”Nyt ei tarvitse huolehtia, milloin vastaan jollekin Snäpissä. Pystyn keskittymään paremmin muihin asioihin”, sanoo jyväskyläläinen Milja Lillvist.
Milja Lillvist, 18, jätti sosiaalisen median, koska halusi käyttää aikaa hyödyllisiin juttuihin.
– Some ei vain tuntunut mun jutulta. Halusin sen tilalle elämänlaatua ja aikaa keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin, kuten kouluun ja urheiluun, kertoo Milja Lillvist päätöksestään jättää kuvaviestipalvelu Snapchat. Hän on miettinyt paljon omaa somen käyttöään.
Jyväskyläläinen Lillvist ehti käyttää lasten ja nuorten suosimaa Snapchatia kolmen vuoden ajan. Hän ei kokenut pääsevänsä kunnolla mukaan snäppäilykulttuuriin tai hyötyvänsä palvelusta. Niinpä hän poisti Snapchat-tilinsä ja sovelluksen puhelimestaan muutama kuukausi sitten.
– Nyt ei tarvitse huolehtia, milloin vastaan jollekin Snäpissä. Pystyn keskittymään paremmin muihin asioihin.
Somen ulkopuolelle astuminen kiinnostaa monia muitakin, ja monet somen käytöstä luopuneista ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa, käy ilmi Jyväskylän yliopistossa käynnissä olevan Mediakieltäytyjät-tutkimushankkeen alustavista tuloksista.
Apulaisprofessori Karoliina Talvitie-Lamberg kertoo, että tutkimukseen ei ollut vaikea saada osallistujia nuorten aikuisten ryhmästä.
– Monet tutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista ovat aiemmin olleet aktiivisia somessa. Sen jättäminen on heille tietoinen ratkaisu, jota he eivät kadu. He kokevat elämänsä hyväksi ilman somea.
Alustavat tulokset kertovat myös, että sosiaalisen median ulkopuolella jättäytyneet ovat kriittisesti ajattelevia oman tiensä kulkijoita. He käyttävät aikaansa itselleen tärkeisiin asioihin ja ovat tyytyväisiä, ettei aikaa kulu hukkaan. Aineiston mukaan somen ulkopuolelle jättäytyneet eivät halua altistua mielipidevaikuttamiselle eivätkä kuormittua somen keskusteluista. He eivät myöskään halua jättää datajälkiä eivätkä ruokkia somejättejä. Ulkopuolelle jättäytyminen on tapa näyttää, että somen keskustelukulttuurissa on jotain vialla.
Mutta jäävätkö he jonkin tärkeän ulkopuolelle?
– Ehkä joitakin kutsuja ja tapahtumia menee heiltä ohi, mutta aineistomme mukaan he eivät koe jäävänsä minkään tärkeän ulkopuolelle. He kertovat myös ystäviensä vinkkaavan tärkeistä tapahtumista, mikä kertoo siitä, että heidän sosiaaliset verkostonsa ovat varsin hyvät, Talvitie-Lamberg selvittää.
Kun Lillvist käytti Snapchatia, hän saattoi huomaamattaan viettää videoiden ja kuvien parissa tuntikausia.
Tätä ratkaisua olen usein joutunut perustelemaan hämmästeleville kavereilleni.
– Tunsin, että aikani kului hukkaan. Halusin käyttää sen ajan hyödyllisemmin. Harrastan ringetteä ja meidän joukkueellamme on talvikaudella treenejä monta kertaa viikossa. Lukiossa työkuorma on myös iso.
Lillvistin ikäisten parissa erittäin suosittu somemedia on Instagram, jossa jaetaan kuvia, lyhyitä videoita ja tekstiä. Milja ei ole koskaan käyttänyt Instagramia, vaikka kaverit ovat kannustaneet lataamaan sovelluksen.
– Tätä ratkaisua olen usein joutunut perustelemaan hämmästeleville kavereilleni. Mutta en vain näe, että Instassa mukana olo olisi hyödyllistä. Yksi kaverini sanoi kerran, että en missaa sieltä mitään, ja tämä kommentti merkitsi minulle paljon.
Lillvist luottaa siihen, että kaverit vinkkaavat hänelle, jos somessa puhutaan jostain tärkeästä.
– Esimerkiksi kun kaverini tekivät Insta-postauksen vanhojen tanssien jatkoista, he laittoivat nimeni mukaan tekstiin, kun mua ei voi merkitä (tägätä) kuviin.
Ihan kokonaan Milja Lillvist ei ole jättänyt somea, sillä hän katselee Youtuben videoita. Niiden sisältö on hänen mukaansa monipuolisempaa kuin elämän huippukohtiin keskittyvät kuvat ja videot Instagramissa.
– Youtuben videot ovat usein viihdyttäviä ja addiktoiviakin. Seuraan joitakin inspiroivia tubettajapersoonia ja monista videoista saan myös ideoita omien videoiden tekemiseen.
Omia videoitaan Lillvist ei jaa somessa. Hänen tekemäänsä videokoostetta vanhojen tansseista katsottiin yhdessä kavereiden kanssa hänen koneeltaan. Youtubenkin hän uskoo jossain vaiheessa jättävänsä, ja on jo yrittänyt vähentää sen käyttöä ja siirtyä lukemaan enemmän kirjoja.
Nuorena on nykymaailmassa oikeasti vaikeaa olla erilainen kuin muut.
Lillvist käyttää myös pikaviestipalvelu Whatsappia, jota hän ei luokittele somemediaksi. Vastaavan tyyppinen palvelu on Discord, jota hän käyttää yhden kaverin kanssa.
Pian valkolakin päähänsä laittava nuori nainen arvelee olevansa melko vahva persoona, joka ei jätä asioita puolitiehen. Ringetessäkin hän haluaa kehittyä koko ajan. Tärkeintä on toimia niin kuin itse tuntee oikeaksi.
– On helpompaa mennä muiden vanavedessä. Nuorena on nykymaailmassa oikeasti vaikeaa olla erilainen kuin muut. Se vaatii vahvuutta ja sen kestämistä, että jotkut katsovat pitkään ja kyseenalaistavat valintasi.
Kesän suunnitelmissa Lillvistillä on ylioppilasjuhlien jälkeen etsiä töitä ja keskittyä kuntoiluun. Välivuoden jälkeen hän suunnittelee pyrkivänsä opiskelemaan media-alaa.
Suunnan näyttäjiä – vai ulkopuolisia?
Kun Milja Lillvist poistui somesta, kaverit reagoivat asiaan yllättävästi.
– Tuli aika vihaista palautetta. Tekoni vaikutti myös heihin. Kun poistin tilini, heidänkin puhelimistaan poistui osa tallennetuista videoista. Tätä en ollut osannut ennakoida. Mutta kyllä me se kestettiin.
Monet Mediakieltäytyjät-tutkimukseen osallistuneista taas kertovat saaneensa ystäviltään wau-reaktioita päätöksestään. Heidän päätöstään halutaan kunnioittaa ja seurata. Some-kieltäytyjät saattavat olla jopa suunnan näyttäjiä muille. Heidän määränsä voi olla kasvamassa, mikä on tutkimusta johtavan Karoliina Talvitie-Lambergin mukaan tullut esiin useissa tutkimuksissa. Hänestä on hyvä tuoda esiin se, että laaja joukko ihmisiä on somen ulkopuolella ja ilman somea voi elää.
Tutkijan mukaan on tärkeää, että julkista viestintää toteutetaan ja kehitetään myös niiden näkökulmista, jotka eivät somessa ole. Muutoin kaikkien mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja kokea kuuluvansa yhteiskuntaan ei toteudu.
Jos haluaisi vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon politiikassa, pitäisi olla aktiivinen somessa.
Mediakieltäytyjät-tutkimuksessa pyritäänkin selvittämään, mitä tapoja osallistua julkiseen keskusteluun somen ulkopuolelle jättäytyneet käyttävät. Tällaisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi kasvokkaiset tapaamiset, keskustelut, mielipidekirjoitukset perinteisessä mediassa, joillekin myös mielenosoitukset. Myös journalististen medioiden seuraaminen voi olla tapa kokea kuuluvuutta julkiseen keskusteluun.
Aineistosta tulee kuitenkin esiin toive paremmasta somen ulkopuolisesta julkisuuden tilasta. Tutkijan mukaan tämä toive haastaa myös yhteiskunnallisia instituutioita miettimään, miten kasvavan somen ulkopuolelle jättäytyvien joukon voi tavoittaa. Esimerkiksi mediatalot ja toimittajat ovat tässä avainasemassa.
Tietyissä tilanteissa somea ei kuitenkaan voi korvata, mikä on hätkähdyttävä aineistosta nouseva huomio.
– Tutkimukseen osallistuneet katsovat, että jos haluaisi vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon politiikassa, pitäisi olla aktiivinen somessa, Talvitie-Lamberg toteaa.
Mediakieltäytyjät-hankkeessa tutkimuksen kohteena on nuorten aikuisten lisäksi kolme muuta ryhmää: oleskelulupaa odottavat maahanmuuttajat, kokeneet journalistit ja korkeassa asemassa työskentelevät akateemiset yliopistojohtajat.
Jaa artikkeli: