Ei siitä tullutkaan muutaman vuoden visiittiä

Sven Gross oli 16-vuotias, kun Berliinin muuri murtui. Itäpuolella kasvaneena vapaus ja demokratia ovat hänelle tärkeitä asioita.

Olen Sven Gross, 45. Muutimme Jyväskylään vuonna 2002, kun vaimoni sai töitä Jyväskylän yliopistolta. Meillä on 9-vuotias tytär, joka on syntynyt Jyväskylässä. Olen koulutukseltani merkonomi ja toimin Saksassa pankkialalla.

Suomessa olen työskennellyt markkinointi- ja myyntiassistenttina sekä bisnesmanagerina firmoissa, joissa on tarvittu erityisesti saksan kielen ja kulttuurin tuntemusta.

Olemme viihtyneet Suomessa hyvin.

Viisi vuotta sitten sain töitä Lassila & Tikanojalta siivoojana. Sitä ennen olin useita vuosia työttömänä. Nyt työskentelen Kauppakeskus Sepässä, jossa liiketilojen lisäksi siivoan myös seurakunnan tiloja. Pidän työstäni, vaikka palkka on pieni. Saan työskennellä itsenäisesti ja vapaasti. Suuri plussa on se, että työnsä tuloksen näkee välittömästi.

Työpäivän jälkeen on aikaa itselle ja perheelle, ilman stressiä. Vapaa-ajalla ei tarvitse enää poiketa kuntosalille, sen verran tulee liikuttua työpäivän aikana.

Olemme viihtyneet Suomessa hyvin. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja pohjoismaiseen tapaan täällä säilytetään tietty etäisyys toiseen ihmiseen. Se sopii meille, koska viihdymme hyvin oman perheen parissa.

Suomalainen lohikeitto ja ruisleipä ovat todella maukkaita.

Täällä luonto ja oma rauha löytyvät aina läheltä. Metsässä vaeltelun lisäksi harrastamme hiihtoa ja pyöräilyä. Perheen kanssa teemme myös omatoimimatkoja eri puolille maailmaa.

Suomessa osataan organisoida monia asioita paremmin kuin muualla. Saksassa päiväkoti- ja kouluasioiden järjestely vaatii vanhemmilta paljon enemmän aikaa ja voimavaroja. Onneksi täällä on hyvin toimiva Wilma-järjestelmä.

Lapsen syntymän jälkeen otin kotona vastuun ruoanlaitosta. Nyt rakastan ruoanlaittoa ja pidän hyvästä ruoasta. Suomalainen lohikeitto ja ruisleipä ovat todella maukkaita.

Viime vuosina olen alkanut miettiä omaa ikääni ja vanhenemista. Kun katson aamulla peiliin, sieltä ei katsokaan se sama nuori Sven, joka tunnen edelleen olevani oman pääni sisällä.

Alun perin kuvittelimme asuvamme Suomessa muutaman vuoden. Kun palaan vierailulta vanhempieni luota Saksasta, Weimar tuntuu jo vieraalta ja Jyväskylä taas omalta kotikaupungiltani.

Jaa artikkeli: