Ei ole mitään pelättävää

Se voisi olla ylösnousemusaamu. Vihreä puistokäytävä hehkuu vastaherännyttä valoa, lehdetkin kuin juuri puhjenneet. Kuva väikkyy Tapio Luoman takana.

Istutaan Espoon tuomiokapitulissa, jossa Luoma hiippakunnan piispana pitää työhuonettaan.

Tarkoitus on puhua pääsiäisestä, mutta on mielessä muutakin. Luoma näet valittiin maaliskuun alussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seuraavaksi arkkipiispaksi. Kesäkuussa hänet vihitään virkaansa.

Eikö sinua pelota?

– Olen seurannut vierestä nykyistä arkkipiispaa. Se on vaativa virka. Välillä mielessä on arkuutta ja kysyn, onko minusta siihen, Luoma sanoo.

Arkkipiispa on kirkon kasvot

Paitsi että arkkipiispa kaitsee Turun ja Kaarinan alueen seurakuntia, hän myös johtaa kirkkoa ja sen monia toimielimiä. Ennen kaikkea arkkipiispa antaa kirkolle kasvot. Hänen puoleensa käännytään, kun kysytään kirkon kantaa.

– Arkkipiispaan kohdistuu hyvin monenlaisia odotuksia.

Annetaan odotusten vielä hetken olla, sillä edessä on arkkipiispan virkaakin tärkeämpi asia, nimittäin pääsiäinen. Tapio Luoma muistaa varhaisimmista pääsiäisistään erityisesti tunnelman. Äiti huolehti hyvissä ajoin pääsiäiskoristeet paikoilleen. Sekin on jäänyt vahvasti lapsen mieleen, että hiljainen viikko oli lyhyt: pitkäperjantaina ei menty enää kouluun.

– Rippikoulun jälkeen lähdin seurakuntanuoriin. Silloin hiljaisen viikon iltakirkot kuuluivat asiaan. Elettiin koko olemuksella todeksi pääsiäisen sanomaa.

Sanoman runsaista yksityiskohdista yksi puhuttelee Luomaa erityisesti. Se, miten Jeesusta kiusattiin. Häntä nimiteltiin, lyötiin ja halveksuttiin.

– Kovin harva meistä välttyy kiusaamiselta päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla. Jumala tietää, miltä tuntuu, kun joku tahtoo minulle pahaa. Jeesuksen toiminta osoittaa, että ihmisen todellisuus ei ole Jumalalle vierasta. Jeesus jopa suostui tulemaan Jumalan hylkäämäksi.

Ristinkuoleman vuoksi armo ja rakkaus

Seurakunnasta alkoi tie, jonka varrella Luoma nyt on, kantaen kaulassaan piispanristiä. Risti on kultainen, mutta yksinkertainen.

– Onhan se merkillistä, että tällaisesta teloitusvälineestä on tullut kristinuskon merkki, voiton ja elämän merkki. Se kertoo, että ihmisen kipu, tuska ja kuolema ovat Jumalalle tuttuja. Se Jumala, johon me uskomme, välittää siitä, mitä ihmiselle kuuluu, Luoma pohtii risti kädessään.

– Ristillä kuoli Jumalan Poika ja vielä enemmän, itse Jumala, joka syntyi ihmiseksi ja otti ihmisen osan kannettavaksi. Juuri ristinkuoleman takia meillä on armo ja rakkaus. Kaikki synnit on sovitettu, eikä mikään voi erottaa meitä Jumalasta.

Hulluahan se on, kun oikein ryhtyy ajattelemaan.

– Risti ei vastaa perinteistä logiikkaa. Armo ei ole loogista, Luoma sanoo.
Hän muistuttaa Jeesuksen vertauksesta, jossa kaikille työntekijöille maksettiin sama palkka, olivatpa he tehneet täyden työpäivän tai vain muutamien tuntien työn.

– Armo on raivostuttavan epäoikeudenmukaista. Armo annetaan hänelle, joka ei sitä missään nimessä ansaitse.

Ei pelkkä ristin kirkko

Risti ja pitkäperjantai ovat perinteisesti korostuneet luterilaisessa pääsiäisessä. Tapio Luoma ei silti näe luterilaista kirkkoa pelkkänä ristin kirkkona.

– Ylösnousemuksen varaan rakentuu koko kirkko. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, kirkolla ei olisi mitään sanottavaa, Luoma toteaa.
Risti tuottaa järjelle haasteita, mutta ylösnousemus se vasta kova luu onkin.

– Ylösnousemus sotii luonnonlakeja vastaan. Miten kuollut voi herätä eloon? Silti kirkko jääräpäisesti julistaa, että hauta on tyhjä.
Luoman mielestä Kristuksen ylösnousemus kutsuu ihmettelyyn.

– Tarkoituksena ei ole, että halveksuttaisiin järkeä tai laitettaisiin se narikkaan. Täytyy suostua siihen, että todellisuus on enemmän.
Rationaalisessa ajattelussa on puisevatkin puolensa, Luoma pohtii.

– Kaikki pitää hallita järjellä ja kuitenkin ihminen tuskailee, kun kohtaa järjenkäyttönsä rajat. Todellisuus yllättää aina valtavuudellaan. Se on pohjimmiltaan mysteeri, jota en pysty mahduttamaan järkeeni. Mutta entä jos yrittäisin mahduttaa järkeni mysteeriin?

Mysteeri on selitetty symboliksi

Toisinaan kristinuskon ihmettä on pyritty tulkitsemaan vain järjen valossa. Mysteeri on selitetty ennen kaikkea symboliksi, jonka tehtävä on kutsua elämään parempaa elämää. Se herättää Luomassa kysymyksiä.

– Jos mysteeri tiputetaan pois, mitä meille jää jäljelle? Meille jää moraali ja etiikka, siis laki. Missä ovat evankeliumi ja armo? Laki on jotain, mikä mahtuu aina järkeen. Armo ei mahdu.

Pääsiäisen ihme luo valoisaa elämänasennetta, Tapio Luoma ajattelee. Kristuksen kuolema näytti kaiken lopulta, mutta sen jälkeen koittikin uusi alku.

– Tähän kristityt ovat vaikeina aikoina tarranneet kiinni. Vaikka Jumala sallii kärsimystä, kipua ja tuskaa, hän myös kantaa.

Osoitus äärimmäisestä toivosta

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, lauletaan pääsiäisenä niin luterilaisissa kuin ortodoksisissakin kirkoissa. Millaisesta voitosta ortodoksinen pääsiäisveisu todistaa?

– Kristuksen ylösnousemus ja kuoleman voittaminen ovat äärimmäinen osoitus siitä, mitä on äärimmäinen toivo. Ihminen pelkää menettämistä, hylätyksi tulemista, luopumista. Kuolemassa kulminoituu kaikki se, mitä ihminen voi pelätä. Mutta jos kuolemalla ei ole enää viimeistä sanaa, onko silloin paljon muutakaan, mitä pitäisi pelätä?

Yksi hiljaisen viikon hetkistä on Luoman mielestä erityisen väkevä, kiirastorstain iltamessu. Aivan lopuksi alttari riisutaan ja lauletaan polusta, joka johtaa yrttitarhasta Golgatalle. Jeesuksen opetuslapset eivät tiedä, mitä tuleman pitää. He ovat kynnyksellä, ounastelevat näkemättä pidemmälle.

– Kynnyshetkellä Kristus tarjoaa aterian ja vakuuttaa, että mitä tahansa tapahtuu, minä olen teidän kanssanne, Luoma painottaa.

On vaikea pysyä avoimena

Eräänlaisella kynnyksellä seisoo Luomakin, nyt vielä Espoon piispa, pian arkkipiispa. Hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä on aikaa vain osallistua jumalanpalveluksiin ja kuulostella, mitä kaikkea viranmuutos tuo mukanaan.

– On paljon, mistä en vielä tiedä mitään, Luoma sanoo espoolaisessa nojatuolissa.

– Haluaisin etsiä Jumalan tahtoa kyselevää mieltä. On hyvin helppoa väittää tietävänsä, mikä on Jumalan tahto. On paljon vaikeampaa kysyä Jumalan tahtoa, pysyä aidosti avoimena Jumalalle

Jaa artikkeli: