Joskus sähköpostin viestin alkusanat tai puhelinmyyjän liian tuttavallinen lähestymistapa saattavat ärsyttää niin paljon, että viesti jää lukematta tai puhelu loppuu alta aikayksikön. Voisiko seurakunnan työntekijä ottaa oppia näistä myyntitykkien virheistä ihmisiä kohdatessaan?
Heikki, puhutaanpa hetken aikaa edullisemmista sopimuksista. Näillä sanoilla alkoi saamani sähköpostiviesti. Viesti päätyi saman tien roskakoriin. Hetkisen kuluttua mietin, mikä viestissä ärsytti niin paljon, että en lukenut sitä alkua pidemmälle.
Minua puhuteltiin tuttavallisesti etunimellä. Vaikka en edes katsonut lähettäjän nimeä, olin varma, että en tuntenut häntä entuudestaan. Liiallinen tuttavallisuus oli ensimmäinen virhe.
Toinen virhe löytyi jatkolauseesta, jossa pidettiin selvyytenä, että haluaisin puhua edullisimmista sopimuksista hetken aikaa. Kuinkahan kauan ja kenen ehdoilla?
Jos puhelinmyyjä soittaa, vastaan lyhyesti ja puhelun jälkeen lisään numeron laitteen mustalle listalle. Aika usein tulee ilmoitus, että samaisesta numerosta on yritetty soittaa uudemman kerran. Myyjät ovat sinnikkäitä, mutta en minäkään ihan eilisen teeren poika ole näissä kuvioissa.
Jäin pohtimaan, kuinka moni kokee kirkon työntekijän lähestymisen vähän samalla tavalla. Olemmeko ihmisiä kohdatessamme liian tuttavallisia, varsinkin jos kyseessä on ventovieras?
Koetaanko lähestyminen kiusallisena ja ilosanoman välittäminen tuputtamisena, josta ilo voi olla peräti kaukana? Jospa toinen ei ole syystä tai toisesta lainkaan kiinnostunut tästä ”meidän yhteisestä asiasta” tai ajankohta keskustelulle on sillä hetkellä yksinkertaisesti väärä. Kenen ehdoilla mennään ja kuinka kauan?
Siinä saattaa käydä ihan samalla tavalla kuin minulle puhelinmyyjien ja myyntitykkien kanssa, ei voisi vähempää kiinnostaa.