Jenna ja Julia Alakosken kesän riparihaaveissa oli saada uusia kavereita ja uida paljon – ja toiveet kävivät toteen.
– Leirillä oli paljon hauskempaa kuin osasimme odottaa, kaksossisarukset summaavat.
Tytöt jakoivat Vesalan leirikeskuksessa huoneen parin tutun kanssa, mutta viikon varrella koko ripariryhmästä muodostui tiivis porukka.
– Ohjaajat, isoset ja toiset leiriläiset olivat kaikki tosi mukavia. Isosten kanssa oli mukava pelailla korttia ja lautapelejä, ja ohjaajatkin tulivat usein mukaan, Julia muistaa.
Leirin alkuun ryhmä kuuli Jyväskylän seurakunnan turvallisen tilan periaatteet, ja diaesityksen jälkeen aiheesta keskusteltiin. Tyttöjen mielestä lista oli hyvä käydä läpi.
– Kun asiat sanotaan ääneen, ne jäävät jokaiselle mieleen.
Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla.
Jyväskylän seurakunnan turvallisemman tilan periaatteet olivat rippileireillä käytössä ensimmäistä kesää. Ne korostavat toisten fyysisen ja psyykkisen tilan kunnioittamista ja vaativat puuttumaan epäasialliseen käytökseen. Listaus käydään rippileirin alussa yhdessä läpi ja keskustellaan, mitä asiat käytännössä tarkoittavat.
– Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla, nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntija Janne Kippola huomauttaa.
Rippikoulupalautetta kerätään riparilaisilta sekä työntekijöiltä. Turvallisen tilan periaatteiden käytäntöön viennistä kuullaan nyt palautetta erityisen tarkalla korvalla.
Kippola pitää hyvänä, että nuoret tiedostavat oikeutensa ja tunnistavat sopimattoman käytöksen.
– Se on hyvä lähtökohta käsitellä myös oikeuksien mukanaan tuomia vastuita ja velvollisuuksia. Huonompi vaihtoehto olisi ohittaa epäkohdat, koska silloin asioita ei voi parantaa.
Apua haasteisiin etsitään työntekijöiden kouluttamisesta vaikkapa vaikeiden tilanteiden ratkomiseen tai neuroepätyypillisen nuoren kohtaamiseen.
– Pyrimme antamaan työntekijöillemme työkaluja tuoda omaa osaamistaan työhön, koska sitä voi tehdä jokainen omalla tavallaan. Yli-ihminen ei tarvitse olla.
Myös kaikki isoset käyvät läpi oman seurakunnan isoskoulutuksen, ja heidät valitaan tuttujen riparilaisten joukosta.
Jenna ja Julia Alakosken ryhmässä pohdittiin muutenkin asioita yhdessä. Pienemmillä isosten johtamilla kokoonpanoilla järjestettiin päivittäin jumalanpalvelus nimettyine tehtävineen, ja jokainen ryhmä pääsi vuorollaan mukaan valmistelemaan iltapalaa.
Rippikoulun ulkoläksyjen opettelu onnistui molemmilta sujuvasti. Jenni suoritti tehtävät kolmen ensimmäisen päivän aikana, ja Julia sai merkintänsä hieman myöhemmin.
Aamut käynnistyivät, kun isoset koputtelivat herätyksen oveen. Iltaohjelmat sketseineen ja aamu-uinnit jäivät molemmille kohokohtina mieleen. Kaunis sää helli leiriläisiä ja kutsui vilvoittelemaan rannalle.
Ehdottomasti kannattaa mennä!
Kaikkein mukavinta oli yhdessä tekeminen. Leiripäivät kuluivat vauhdilla, eikä koti-ikävää ehtinyt potemaan.
– Päinvastoin kotona tuli ikävä takaisin leirille, tytöt nauravat.
Tunnelmallinen konfirmaatio vietettiin Palokan kirkossa. Riparilahjaksi tuli jonkin verran rahaa, ja molemmat saivat ristiriipuksen kaulaansa. Jennan koru on kultainen ja Julian hopeinen mieltymysten mukaan.
Hyvä kokemus innosti sisarukset mukaan syksyllä alkavaan isoskoulutukseen ja uudelleen leirille taas tulevana kesänä. He suosittelevat rippileiriä muillekin.
– Ehdottomasti kannattaa mennä! Siellä saa uusia kavereita ja loppuiän kestäviä muistoja.
”Rippikoulu on vaativaa työtä”
Jyväskylän seurakunnassa rippikouluun ilmoittautui tänä vuonna hieman yli 1 200 nuorta, 80–90 prosenttia ikäluokasta. Kesän mittaan kokoonnuttiin noin neljällekymmenelle rippileirille.
Janne Kippola kertoo, että leirit sujuivat ilman erityisiä hankaluuksia.
– Keskeyttämisiä tuli joitakin, kuten joka vuosi. Näin voi käydä eri syistä joko nuoren omasta toiveesta tai yhdessä pohtien, Kippola sanoo.
Myös valtakunnallisesti rippikoulut sujuivat pääosin hyvin. Uutiset kertoivat kuitenkin myös huolestuttavista tapahtumista eri seurakunnissa. Välikohtaukset sekä työntekijöiden epäasiallinen käytös nousivat kesällä otsikoihin.
Kippolan mielestä arviointivirheet ovat inhimillisiä, vaikka eivät hyväksyttäviä. Median kiinnostuksen ymmärtää, koska rippikoulu koskettaa suurta osaa ikäluokasta. Lähes 50 000 nuorta osallistuu maassamme rippikouluun vuosittain.
– Rippikoulu on vaativaa työtä – joillekin kirkon työntekijöille jopa liian vaativaa. Ylilyöntien riski kasvaa, kun tehtävissään joutuu venymään äärirajoille. Kaikilta ei välttämättä myöskään löydy intoa leirityöhön, kun omat vahvuudet ovat muualla, Kippola pohtii syitä ongelmien taustalla.
Jaa artikkeli: