Nuorisovalmennusvastaava Rebekka Rekola-Pulkkinen uskoo, että urheiluharrastus antaa lapselle eväitä koko loppuelämään.
Kerro itsestäsi!
Olen Rebekka Rekola-Pulkkinen, valmentaja ja Jyväskylän Kenttäurheilijoiden nuorisovalmennusvastaava. Valmistuin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä 2021, ja vastaan tällä hetkellä JKU:ssa 12–17-vuotiaiden nuorten harrastamiseen liittyvistä asioista. Siinä sivussa valmentelen itse kahta nuorten ryhmää.
Millainen on oma urheilutaustasi?
Aloitin urheiluharrastuksen 5–6-vuotiaana, vanhempien innostamana. Kokeilin kaikkia yleisurheilulajeja, mutta tykästyin jo nuorena heittolajeihin. Omiksi valikoituivat kiekko ja moukari. En ikinä tähdännyt huippuurheilijaksi, vaan tykkäsin urheilemisesta itsessään; siitä tavoitteenasettelusta ja itsensä haastamisesta. Reilut kymmenen vuotta sitten siirryin enemmän ohjaus- ja valmennushommiin, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Millainen on hyvä valmentaja?
Valmentaminen on pitkälti vuorovaikutustyötä. Hyvä valmentaminen lähtee siitä, että osaa olla ja toimia erilaisten ihmisten kanssa. Toinen yhtä tärkeä taito on kyky innostaa, tartuttaa urheilijoihin halua oppia ja kehittyä. Toki valmentajalta vaaditaan monia ominaisuuksia, mutta nämä ovat avainasioita.
Kuinka kannustaa nuori liikunnan pariin?
Perheen oma esimerkki on varmasti lapselle ja nuorelle se tärkein juttu. Se, että lähdetään vaikka yhdessä pyörällä lähipuistoon pelailemaan, luodaan yhteisiä liikuntatapoja ja -traditiota. Uskon, että se kantaa pidemmällekin. Toki myös lapsen ja nuoren toiveita pitäisi kuulla. Vaikka vähän kaivella millaisista asioista hän voisi olla kiinnostunut, ja sitten hieman tyrkätä kokeilemaan.
Onko lahjakkuus urheilussa tarpeen?
Miten sitä määrittelisi? Jos joku lapsi tai nuori on paljon muita edellä, helposti sanotaan, että onpas lahjakas lapsi, hänestä tulee varmaan huipputason urheilija. Mutta ihmiset kehittyvät tosi eri vauhtia. 10–12-vuotiaasta ei voi vielä sanoa, mitä tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Näkisin tärkeämpänä yhdistää lahjakkuuspuhe siihen, millainen on motivaatio ja halu harjoitella. Ne, jotka jaksavat tehdä töitä, ovat lahjakkaita puurtamisessa ja pohjien tekemisessä. Se palkitaan monesti niin, että heistä tulee huippu-urheilijoita, vaikkei siltä vielä 10-vuotiaana olisi tulosten valossa näyttänytkään.
Millaista on nuorisovalmentajan arki?
Valmentaminen on paljon muutakin kuin sitä, että pitää lapsille treenin. Se on myös lapsen ja nuoren identiteetin vahvistamista, itsetunnon kehittämistä. Valmentamisen lisäksi saa välillä toimia opettajana ja kasvattajana, monien huolien kuuntelijana. Toisaalta lasten ja nuorten ilo tarttuu usein valmentajaankin, ja kyllähän omien valmennettavien kasvun ja kehittymisen
seuraaminen on palkitsevaa.
Mitä jos ei ole varaa harrastaa?
Tässä taloustilanteessa perheet joutuvat varmasti usein miettimään, mihin raha menee. Sanoisin, että esimerkiksi yleisurheilu ei ole itsessään kallis harrastus. Pitkään pärjää perusvarusteilla, ja JKU:lla on varustepörssi, josta saa halvalla vaikkapa käytettyjä piikkareita. Seurassa on myös nuorisourheiluun suunnattu tukirahasto, josta voidaan antaa avustusta perheille, joilla on taloudellisesti vaikeaa. Ainakin pyrimme siihen, ettei kenenkään harrastaminen jäisi rahasta kiinni.
Millainen urheilukaupunki Jyväskylä on nuoren näkökulmasta?
Mielestäni aika hyvä. Tarjontaa on paljon, täällä pystyy harrastamaan melkeinpä mitä lajia haluaa. Kaupunki tarjoaa maksutonta LiikuntaVeturi-toimintaa, ja sitäkin kautta kynnys eri liikuntalajien pariin on matala. Jyväskylässä on urheiluyläkoulu, urheilulukio ja Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Tilojen suhteen tilanne ei ole ideaali, mutta siinä joutuvat kaikki tekemään kompromisseja.
Millaisia arvoja urheilu lapsille ja nuorille tarjoaa?
Urheiluharrastuksen tavoitteena on varmasti aina sytyttää liikunnallinen elämäntapa. Vaikka harrastus jossain vaiheessa loppuisikin, ei liikunta kuitenkaan lopu, vaan sitä pitää kivana juttuna, jota haluaa tehdä jatkossakin. Toki urheiluharrastus kasvattaa myös pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja sosiaalisia taitoja: asioita, joista on hyötyä koko loppuelämäksi.