”Elämänneuvoja en ala jakaa”

Susanna Leppänen on viihtynyt ravintola-alalla 17-vuotiaasta alkaen.

Baaritiskillä puhutaan ihminen ihmiselle. Kuulumisten lisäksi puretaan ajatuksia ajankohtaisista asioista.

Kerro itsestäsi, kuka olet?
Olen Susanna Leppänen, 36-vuotias kahden lapsen äiti. Mieheni Petro Leppänen omistaa karaokepub Resinan ja teemme täällä yhdessä töitä. Olemme molemmat Pupuhuhdan kasvatteja ja klassinen järjestyksenvalvoja ja tarjoilija -pariskunta.

Miten olette selvinneet koronan yli?
Sitkeyttä on tarvittu. Viimeiset kaksi vuotta olemme keskittyneet selviytymiseen. Emme ole saaneet tukia, vaan pärjänneet omillamme ja velkarahalla. Ihanat työntekijät ovat joustaneet kiitettävästi, mutta olemme joutuneet myös lomauttamaan ja teimme puolisen vuotta työtä kahdestaan. Jouduimme sopeutumaan muuttuviin rajoituksiin.

Mistä asioista baaritiskillä puhutaan?
Ihmiset juttelevat iloista ja suruista, maailmanmenosta ja perhetapahtumista, aivan kaikenlaisista asioista. Siinä puhutaan ihminen ihmiselle ja kyselemme kuulumisia puolin ja toisin. Aina on hyvä keli puhua säästä.

Tarvitaanko työssäsi psykologista silmää?
Sosiaaliset taidot ovat tarpeen, ja jokainen työntekijä luo osaltaan paikan viihtyvyyttä. Täytyy osata kuunnella ja olla myös tarpeen tulleen kuuntelematta toisten keskusteluja. Asiakkaiden kertomaa ei myöskään levitetä eteenpäin.

Kysyvätkö ihmiset sinulta neuvoja?
Matkailijat kyselevät hyviä ruokapaikkoja ja mitä kaikkea Jyväskylässä voi kokea. Elämänneuvoja en ala asiakkaille jakaa, vaikka kysyttäisiin.

Eikö ilta- ja yötyö rasita?
Ala kolahti juuri siksi, koska sain tehdä töitä iltaisin ja öisin jo 17-vuotiaana. Päivisin voin olla hereillä, mutta en välttämättä läsnä, ja olen parhaimmillani iltaisin ja yöaikaan. Minulle sopii mainiosti olla töissä myös juhlapyhinä, kun muut ovat vapaana. Korona-aikana tuli ikävä yötyötä.

Mitä ihmiset ovat tuumineet Ukrainan tilanteesta?
Olen huomannut, kuinka eri tavoin ihmiset reagoivat ja käsittelevät asioita. Monille tuntuu olevan rankkaa elää kriisistä toiseen. Kun koronan kanssa on vähitellen opittu elämään, nyt sota synnyttää epävarmuutta, stressiä ja pelkoa. Osa ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat, ja toiset pohtivat perin pohjin mahdollisia uhkakuvia.

Millä mielellä kuuntelet ihmisten huolta?
Minusta on hyvä, että höyryt päästetään ulos eikä jäädä yksin pyörittelemään asioita. Olemme matalan kynnyksen seurusteluravintola ja meille voi tulla yksin tai yhdessä. Juttuseuraa saa myös muista asiakkaista, jos sitä haluaa.

Onko olemassa tyypillistä asiakasta?
Meillä asioivat hyvin monenlaiset ihmiset ja sulassa sovussa nuoret aikuiset ja ihan oikeasti aikuiset. Osa tulee laulamaan karaokea, osa haluaa kuunnella ja toiset tanssia. Jotkut tulevat viihtymään illaksi ja toiset siirtyvät tuopillisen jälkeen toiseen paikkaan.

Jaa artikkeli: