani, kruunun virkamiesmäinen valtionkirkko.

Toisaalta perinteinen suomalaisuus ei aina edes osannut arvostaa hiljaisuutta.

– Luostareiden perinnön kadotessa suomalaiset löysivät hiljaisuuden luonnon keskeltä. Entisaikojen maalaiselämässä ei ollut edes tarvetta sellaiselle hiljentymiselle, mitä nykyajan urbaani ihminen kaipaa elämäänsä.

Kristillisessä hiljaisuuden liikkeessä yhdistyvät vetäytyminen ulkoiseen hiljaisuuteen, sisäisen hiljentymisen ohessa. Pajunen viittaa Raamattuun, jossa Jeesus vetäytyy usein erämaahan tai hiljaisuuteen ennen jotakin tärkeää vaihetta tai tapahtumaa.

– On huomattavaa, että erämaa on oikeastaan aina mukana kuvioissa ennen kuin Jeesus ryhtyy toimimaan ihmisten keskellä jollain tavalla isommin ja näyttävästi.

Sastamalassa asuva Pajunen vierailee 16. syyskuuta Jyväskylässä. Hän on ideoinut yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa Keltinmäen kirkossa järjestettävän Erämaan messun. Messu johdattaa hänen mukaansa Raamatun Jumalan läsnäolon paikoille. Temppeliin, synagogaan, kotiin ja erämaahan.

– Kaikissa näissä voidaan hiljentyä, mutta aivan erityisesti erämaassa. Temppelissä taas painottuu suuri mysteeri ja minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä ehtoollinen. Se on salaisuus, jota ei voi oikein inhimillisesti selittää, vain hiljentyä sen edessä.

– Synagoga taas korostaa Jumalan Sanan opettamista ja koti Jumalan kohtaamista inhimillisissä suhteissa.

Pajunen sanoo, että Keltinmäen tilaisuus pyrkii olemaan luonteeltaan meditatiivinen.

– Välillä luetaan Jumalan sanaa, välillä hengitetään hiljaisuutta. Tarkoituksena on, että ylimääräiset sanat ja höpötys tippuvat pois.

Niin ikään Pajunen toivoo osallistujien kokevan, että ehtoollisen keskiössä ovat Kristuksen ruumis ja veri, eikä vaikkapa kirkkokäsikirja visuaalisena elementtinä.

– Toivon osallistujien saavan myös kiinni siitä, keitä he Jumalan edessä oikein ovat.

Hiljaisuuden viikko 16.–20.9.

• Erämaan messu ma 16.9. klo 18 Keltinmäen kirkossa. Mika K. T. Pajunen johdattaa kirkkoväen Raamatun hiljaisuuden paikoille.
• Kampuspyhiinvaellus Taulumäen ja Tuomiojärven maisemissa ti 17.9. pastori Johanna Tikkasen opastamana. Vaellus alkaa Taulumäen kirkon etuovelta klo 16 ja päättyy kirkolle. Mukaan tarvitaan älypuhelin ja kuulokkeet. Reittiä seurataan ja pysähtymispaikat kuunnellaan/luetaan puhelimella Seppo-sovelluksen avulla. Sovellukseen tutustutaan ennen matkaan lähtöä.
• Hiljaisuuden jooga ke 18.9. klo 18 Kuokkalan kirkossa, Minna Rantalainen.
• Naisten hiljaisuuden saunailta to 19.9. klo 17 Vesalan leirikeskuksessa. Ilm. jyvaskylanseurakunta.fi/tapahtumat.

Huom! Painetussa jutussa Henki ja elämä -lehdessä listattiin mukaan virheellisesti myös Tourujoen pyhiinvaellus. Tourujoen luontopolku on kuitenkin tällä hetkellä kunnostuksen vuoksi suljettuna.

Jaa artikkeli: